yksinäisyys
vangitsi minut
kasasi tunteeni kuoreen
kaikki kuin vuoreen
katselin maailmaa
kylmin silmin
elämän roolina
käsikirjoitus
mykkäfilmin
yksin
tuijotin taakse jäävää merta
ja laivan jättämää vanaa
en heti kuullut viereltäin
muutamaa sanaa
mies vain mennyttä katsoo
miksei myös tulevaa
niin tulit
veit minut keulaan
pois menneitten luota
on kanssasi murtunut
ikävän kuori
auennut uudeksi
tunteiden tulivuori
sinä
ei kukaan
ei kukaan muu
niin paljon minulle
onnea tuota
vangitsi minut
kasasi tunteeni kuoreen
kaikki kuin vuoreen
katselin maailmaa
kylmin silmin
elämän roolina
käsikirjoitus
mykkäfilmin
yksin
tuijotin taakse jäävää merta
ja laivan jättämää vanaa
en heti kuullut viereltäin
muutamaa sanaa
mies vain mennyttä katsoo
miksei myös tulevaa
niin tulit
veit minut keulaan
pois menneitten luota
on kanssasi murtunut
ikävän kuori
auennut uudeksi
tunteiden tulivuori
sinä
ei kukaan
ei kukaan muu
niin paljon minulle
onnea tuota
Vastaukset 5
Vanhimmat
mies yksinäinen
katseli alusta kaikkoavaa
ja vanaa hiljalleen umpeutuvaa
menneisyyden vanki
ei nähnyt kuin meren
eikä kuullut kuin laineiden pauhun
kunnes jostain kuin ihme
saapui vierelleen Hän
Hän tuli
rikkoen kahleet menneisyyden
sytyttäen miehessä rakkauden
nyt on mies vapaa ja onnellinen
.
.
.
Peres, anteeksi että taas intoonnuin vastarunoon
joka on vain kyhäelmä Sinun kauniin runosi rin-
nalla.
Runossasi puhuu aluksi yksinäinen mies, joka
löytää onnen - rittäin koskettavaa, kiitos
Sinulle.
Kiitos taas
Mutta annappa joskus moitetta pikkusen sekaan
Tämäkin teksti ois kaivannut hivenen enemmän aikaa
Varsinkin loppu on tööt
Kumma, vaikka ois aikaa niin ??????
moitteelle on sijaa, niin sanon.
Loppu ei ole ollenkaat tööt, mielestäni se toimii
oikein hyvin. Asia on vain niin, että
itsekritiikki oikeastaan pitäisi täällä unohtaa,
ja antaa lukijoiden antaa arvio runosta.
Oma silmä katsoo toisin, kuin lukijan - luota Si-
näkin siihen, jookosta :)
Ja aika ei välttämättä ole ollenkaan aina hyvästä
runojen käsittelyssä. Minullekkin on sanottu,
että hion liikaa runojani ja että ruudulla kir-
joitetut runot olisivat usein julkaisukelpoisia
ihan omalla nicillä. Mutta tuosta minä olen kyllä
eri mieltä. Silti pienessä hetkessä voi syntyä
ihan kelpo runo.
Tässä on jotain...
Sitä Jotain !
Hieno
Ja jälleen...
Sano mitä sanot ja minä sanon viimeisen sanan!
Sitten, kun löydän sen,,,Tämä vie nimittäin sanattomaksi.
Runosi menee kuin aalto..ensin alas ja sitten ylös..
Kaunista sanoa toiselle;
'on kanssasi murtunut
ikävän kuori
auennut uudeksi
tunteiden tulivuori
sinä
ei kukaan
ei kukaan muu
niin paljon minulle
onnea tuota'
*klums* hienoo.. :}