Nuo kaikkien muistelmat traktoreiden tulosta Suomeen kuuluvat ehdottomasti Suomen maatalouteen ja historiaan koska siitä alkoi varsinainen murros kansantalouden nousuun ja hyvinvointiin.
Siihen perustuukin suuri muuttoaalto Ruotsiin -60 luvulla kun oltiin töissä Trollhättanissa tai Goteborgissa eri tehtailla.
Lomalle Suomeen tultiin uudella unelmavolvolla
ja se ruokki sukulaissa uutta muutobuumia.
Traktorit vähensivät työvoiman tarvetta Suomessa maaseudulla ja maanviljelykin tehostui ja muutoaalto maaseudulta kaupunkeihin ja Ruotsiin alkoi työttömyyden seurauksena.
Muistan itse miten oli tarve lähteä Ruotsiin vuolemaan kultaa, mutta se unohtui kun ensimmäinen lapsi syntyi v-69 täällä Suomessa ja muutto vaikeutui kaikista syistä ja piti mennä vaan uusiin töihin.
(nimimerkkini olen ottanut pahvilaatikon kyljestä
kun isäni osti -60 luvun alussa ensimmäisen Solo merkkisen ruåtsalaisen moottorisahan meille joka painoi varmaan 15 kiloa, niin aina koulusta tullessani vuosien ajan porstuassa paistoi tuon sahan pakkauksena ollut öljyn tahrima pahvilaatikko, jossa luki "SOLO SÄGNE".)
Jouduin sillä sahaamaan myöhemmin paljonkin ja isäni kuoltua säilytin sen.
Se on vieläkin käyntikuntoinen!
Siihen perustuukin suuri muuttoaalto Ruotsiin -60 luvulla kun oltiin töissä Trollhättanissa tai Goteborgissa eri tehtailla.
Lomalle Suomeen tultiin uudella unelmavolvolla
ja se ruokki sukulaissa uutta muutobuumia.
Traktorit vähensivät työvoiman tarvetta Suomessa maaseudulla ja maanviljelykin tehostui ja muutoaalto maaseudulta kaupunkeihin ja Ruotsiin alkoi työttömyyden seurauksena.
Muistan itse miten oli tarve lähteä Ruotsiin vuolemaan kultaa, mutta se unohtui kun ensimmäinen lapsi syntyi v-69 täällä Suomessa ja muutto vaikeutui kaikista syistä ja piti mennä vaan uusiin töihin.
(nimimerkkini olen ottanut pahvilaatikon kyljestä
kun isäni osti -60 luvun alussa ensimmäisen Solo merkkisen ruåtsalaisen moottorisahan meille joka painoi varmaan 15 kiloa, niin aina koulusta tullessani vuosien ajan porstuassa paistoi tuon sahan pakkauksena ollut öljyn tahrima pahvilaatikko, jossa luki "SOLO SÄGNE".)
Jouduin sillä sahaamaan myöhemmin paljonkin ja isäni kuoltua säilytin sen.
Se on vieläkin käyntikuntoinen!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Oliko tosiaan ruotsalainen se Solo? Nykyään Solot tehdään käsittääkseni Saksassa. Itse muistan pikkupoikana, kun pidin omanani isälleni korjattavaksi ja lainalle annettua Jobu Junioria 50-luvulta. Tämä tapahtui toki vasta 60-luvun alussa
Mutta jos saha on ruotsiksi såg niin monikkomuoto pitäisi sitten ollä sägne.
Koska en ole kielimiehiä niin sittenhän laatikossa olisi pitänyt lukea myös made in germany. Solo Sägne!
Luulisinkin paremmin että luki made in sweden.
Tai lukiko mitään alkuperämaasta mutta oletusarvo oli että ruåtsalainen.
Merkityksetöntä sinällään, missä oli tehty. Olisi vain ollut mielenkiintoista tietää, josko Soloa olisi tehty Ruotsissakin aikoinaan. Ruotsin såg monikossa taitaa olla muuten sågar.
Oliskohan ollut sittenkin säge,se on saha Saksaksi,ja kyllä Soloa on aina myyty saksalaisena.
jobu norski , partner , husqvarna ja raket-jonsereds
ruottalaisia , siis vanhaan hyvään aikaan .
edelleen. No sellainen tuli tuosta vanhasta solosta mieleen, että sen kun jätti tyhjäkäynnille ja laski maahan, se pomppi niin perkeleesti, että hetken kuluttua se oli jo naapurin tontilla!!! Mut ei ollut mikään muukaan sen aikaisista sahoista sen parempi. Stihlin contra oli sitten jo oikea saha, joskaan mukavuudesta ei vielä senkään kohdalla voinut puhua mitään.
sattuu meitsilläkin oleen sellainen. Raket kymppi oli ruotsalainen, jota jotkut super majavaksi kutsui.
