Vanhat mestarit dementoituu?

Olenko ainoa vai tuntuuko muistakin siltä että vanhat huippusarjat ovat menettäneet teränsä tekijöiden vanhetessa?

Natasasta on terä kadonnut. Pelkkää touhotusta ja kommelluksia.

Piko ja Fantasio olivat hyvää vauhtia matkalla eläkkeelle Franguinin mentyä, onneksi uusista piirtäjistä löytyi pari kykyä.

Yoko Tsunossa muuten niin pikkutarkan Leloupin juonissa joskus älyttömyyksiä ja epäloogisuutta. Muutenkin tarinat toistensa kopioita, jopa albumien kansissa "klooneja".

Ankardo ei tahdo enää löytää mitään tarpeeksi iskevää draamaa mihin sotkeentua. Sitäpaitsi Sokalin innostuminen tietokeista on pudottanut värityksen tason keskikastiin ja saanut mieheen menemään joskus siitä missä aita on matalin.

Mikä Bilalia vaivaa? Taiteellinen kehittyminen on tietyst ihan kiva asia, mutta Unien vankilan jälkeen teema on pyörinyt itsensä ympärillä ja muuttunut vain houreisemmaksi.

Ja Valerian! Aikaisemmista oivaltavista seikkailuista ja dialogista on siirrytty aneemiseen vanhojen aiheiden jatkuvaan kertaamiseen.

Olenko minä vain tulossa liian vanhaksi vai missä vika? Kaupasta löytyy kyllä uusia nimiä joissa on sitä jotakin. Pakko kai linnoittautua sohvan nurkkaan kaikkien lapsuuden nostalgisten sarjojen kanssa ja muuttua itsekin höppänäksi...