Viimeinen viikko on ollut yhtä horrosta.
Mun kihlattu jäi pahasti pakettiauton alle viikko sitten, ja on ollut tajuttomana sairaalassa jo viikon. En tiedä yhtään mitä mun täytyis tehdä, en ole nukkunut kolmeen päivään kun muutaman yhden käden sormilla laskettavan tunti määrän. Suurimmaksi osaksi olen istunut sairaalassa odottamassa mun ainoaa oikeaa.
Viime perjantaina lähdettiin normaalille kävelylle, jota me ollaan tehty aina kun on puhuttavaa. Tällä kertaa meillä tosissaan oli puhuttavaa. Tyttöystävän sisko, joka on häntä kolme vuotta vanhempi oli kesällä menossa naimisiin ja siitä me keskusteltiin, ihan niiden näkökulmasta ja meidän. On ollut kolmen vuoden suhteemme aikana varmaa, että naimisiin asti tullaan päätymään. Lukemattakaan sitä aikaa kun oltiin toisiimme päättömästi ihastuneita, muttei kuitenkaan uskallettu sanoa sitä toisillemme. Kolme korttelia ehdittiin kävellä kun liikennevaloissa tulee punasia päin lukkoseppä pakettiautollaan. Ei ehditty edes varautua kun pamahti. Omaksi onneksi (josta nyt en niin varma enää ole) kävelin vähän edellä enkä jäänyt alle. Mutta huomasin heti järkyttyneenä että takanani ei seisonut kihlattuni, sen pipo vaan oli siinnä suojatiellä. Kaikkialla liikenne pysähty, kukaan ei tuntunu menevän vaikka vihreä palaa. Keskellä risteystä nuhjusen pakun edessä makaa mun ihana kauris jota olin rakastanut koko nuoren elämän. Samantien mut valtas kauhea epätoivo. Tuntu ettei missään ole mitään järkeä. Juoksin ja kumarruin viereen, kasvot ja kaikki oli tahmean veren peitossa ja maassa oli iso lätäkkö. En voinu käsittää mitenkään miten se oli voinut tapahtua. Se lukkoseppä tuli autostansa ulos vähän ennen ambulanssia, se oli pahasti humalassa. Miten vihaseks se tekeekään mut että mun rakas makaa sairaalassa tän elämässänsä epäonnistuneen rattijuopon ansiosta.
Leikkaus kesti pitkään ja sillä oli kallo murtunut kahdesta kohtaa, toinen korvan takaa, joka oli isompi. Toisesta kohtaa silmä kulmasta, muttei se kuulemma ollut kovin vakava. Vasemman ranteen luu katki ja ylä selässä lapaluiden kohdalla pitkä avohaava. Lääkärit puhu että jos olisi tullut se haava 5cm alemmas olisi luultavasti rikkonut selän, mutta lapaluut onneksi oli suojana. Nyt tila on vakaa, eivätkä lääkärit osaa ennustaa vielä onko tullut pysyviä vammoja, mutta pahimmat mukaanlukien halvaantuminen ja päänsisäiset vammat on jo poissuljettu. Jostain syystä herääminen kestää todella kauan ja voimat on ollu loppu jo monta päivää sitten. Tänään tulin ensimmäistä kertaa kotona käymään yli kolmeen päivään. Unta täytyy saada, vaikka en luultavasti sitä tälläkään kertaa muutamaa tuntia enempää saa. Itken vaan ja pyörin sängyssä levottomana. :(
Voi miten murtavaa katseltavaa se on, kun oma rakas makaa sängyllä niskatuki päällä ja silmät ihan turvoksissa ja mustina. Hiuksiakin oli jouduttu leikkaamaan tieltä jonkin verran. Tosi pahaa tekee. Miten pitkään tälläisissä tapauksissa herääminen kestää? Jos jollain täällä on vähääkään tietoa auttakaa. Tämä nyt ei varmasti ollut mitään palstan mukavinta luettavaa, enkä sitä muihin kategorioihin olisi osannut lajitella. Oli pakko kirjoittaa tuskiaan jonnekkin. Olkaa varovaisia, ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Antakaa tukea, se tulee varmasti apuun.
