Itsellä ollut lisälyöntejä tosi kauan, tai siis tuntuu, että lyönti jää väliin ja sitten lähtee uudestaan kovalla lyönnillä käyntiin. Lääkäri totesi niiden olevan vaarattomia, niinkait ovatkin, koska tätä vielä kirjoittelen. Nyt kuitenkin on pari kertaa käynyt niin, että sydän hakkaa ihan älyttömästi, välillä lyöden "väärin". Toisen kohtauksen aikana menin lääkäriin, ja otettiin EKG, mutta ei siinä mitään ollut. Rauhoitunkin henti kun pääsin paareille makaamaan. Pääsin heti kotiin. Säikähdin tietty kun rytmi ei laantunut ja tietty se hakkasi entistä kovemmin. Kokemuksia? Itsellä ollut lisälyöntejä urheilun, esim pitkän juoksulenkin jälkeen, mutta olen katsonut ne vain sydämmen rauhoittumisen hakemis-lyönneiksi. Muillakin urheilijoilla niitä ollut, kuulemma. Huolestuttaa itseä, lääkäri totesi niiden olevan vaarattomia ja koska noin helposti sydän rauhoittui takaisin niin ei ilmeisen vaarallista. Siltikin huoilettaa. Inhottavan tuntosta.
Vielä rytmihäiriöistä
PumputiPum
71387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mulla on ihan samaa! ja tosi inhottavaa on!!
Minulla kanssa lisälyöntejä jännittäessä ja liikunnan/ruokailun jälkeen. Välillä on pitkiäkin taukoja ettei tule ja sitten taas alkaa muljahdukset joita tulee muutamien minuuttien/tuntien välein. Vaarattomia ilmeisesti ja hyvin yleisiä, sen olen puolen vuoden aikana huomannut kun ovat vaivanneet. Siihen en ole vaan saanut vielä selitystä miksi lisärit tuntuvat erilaisilta eli kärsin yleensä ns. muljahteluista, mutta joskus se tuntuu kuin saisi sähköiskun, joskus aivan kuin "ottaisi mahan pohjasta" ja joskus jysähtää oikein kunnolla. Yritin kerran tätä selittää lääkärille, mutta en saanut mitään vastausta... Tietääkö täällä kukaan?
Meikäläisellä ollut lisälyöntejä enemmän tai vähemmän viimeisten puolentoista vuoden aikana. Ensimmäiset kun tuli, niin hakeuduin työterveyshoidon kautta EKG tutkimuksiin. Siinähän otettiin vain se lyhyt EKG - johon ei tietenkään saatu mitään häiriöitä osumaan. Lääkäri vain totesi että "ihan vaarattomia lisälyöntejä - koita pärjätä". Tuo nyt ei meikäläiselle ihan riittänyt, joten hakeuduin yksityiselle jatkotutkimuksiin (tässä kohtaa äiteelle kiitos siitä että otti joskus 20v sitten meitsille sairaskuluvakuutuksen!!!).
Yksityisellä hommaan suhtauduttiin vakavammin (paikallisen yliopistollisen sairaalan kardiologi & oikeinkin hyvä sellainen). Tehtiin holter (=24h ekg tallennus) + rasitusEKG + ultra. Kaikista sama lopputulos - lisälyöntejä on, mutta ovat vaarattomia. Tuohon aikaan niitä oli sellaiset 3000/vrk, joten siihen ei sen enempää pistetty paukkuja. Lääkkeeksi tuli betasalpaaja, joka ei tehonnut ensinkään - ja sitten koitettiin kalsiumsalpaajaa, joka ei sekään tehonnut. Pikkuhiljaa lisälyöntejä tuli enemmän ja enemmän, jolloin tehtiin toinen holter. Siinä lisureita olikin sitten jo yli 30000/vrk, ja tehtiin lähete katetriablaatioon... ja sillä tiellä ollaan nyt. Muutaman kuukauden sisällä tullee kutsu yliopistolliseen, ja josko näistä lisureista pääsis sitte eroon :)
Kaikenkaikkiaan lisälyönnit ovat meikäläisellä muuttuneet aika paljonkin matkan varrella. Alkuun tuntui kuin rintakehä repeäisi aina kun lisälyönti tulee. Siinähän pumppu lisälyönnin jälkeen pitää pienen tauon, ja sydämeen virtaa normaalia enemmän verta -> sydämen lyönti tuntuu voimakkaampana. Samaten syömisen jälkeen on aina ollut enemmän lisureita, kahvin juonnin jälkeen niitä on enemmän jnejnejne.. Mutta pikkuhiljaa kroppa on adaptoitunut niihin, eikä ne tunnu enää niin voimakkailta... johtuneeko toisaalta siitäkin että niitä on koko ajan (30t/vrk = 30% lyönneistä).
Että joo - suosittelen ehdottomasti jatkotutkimuksiin hakeutumista. Siitä saa ainakin itselle paljon varmemman henkisen olotilan. Holter ja rasitusEKG on minimi mitä kannattaa vaatia, niistä nähdään jo pitkälti se että mistä lisurit tulee ja ovatko ne vaarallisia. Eikä se sydämen Ultraäänitutkimuskaan pahasta ole - saa siinä samalla hyvän kuvan pumpun terveystilasta, läppävuodoista jnejne.
