Elämä keliakian kanssa??

Kyllä se elämä ja arki on aivan samanlaista keliakiasta huolimatta. Kyse on asenteesta. Jos lähdet voivottelemaan ja hui kamalaa kun on hankalaa niin varmasti elämän laatu on heikompaa kuin ennen diagnoosia. Syöt erilaista leipää ja pastaa kuin ennen, käytät leipomiseen erilaisia jauhoja kuin ennen ja ostat kaupasta tuotteesi eri hyllystä kuin ennen ja maksat niistä hieman enemmän. Ulkona syödessä katsot ruokalistalta ne missä on kirjain G perässä tai kysyt että saako jonkun annoksen gluteenittomana, itse nyt en tuota näkisi niin suurena muutoksena. Ajan myötä ei tarvitse jokaisesta lukea niin tarkkaan tuoteselostetta kun oppii tietämään mitkä tuotteet ovat gluteenittomia ja mitkä eivät.
Itse en ole huomannut elämäni olevan mitenkään erilaista kuin ystävieni joilla ei ole keliakiaa, täysin samanlaisena se arki jatkuu siitä eteenkinpäin.

jos tähystyksessä selviää, että sinulla todella on keliakia, niin ei se elämä siitä juurikaan mullistu kuin hetkellisesti. Keliakia ei kuitenkaan ole kuolemaksi, vaivaa sitä toki on, varsinkin aluksi. Itseäni eniten harmittaa se, että gluteenittomat tuotteet ovat melko paljon kalliimpia kuin normijauhoilla valmistetut.
Jos osaa itse leipoa, niin se helpottaa jo paljon. Mäkistä saa hamppareita, tietyistä pizzerioista ihan hyviä gluteenittomia pizzoja ja itse ruokaa tehden vääriä jauhoja oppii välttämään äkkiä. Itseäni ja tytärtäni kismittää se, että vehnäjauhottomia tortilloja ei ole löytynyt valmiina, makeisten lajitelma supistui ja valmisruokia ei kovin paljon vielä ole tarjolla, eli jos ongelmat ovat tuolla tasolla, niin ei huolta. Tietysti, niinkuin toisessa vastauksessa sanottiin, jos suhtautuu asiaan kuin maailmanloppuun, niin saahan sitä itseään surkutella loputtomiin. Suomessa on tarjolla todella paljon gluteenittomia tuotteita sekä kaupoissa, että ravintoloissa, ulkomaille lähtiessä on pakko funtsia vähän enemmän, riippuen maasta tietenkin. Alkuun otin kyläilemään mennessä mukaani jotain pientä kahvin kanssa, jotta emäntä ei joutunut "noloon" tilanteeseen, mutta kerroin aina avoimesti, että tällainen nakki on nyt iskenyt eikä tällä tietoa paranemisesta ole tietoa, ellei jotain uutta ihmelääkettä keksitä. Ihmiset ovat uteliaita kuulemaan ja oppimaan, eikä ongelmia ole tullut.

Itselläni ei aikanaan ollut oireita, eikä lapsellanikaan, mutta ei tullut mieleenkään jatkaa entiseen malliin, hoitamaton keliakia voi kuitenkin aiheuttaa ikäviä ongelmia myöhemmin.

Ruokavalio siis osin muuttui ja tilille tupsahtaa pieni korvaus kuukausittain, siinä se.
Keliakia on pientä verrattuna esim. diabetekseen tai muihin vakaviin tauteihin, joten nokka pystyyn vaan!

Moi!
Minäkin sain tietää eilen verikokeeni vastauksen, oli reilusti koholla (110). Paljon sinulla? Ensi viikolla aika lääkäriin. Olen myös yhtä kysymysmerkkiä mitä tuleman pitää. Tämä oli täysi yllätys; tuli sivulöydöksenä, en ikipäivänä olisi edes osannut epäillä. Mutta tsemppiä sinulle (ja minulle)!

Hei!