Anni, rakastan sinua kävi miten vain. Aina.
Mun kihlattu jäi pahasti pakettiauton alle viikko sitten, ja on ollut tajuttomana sairaalassa jo viikon. En tiedä yhtään mitä mun täytyis tehdä, en ole nukkunut kolmeen päivään kun muutaman yhden käden sormilla laskettavan tunti määrän. Suurimmaksi osaksi olen istunut sairaalassa odottamassa mun ainoaa oikeaa.
Viime perjantaina lähdettiin normaalille kävelylle, jota me ollaan tehty aina kun on puhuttavaa. Tällä kertaa meillä tosissaan oli puhuttavaa. Tyttöystävän sisko, joka on häntä kolme vuotta vanhempi oli kesällä menossa naimisiin ja siitä me keskusteltiin, ihan niiden näkökulmasta ja meidän. On ollut kolmen vuoden suhteemme aikana varmaa, että naimisiin asti tullaan päätymään. Lukemattakaan sitä aikaa kun oltiin toisiimme päättömästi ihastuneita, muttei kuitenkaan uskallettu sanoa sitä toisillemme. Kolme korttelia ehdittiin kävellä kun liikennevaloissa tulee punasia päin lukkoseppä pakettiautollaan. Ei ehditty edes varautua kun pamahti. Omaksi onneksi (josta nyt en niin varma enää ole) kävelin vähän edellä enkä jäänyt alle. Mutta huomasin heti järkyttyneenä että takanani ei seisonut kihlattuni, sen pipo vaan oli siinnä suojatiellä. Kaikkialla liikenne pysähty, kukaan ei tuntunu menevän vaikka vihreä palaa. Keskellä risteystä nuhjusen pakun edessä makaa mun ihana kauris jota olin rakastanut koko nuoren elämän. Samantien mut valtas kauhea epätoivo. Tuntu ettei missään ole mitään järkeä. Juoksin ja kumarruin viereen, kasvot ja kaikki oli tahmean veren peitossa ja maassa oli iso lätäkkö. En voinu käsittää mitenkään miten se oli voinut tapahtua. Se lukkoseppä tuli autostansa ulos vähän ennen ambulanssia, se oli pahasti humalassa. Miten vihaseks se tekeekään mut että mun rakas makaa sairaalassa tän elämässänsä epäonnistuneen rattijuopon ansiosta.
Leikkaus kesti pitkään ja sillä oli kallo murtunut kahdesta kohtaa, toinen korvan takaa, joka oli isompi. Toisesta kohtaa silmä kulmasta, muttei se kuulemma ollut kovin vakava. Vasemman ranteen luu katki ja ylä selässä lapaluiden kohdalla pitkä avohaava. Lääkärit puhu että jos olisi tullut se haava 5cm alemmas olisi luultavasti rikkonut selän, mutta lapaluut onneksi oli suojana. Nyt tila on vakaa, eivätkä lääkärit osaa ennustaa vielä onko tullut pysyviä vammoja, mutta pahimmat mukaanlukien halvaantuminen ja päänsisäiset vammat on jo poissuljettu. Jostain syystä herääminen kestää todella kauan ja voimat on ollu loppu jo monta päivää sitten. Tänään tulin ensimmäistä kertaa kotona käymään yli kolmeen päivään. Unta täytyy saada, vaikka en luultavasti sitä tälläkään kertaa muutamaa tuntia enempää saa. Itken vaan ja pyörin sängyssä levottomana. :(
Voi miten murtavaa katseltavaa se on, kun oma rakas makaa sängyllä niskatuki päällä ja silmät ihan turvoksissa ja mustina. Hiuksiakin oli jouduttu leikkaamaan tieltä jonkin verran. Tosi pahaa tekee. Miten pitkään tälläisissä tapauksissa herääminen kestää? Jos jollain täällä on vähääkään tietoa auttakaa. Tämä nyt ei varmasti ollut mitään palstan mukavinta luettavaa, enkä sitä muihin kategorioihin olisi osannut lajitella. Oli pakko kirjoittaa tuskiaan jonnekkin. Olkaa varovaisia, ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu. Antakaa tukea, se tulee varmasti apuun.