Solo oli hurja peli, kone 125 kuutioinen ja melkoinen peli. Painoi aika lailla!
Näin se kuuluu :
Puu kuin puu. Asento mikä tahansa. Aina soittaa SOLO. Saksalaisella tarkkuudella, Suomalaisessa metsässä.
Saha on saksaksi (die) Säge, monikossa (die) Sägen. Substantiivit kirjoitetaan saksan kielessä isolla alkukirjaimella.
Solo Sägen (saks.) = Solo-sahat (suom.)
http://www.ciao.de/Sagen_624308_4-solo
Mutta eipä tuo tahtia haittaa: Solo Sägne on ihan kelpo nimimerkki, olipa se mitä kieltä tahansa.
Itse sain pojaltani joululahjaksi (käytetyn, pojan itsensä kunnostaman) Husqvarna 141:n. Ensimmäinen oma moottorisahani yli 33 vuoteen! Silloin kesällä 1974 minulla oli Homelite. Ostin käytettynä 270 markalla, sahasin kesän pinotavaraa ja panin kiertoon 180 markalla.
Saksassa olen kerran yöpynyt pikku hotellissa, joka oli aivan vastapäätä Stihlin tehtaita. Iso tehdas olikin – on väittänyt olevansa maailman suurin moottorisahojen valmistaja.
Ihme, ettei näillä sahoilla sattunut enempiä haavereita käyttäjille. Takapotkusuojista ei tietoakaan, vänkärit oli mitä oli ja varusteet miehillä olemattomat, sarkavaatteet ja karvalakki.
Meilläkin oli savottaa talvella, asutustila kun oli, faija kulki Jawalla (250 type 11) kaatamassa puita Canadienilla talvi sydämen. Sahalle oli tehty laatikko tarakalle, josta laippa tuli reiästä ulos, samassa laatikossa oli sitten Airamin termoksessa kahvit ja muut eväät.
Oli sitten joitakin kosseja kylältä apuna kaatamassa, kun oli sen verran kiirettä sen savotan kanssa. Kossien piti justeerilla kaataa niitä puita, mutta eihän se työ oikein maittanut, kun oli jo moottorisahojakin olemassa. Lainasivat jostain Dolmarin (18kg!) ja kaatoivat innolla, tuli konkeloita ja yhdeltä pojalta meni uudet kalsarit rikki, kun teräketju hipaisi reidestä. Yhden kaatokiilankin sahasivat sillä Dolmarilla, se kun oli liian pieni moottorisahan jälkeen, tarkoitettu justeerin kanssa työskentelyyn.
Puut tuli kuitenkin sillä erää kaadettua ja kukaan ei kuollut!
Sahoista puheenollen, itselläni on täysin käyttämätön venäläinen moottorisaha, todella nostalginen vehje käännettävine laippoineen, tuulahdus -50luvulta!
Se sun kääntyvälaippaisesi on varmaan Drushpa,eli ystävyys.Oli kahvatkin niin pitkät ettei tarvinnut kumarassa selkäänsä pilata,ja nimi oli YYA henkeen sopiva.
Saha on venäjäksi пила eli meikäkirjaimin pila. Moottorisaha on benzopila tai motopila.
Tuollaisesta Ystävyys-merkkisestä (Дружба- eli Družba, Druzhba) mottorisahasta löytyy ainakin seuraavan linkin takana näkyvä kuva, liekö sitten kyseessä sama malli?
http://www.t-instrument.ru/news/news188.html
Pila on tässä tapauksessa aika sattuva sana, eikös vain!
Muistelen kuulleeni/lukeneeni, että venäläissavotoilla olisi jossakin vaiheessa käytetty paljon myös sähkömoottorisahoja! Iso aggregaatinmötikkä (vaikkapa telaketjutraktorin selässä) metsään ja siitä pitkät piuhat joka ukolle! Luulisi olevan kätevää painaa pöpelikössä kaapelit kintuissa...
jossain olen nähnyt kuvankin näistä neukkujen kaapelivirvellyksistä metsässä.