Inhottaviahan ne - mutta kyllä niiden kanssa elämään pystyy... ja jos ne pahaksi äityvät, niin katetriablaatiolla niistä voi jollain todennäköisyydellä päästä eroonkin.
Tsemppiä!! :)
ps. Työterveydessä otettiin siis EKG, josta paikallisen mehiläisen kardiologi totesi että hyvä on, eikä mitään hätää (yhtään häiriötä ei oltu saatu kiinni). Sitten kun itse vein sen ensiksi otetun EKG nauhan kunnon kardiologin tutkittavaksi omalle lääkärille, niin tämä kaveri löysikin siitä kaikenlaisia poikkeamia - mahdollisia oireita vaarallisemmistakin sydäntaudeista. Ja siltä pohjalta otettiin välittömästi pitkät pätkät uutta EKG nauhaa.. noissa uusissa mittauksissa noita poikkeamia ei enää ollut, mutta nauratti vaan että se ensimmäinen - joka oli ilmeisesti vielä mitattu vähän päin sitä itseään - näytti selkeitä viitteitä ongelmista, ja silloisen kardiologin mukaan se oli "oikein hyvä, lähes kilpaurheilijan pulssi". Että näin - kyselkää vinkkejä lääkäreistä mihin hakeudutte... taitava ja osaava kardiologi on kullan arvoinen!
Minulle on tehty sydämmen ultraääni, jossa todettiin pientä takaisinvirtausta jostain läpästä, mikä ei ole mitenkään vaarallista ja kardiologi totesi aika monella olevan saman vaivan. EKG on otettu monesti. Ei mitään.
Luulen, että jos alkaa keskittymään itsensä tutkimiseen,niin pyhittää koko elämänsä lisälyönneille ja hankkii ihan varmasti jonkin sydänsairauden, ainakin korkean verenpaineen. En tarkoita, etteikö kannata tutkituttaa itseään, mutta kannattaa vetää jokin raja. Psyykkeellä on IHAN MIELETÖN vaikutus fyysiseen terveyteen.
Itsellä on lisälyöntejä ja niitä tarkkaillessa olen joutunut sydämmeni vangiksi...
Yritän opetella ajattelemaan muuta. Hankkiudun kyllä lääkäriin, jos olosuhteet muuttuu, vaivan kieltäminen ei käy, mutta kohtuus kaikessa!
Tuossa olet oikeassa. Psyykellä on vaikutus, ja varmin tapa saada rytmihäiriöt esille on alkaa kuuntelemaan niitä :)
Tarkoitin toki vain sanoa että ihan olankohautuksella asiaa ei kannata haudata, kyllä pumppuhommat on aina sen verran vakavasti otettavia että tutkia kannattaa - ja saa samalla itselleen varmemman mielen & lakkaa murehtimasta niitä. Siis tutkimuksiin - ja sit kans uskotaan niitä tuloksia eikä aleta maalaileen piruja seinälle :)
Yleensäkin siis ihminen kun alkaa miettiä näitä niin alkaa vain strtessaa joka taas on helelvetin epäterveellistä mut siis elä täysillä koska ettt voi itse vaikuttaa millon se stoppaa! ja jos haluat niin ett syö niin paljoa kovaa rasvaa, polta röökiä etkä juo liikaa (1-2 pulloa viikossa ei ole vielä haitta tai mikään). Jos noista huolehdit + liikuntaa niin voin varmasti sanoa ettei 99% näistä kipupotilaista kuole ennen 65 vuotta..
Tota itellä on ollu nyt pari kk joulusta lähtien rintakipuja. Sitten mulla oli just noita et lyönti väliin ja hirvee PUM! Äitini jokao li sairaanhoitaja kertoi että ne ovat sydänperäisiä nitroja eli lisälyöntejä ja liittyvät kehon anatomisen verkoston "virheisiin". Nämä virheet taas ovat 90% stressin aiheuttamia. Yleensä kaikki jotaka ovat syntyneet 1990 tai ennen niin heidän sydän on kuvattu ja mitään sydän vikoja ei yleensä ole. Ja tosta pulsista niin ku itse harrastan amerikkalaista jalkapalloa niin huomasin pulssin liittyvän ainakin itselläni nestetasapainoon. Eli kun itselläni kuivaa suuta ja lähen tekemään jotain niin syke on automaattisesti 170+ ja jos olen juonut ennen harkkoja tätä ei tule!
Energia juomista vielä sen verran ettei niitä tulisi käyttää urheilussa koska ne aiheittavat rytmi häiriöitä yms. sekä poistavat nestettä jolloin tulee pirteä fiilis.
Joten parhaiten noista kivuista ja lyönneistä selviää kun antaa vaan olla. "Dont worry Be happy Because every little things gona be allright"
MUTTA JOS KIPUA ALKAA SÄTEILEMÄÄN KÄSIIN HARTIOIHIN NISKA/ALALEUKA TAI HUULET ALKAVAT SINERTÄMÄÄN NIIN SAMANTIEN LÄÄKÄRIIN!