Anni, rakastan sinua kävi miten vain. Aina.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Auts :\ Ehkä tollasina aikoina sitä tajuaa mikä elämässä on oikeasti tärkeintä. Toivon nyt vain, että Annisi toipuu ja pian taas pääsisitte elämään arkea.
Voimia nyt sulle! Nyt vasta sitä itekkin tajuaa kuinka kiitollinen pitäs olla omasta elämän tilanteesta ja ettei ite jäänny sen pakun alle. Tässä myös tajuaa, että mitä vain voi tapahtua ja koska vain!
Pitäs pitää jokainen päivä kuin se olis se viimeinen :\
Voimia ja Herran siunausta teille.
Minun on oikeastaan melko turhaa sanoa yhtään mitään. Ei tuota tunnetta voi tajuta ennen kuin sattuu omalle kohdalle.
Sitä ei kait osaa sanoa kukaan kauanko tajuttomuus voi kestää.
Ihminen on omituinen otus. Joskus ei tarvitse kuin pienen napautuksen päähän ja se on henki pois. Joskus tiputaan lentokoneen mukana useamman kilometrin korkeudesta ja selvitään hengissä.
Itse olen nähnyt kun oma äiti tekee kuolemaa ja voin sanoa, että epätoivo oli suunnaton, kun mitään ei ollut tehtävissä. Teki mieli huutaa, oksentaa ja hakata seinää niin kauan, kun nyrkki kestää...
Kun hän siintä toipuu niin se on varmaa, että henkisiä vammoja tulee jäämään.
Onnea menestystä ja kumpa olisin voinut olla ystävättäresi sijassa.
"kumpa olisin voinut olla ystävättäresi sijassa."
Tuota sinä nyt et tarkoita/usko itsekään....toivoa nyt muka joutuvansa onnettomuuteen jonkun tuntemattoman puolesta.
Pah..
No kyllä melkein voisin sanoa, että näin. Jos tässä on oikeasti sellainen pari joka kykenee näyttämään, että rakkaus on sittenkin asia joka on oikeasti olemassa.
Henk koht elämäni on niin yhtä tyhjän kanssa, että yksi auton alle jääminen ei montaa elämää järkytä. Tällä hetkellä ehkä kolmea elämää, tai korkeintaan neljää ja kaikki heistä kyllä pystyvät elämään sen yli.
kovasti. Voimia. Itseäni taas tuskastuttaa joka päivä se, että täytän tänä vuonna 20 enkä ole koskaan seukannut... Ja niin kovasti olen kuitenkin jo monta vuotta kaivannut rakkautta elämään.
Onko Enrique Lister alkujaan espanjalainen, vai eikö se ole hänen oikea nimensä vaan vain nimimerkkinsä? Tuli vaan mieleen, vaikka onkin ot.
Asiahan ei mitenkään liity keskusteluun, mutta kun kerran kysyit.
Olen niin tumma, että minua monasti luullaan ulkomaalaiseksi. Vaan ihan suomalainen olen.
Niin ja se on vaan nimimerkki.
Tuntuu varmasti ihan hirveältä!! eikä sitä voi kyllä tietää miltä tuntuu ennen kun omalle kohdalle osuu :/ mutta tuohon kysymykseen kauanko menee tälläisessa tilanteessa, niin ystävälleni tapahtui vähän samantapainen onnettomuus kun törmäsi mopolla mönkiään.. Häneltä repesi perna,maksa ja muistaakseni muitakin sisäelimiä meni, sekä käsi ja jalka murtui.. taisi hänellä olla jotain ruhjeita päässä ja aika paha aivotärähdys.. Hän heräsi siitä noin jonkun reilun viikon päästä, mutta hänet olli heti uudellen nukutettava, koska ensimmaisenä rupesi oksentamaan ja silloin epäiltiin että on vielä jotain vialla ja siksi terveys syistä oli pakko pitää vielä tajuttomana... Mutta luulen että on yksilöllistä :/ Voimia kuitenkin paljon sinulle!! toivotaan että selviät tästä vain säikähdyksellä ja Anni tulee kuntoon ja pystytte jatkamaan normaalia elämää :)