Oma benzopila tai motopilani on mielestäni venäläinen, kun siinä on vuosiluku 1991 js tuolloin neukkula sortui, mutta sieltä suunnasta kuitenkin. Olen nähnyt tätä sahaa useampana variaationa, mutta yhtä kaikki, ei kateeksi käy sitä, joka tosissaan yrittää sillä elantoaan metsästä vääntää!
Kaverini oli aikoinaan metsureiden kilpailuja seuraamassa (olisiko ollut kilpailun järjestäjänä) ja neukku-joukkueella oli näissä sahoissaan vielä koneellinen (hyrdaulinen?) kaatokiilakin. Kaveri väitti, että joukkue pärjäsi varsin hyvin kaluston ulkonäöstä huolimatta. Ilmeisesti näillä on jotain tehnytkin!
Tuossa kuvassa on varmaan paljon nuorempi Ystävyys,kuin minun joskus näkemäni,joka täytyi olla 60-luvulta.Systeemi näyttäisi olevan suunnilleen sama,mutta siinä vanhemmassa oli vielä mahtavammat kahvat.Ne oli alhaalta asti kaksipuoliset,ja leveät kuin kylän suurimman ayshiren sarvet.
Energiapuunkorjuuseen Suomessakin koitettu kehitellä samanlaisia kahvoja.
Ja Pelarlurjuksessakin ja puimurissa hytti, kun täällä vielä ajeltiin taivasalla.
Venäjän metsätyökeskuksissa oli aikoinaan töissä paljon porukkaa. Kaatajat kaatoivat rungot sahoillaan, joissa laippa oli vaaka-asennossa. Karsijat, jotka olivat useasti valkovenäläisiä tai ukrainalaisia naisia, hakkasivat kirveillä oksat pois. Puut juonnettiin kokorunkoina lajittelupaikoille, missä sahamiehet katkoivat ne pystyasentoterillään.
Kun sahan laipan voi kääntää vaaka- tai pystyasentoon, ei kaasuttaja temppuillut ollessaan aina oikeassa asennossa.
tilbehöörejä energiapuun korjauussakin. Kun käyttää riittävän isoa ammattisahaa ja 15 tuuman laippaa ei tarvii paljon kumarrella. Ja pitkä ranka on joka tapauksessa pakko katkaistakin puolesta välistä. Samoin tehokas saha auttaa etenemisessä kun ylimääräistä risua voi mennessä silputa edestään, eikä tarvii puisikoita kierrellä, eikä risujen yli jalkoja nostella.
näitä ihmeitä. Tuo kuvassa esitetty on suht` samanlainen, mikä minulla on käyttämättömänä.
Olen joskus nähnyt Ural (?) merkkisenäkin tälläisen, väri oli sininen, mutta sama sekasikiö polkupyörä-perämoottori-moottorisaha-mopo.
Aikoinaan yksi kaveri väitti, että Kanadassa olisi ollut joskus samanlaisia (-40luvulla?), jonka iivanat olisi kopioinneet. Onko jollakin parempaa tietoa??
Joskus Solossa kitkapalat kulu
Siinä oli sellainen tähtipyörä keskipakokyrkimenä
ja siinä kitkapalat joita piti hitailla kierroksila semmonen rannerenkaan kokonen vieteri
Kitkapaloja saaatiin aina Hankkijalta.
No niin. Siinä kävi äitimuori ja iskä kylässä. Iskä kaivoi Solo merkkisen 125 kuutioisen sahan eteeni, ja kysyi, Sinähän tykkäät värkätä näitten vanhojen pelien kanssa, otatko multa tämän Solon, vastasin, kiitos, otan mielelläni, puhdistan vähän sitä ja laitan uuden tulpan ja bensiiniletkun ja kiskaisen käyntiin. Saha on isän isän vanha saha. Joka toimi hyvin, ja oli 60 luvulla kovissa paukkupakkasissa uskollinen työkaveri, joka lauloi mahtavalla sävelellä. Kertokaa kokemuksia Solon kultaisesta 60 luvun metsätyöretkistä.! Tv. Solon uusi omistaja Pattijoelta
Soloa käyettiin vilä i968 kellä se oli Alkoi olla jo niitä keveämpiä sahoja.Se iso solo oli todella hankala saha 15 kglunta lähes metri ja sitä kun raahasi oli todellinen metsätyömies.Ihme että niistä ajoista hengissä selvisi huono ruoka ja olemattomat asuinsijat .Nyky ajan nuoret ei lähtisi vaikka maksaisi mitä
ite sahasin 60 luvun puolivälissä 125 sololla . oli kova peli kaato ja katkomis sahana .ja ääni oli tymäkkä.