Valitusvirsiä osaan kirjoittaa mutta en säveltää.
Oli kolmas perättäinen joulu kun elämän palapeli oli levällään. On ollut syöpää, syöpää, ruusun kanssa taistelua elämästä ja kuolemasta. Taas syöpää, luustoon levinnyttä syöpää, suolis-tosyöpää, rintasyövästä alkanutta rakko- ja aivosyöpää. Hyvänlaatuisesta rintasyövästä alkanutta henkitorven avanteeseen johtavaa syöpää. Rintasyövästä alkanutta non-hodginia. Viikko ennen joulua hautajaiset. Syynä tietysti syöpä. Ihan joulun alla taas suolistosyöpä. Tuskaisesti kyhätty kirje, ei joulukorttia. Mies kun on niin ei tunnoistaan kertoile.
Näiden kanssa kamppaillessa kaikki hyvän joulun toivotukset tuntuivat ilkkumiselta. Teki mieli huutaa mitä himskatin hyvää tässä on?. Karusellin vauhti kiihtyi kiihtymistään. Kasasin lukemattomat kirjat pöydälle. Luin, luin ja taas vain luin. Kävin läpi Amerikan sisällissodasta alkaen kaikki sodat aina 1950 luvulle asti. Taistelin niin kotirintamalla kuin itse taistelutantereella. Tuli matkustettua kunnolla. Elävässä elämässä en sitä ole tehnyt. Kauppaan lähtiessä piti tarkistaa, että naamio on kohdallaan. Haarniskan hakaset tiukasti kiinni. Sen paksuuskin piti tarkistaa kerta toisensa jälkeen.
Ajatus karkaili kirjaimista lakkaamatta palapeliin. Kokoaminen ei onnistunut. Jatkoin lukemista. Lopulta päädyin huomaamaan, että maailma on muuttunut, ihminen ei. Aina on ollut sairauksia ja tauteja. Niihin on sairastunut/kuollut ihmisiä kuninkaista kerjäläisiin. Sairaudet on aina ottaneet omansa säätyyn, arvoon, asemaan tai sukupuoleen katsomatta. Kun yhteen on keksitty parannuskeino tulee jo uusi. Älystä tai älyttömyydestä ei ole ollut apua. Ihmisarvoa on mitattu oppineisuudella, rahalla ja maallisella mammonalla. Niin on edelleen.
Tämä vuosi alkoi samaan tapaan. Ystäväni hävisi 30 vuotisen taistelun syövälle. Miksi hän, miksi en minä? Vastausta ei ole. Palapeli on saanut jo raamit. Muutama yksityiskohtakin on paikallaan. Paljon on vielä isoja aukkoja. Pakkanen ei enää pure. Plussallakaan en vielä ole. Talsin päivän kerrallaan. Mikähän on ensi joulun palapelin tilanne?!
Nyt vain joku säveltämään niin on valitusvirsi valmis.
Oli kolmas perättäinen joulu kun elämän palapeli oli levällään. On ollut syöpää, syöpää, ruusun kanssa taistelua elämästä ja kuolemasta. Taas syöpää, luustoon levinnyttä syöpää, suolis-tosyöpää, rintasyövästä alkanutta rakko- ja aivosyöpää. Hyvänlaatuisesta rintasyövästä alkanutta henkitorven avanteeseen johtavaa syöpää. Rintasyövästä alkanutta non-hodginia. Viikko ennen joulua hautajaiset. Syynä tietysti syöpä. Ihan joulun alla taas suolistosyöpä. Tuskaisesti kyhätty kirje, ei joulukorttia. Mies kun on niin ei tunnoistaan kertoile.
