Lapsella ja nuorella liian vähäinen energian saanti voi aiheuttaa mm. pituuskasvun hidastumista, luuston heikkoutta, kuukautishäiriöitä, syömishäiriöitä, vastustuskyvyn heikkenemistä tai väsymistä.
Siksi lapsille ja nuorille (alle 25 v.) suositellaan laihduttamisen sijaan terveellisten ruokailutapojen ja aktiivisen liikunnan omaksumista. Siten pituuskasvun ja liikunnan myötä paino normalisoituu luonnollisesti, terveellisesti ja luuston kehitystä vaarantamatta.
Tavoitteena on aina ensi sijassa terveys. Kilot karisevat tai pituuspaino muuttuu entistä terveellisempien elämäntapojen myötä.
Kaikille lapsille suositellaan liikuntaa kaksi tuntia päivässä.
Siksi lapsille ja nuorille (alle 25 v.) suositellaan laihduttamisen sijaan terveellisten ruokailutapojen ja aktiivisen liikunnan omaksumista. Siten pituuskasvun ja liikunnan myötä paino normalisoituu luonnollisesti, terveellisesti ja luuston kehitystä vaarantamatta.
Tavoitteena on aina ensi sijassa terveys. Kilot karisevat tai pituuspaino muuttuu entistä terveellisempien elämäntapojen myötä.
Kaikille lapsille suositellaan liikuntaa kaksi tuntia päivässä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisipa se noin helppoa. Ottaa vaan terveelliset elämäntavat käyttöön, mutta ei !
Se pitää se kuuppa laittaa ensin kuntoon, niin johan rupeaa pelittämään ;)
Suosittelisin juttelemaan alkuun vaikka ravintoterapeutille syömisogelmista, koska jokainen sen tietää ettei ilman ruokaa voi laihtua, hedelmiä, vihanneksia, kalaa, keittoja jne. kohtuudella toki. Laittaa nassuunsa n.3-4tunnin välein jotain pientä, siirrät vain nälkää eteenpäin ja muistat päivittäin reippailla parisen tuntia. Ei se voi sen vaikeampaa olla, ehkä nyt nuoret eivät asiaa näin näe, mutta toivottavasti jossain vaiheessa pinnallisuus jää taakse ja ajatuksena jo tärkeämmät asiat, se sisin mikä sulla on. Keskenkasvuisuutta kuvastaa vain toisen ulkonäön näkeminen.
Kiinnostaisi tietää oletko itse sairastanut syömishäiriöitä? En sano tätä millään pahalla, mutta heitot tyyliin "Se pitää se kuuppa laittaa ensin kuntoon, niin johan rupeaa pelittämään ;)", "Ei se voi sen vaikeampaa olla" ja "toivottavasti jossain vaiheessa pinnallisuus jää taakse" eivät kuvasta suurta ymmärtämystä anorektikon sielunelämästä.
Jos se ei tosiaan olisi sen vaikeampaa kuin mennä ravintoterapeutille juttelemaan ja naps, kuuppa on kunnossa; alkaa syömään säännöllisesti ja ta-daa, "pinnallisuus" (mielestäsi siis anoreksian perimmäinen syy?) on poissa, niin minä olisin ollut terve jo vuosia. Suuressa viisaudessasi jakelemat neuvot eivät ole vuosienkaan varrella saaneet minun elämässäni aikaan mitään muutosta.
Keskenkasvuisuutta voi kuvastaa myös ylimielisyys sairaita ihmisiä kohtaan anonyymeillä keskustelupalstoilla. Toivon että tulkitsin asenteesi väärin ja jos näin on, pyydän ihan oikeasti anteeksi...:)
Jeps, jeps kyllä vain.. Sairastanut nuoruudessani, kymmenen vuotta oli yhtä helvettiä niin fyysisesti kuin henkisestikkin.
- Ja nämä letkautukset: "kuuppa kuntoon" jne.. huumoria, sen olen oppinut tässä elämän varrella parannuttuani (tosin seuraahan se kaikki alitajunnassa tietyllä asteella, mutta se pakkomielteinen laihdutus/syömättömyys on taakse jäänyttä elämää, oppinut että terveellä tavalla myös pystyy elämään normaalipainossa (minulla se on 160/48).. tuhoamatta itseään, elimistöään.)
En mä pahalla anna ns. neuvojani --> Ken haluaa parantua, ken ei.. Se on jokaisen oma asia, mutta jokainen sen kuitenkin tietää miten siinä loppujenlopuksi käy vedettyään itsensä äärimmäisyyksiin.
- Ja tiedän, ettei sen kaiken keskellä kukaan iloitse yhtään mistään.. mutta sekin taito tulee itsestään, kun saa elämänsä kuntoon kaikin osa-aluein.
- Elä suotta pahoittele, jokaiselle suotakoon mielipiteensä. Ja ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeata vastausta, ihminen on erehtyväinen.