Minun elämänlaatuni muuttui ainakin 95 % paremmaksi kuin aikaisemmin. Nivelsäryt, mahan turpoamiset, anemiat, kummalliset iho-oireet,järkyttävät ilmavaivat, masennus ym. on nyt historiaa. Tässä kuussa tulee vuosi diagnoosista, ja en söisi
mitään gluteenipitoista kirveelläkään. Oikeasti olen iloinen etten voi syödä mitään vehnää sisältävää, koska olin pulla- ja pastahiiri. Olen hoikistunut ja täynnä energiaa. Dieetti palkitsee siis itse itsensä, maailmassa on paljon pahempia sairauksia ja kohtaloita.
Hyvää jatkoa Sinulle!

Varautukaa vierailuihin ja juhliin omin eväin...
aika harva muistaa,että ai niin,et voi syödäkään tätä tai tätä...joskus asia oikeesti tympäsee,
mutta siihenkin tottuu.Tieten poikkeus kyläpakkoja
löytyy,ja niitä arvostaa!joo,minä olen lihonut
entisiin mittoihin ,joten varma "hoikkuustakuu"
tää keliakia ei ole.Herkkuja muuten löytyy pilvinpimein..jäätelöitä,suklaita,karkkeja..
ette jää oikeestaan paitsi kuin näistä
kahvipullista.(jos et osta vartavasten gluteenittomia pullia)

Heip!

Itselläni on ollut kelikia (todettuna) jo useamman vuoden. Isälläni on ollut keliakia jo ehkä 10 vuotta, joten kun sain diagnoosin, tiesin aika tarkkaan, mitä se tarkoittaa.

Diagnoosin saamisen jälkeen parin ekan päivän ajan itkin joka kerta, kun menin ruokapöytään. Tuntui, etten voi mennä enää minnekään, en kylään kenenkään luokse tai lähteä matkoille, enkä syödä mitään hyvää. En suostunut syömään gluteenitonta leipää. Parikymppisestä tuntui hyvin toivottomalta ja jotenkin liian lopulliselta. Kysessä kuitenkin elinikäinen sairaus.

Pian asiaan kuitenkin tottui. Ja ihmisetkin oppivat muistamaan. Tärkeintä on mielestäni, että keliakia löydetään ja elimistö pääsee oikean ruokavalion turvin paranemaan tulehduksesta. Kuten eräs lääkäri keliakia-aiheisessa esitelmässä sanoi: "you don't wanna mess with it!". Käsittääkseni hoitamattomaan keliakiaan liittyvät esim. epilepsia ja lapsettomuus.

Mitä joku totesi tuossa aikaisemmassa viestissä, äkkiä sitä oppii muistamaan, mitä voi syödä. Toisaalta ylläreitä tulee: esim. valion viola-sarjan yrtti-pippurituorejuustossa on vehnää. Vinkkejä näistä saa Keliakialiiton nettisivuilta ja lehdestä.

Paljon apua ja tukea olen itse saanut Keliakialiitosta -> www.keliakialiitto.fi Paikallistasolla tapahtumia ja tukea löytyy omasta paikallisyhdistyksestäsi(joilla on myös omat nettisivut: ks. liiton sivuilta aluetoiminta), josta voit kysyä esimerkiksi sitä, mistä alueesi kaupasta löydät parhaiten gluteenittomia tuotteita. Joissain yhdityksissä on myös varsinaisia tukihenkilöitä, jotka voivat lähteä ehkäpä vaikka kauppaan kanssasi.

Oireet kun hävisi ruokavalion myötä elämä maistuu jälleen.Masennus ja väsymys poissa.Gluteenittoman ruokavalion noudattaminen pitää olla sataprosenttista.Tämän vaivan kanssa opii kyllä elämään.Sen kun vaan muistaa ettei missään ruuassa saa olla hitustakaan ruista,vehnää ja ohraa mulle käy aito puhdas kaura josta olen tosi iloinen.Monissa suklaissa ja karkeissa on meille kiellettyjä aineita jotenka tarkkana pitää olla.