Näiden kanssa kamppaillessa kaikki hyvän joulun toivotukset tuntuivat ilkkumiselta. Teki mieli huutaa mitä himskatin hyvää tässä on?. Karusellin vauhti kiihtyi kiihtymistään. Kasasin lukemattomat kirjat pöydälle. Luin, luin ja taas vain luin. Kävin läpi Amerikan sisällissodasta alkaen kaikki sodat aina 1950 luvulle asti. Taistelin niin kotirintamalla kuin itse taistelutantereella. Tuli matkustettua kunnolla. Elävässä elämässä en sitä ole tehnyt. Kauppaan lähtiessä piti tarkistaa, että naamio on kohdallaan. Haarniskan hakaset tiukasti kiinni. Sen paksuuskin piti tarkistaa kerta toisensa jälkeen.
Ajatus karkaili kirjaimista lakkaamatta palapeliin. Kokoaminen ei onnistunut. Jatkoin lukemista. Lopulta päädyin huomaamaan, että maailma on muuttunut, ihminen ei. Aina on ollut sairauksia ja tauteja. Niihin on sairastunut/kuollut ihmisiä kuninkaista kerjäläisiin. Sairaudet on aina ottaneet omansa säätyyn, arvoon, asemaan tai sukupuoleen katsomatta. Kun yhteen on keksitty parannuskeino tulee jo uusi. Älystä tai älyttömyydestä ei ole ollut apua. Ihmisarvoa on mitattu oppineisuudella, rahalla ja maallisella mammonalla. Niin on edelleen.
Tämä vuosi alkoi samaan tapaan. Ystäväni hävisi 30 vuotisen taistelun syövälle. Miksi hän, miksi en minä? Vastausta ei ole. Palapeli on saanut jo raamit. Muutama yksityiskohtakin on paikallaan. Paljon on vielä isoja aukkoja. Pakkanen ei enää pure. Plussallakaan en vielä ole. Talsin päivän kerrallaan. Mikähän on ensi joulun palapelin tilanne?!
Nyt vain joku säveltämään niin on valitusvirsi valmis.
Vastaukset 28
Vanhimmat
sinua koeteltu kovimman kautta,ei voi muuta kun toivoa vihdoinkin kurssin kääntyvän myrskyistä pois.
Päivä kerrallaan se on vaan talssittava,ja otettava
ne pienetkin onnenpipanat vastaan,voimia sinulle.
kurssi siitä kääntyisi. Rintasyöpä oli vasta kolmas vakava sairaus. Enemmän sattuu toisten sairastaminen ja kärsimykset. Pitää muistaa vanhojen ihmisten viisaus "mikäs se pahan tappais". Yhes myö jatketaa entisee mallii.
mennään eteenpäin,ja välillä muutama askel taaksepäin vaikkei kännissä ollakkaan,eks vaan?
Teil siel Hesas on nii mahottoma pluikkaat kavut et miekii pluistelin. Se pluikkaus meit takaspäe viep. Tai sitte nuo tóiste huonot uutiset. Mut siekii oot sen verra sitkeetä sorttii et sie et hevi periks anna. Jos rupial lipiämmää nii mie tuu ottaa siut niskast kii ja vinttoo kavulla etteepäe.
hyvä ettet kaatunut,minulla oli jalka paketissa yks´talvi ja kepukoilla oli hankala kulkea.
Hesas oo kaatunt. Jos on pluikasta nii mie kuleksi vaa sisätilois. Siellä ei oo pakko mennä pakokaasuje kyllästämmää happee haukkaamaa. Syöpiksel o ain kunno hiekotus.
Täs omas piha yhten talven rätkähi istumalihaksillei. Monta viikkoo istui ja nukui isost pyyhkeest tehy renkaa piälä. Sattu nääs häntäluuhu oikee imakast. Vaa het ku siitä selvisi nii kävi ostamas talvirenkaat (liukuesteet kenkiin). Het ku näyttää pluikkaalt ni mie pistä ne talavirenkaat alle. Piikkareihi ne ei oikee sovi. Mut en mie ennää piikkarloila voi sipsuttookaa.
Mie toso et siu ei ennee ikinä tarvihe keppii kans koikkelehtii.
meikäläinen ei pysy edes kesällä pystyssä heh
Joillain elämä on kuin silkillä ja sametilla kulkisi, joillain taas kuin hirmuista kivilouhikkoa.
Sinä taidat kuulua noihin jälkimmäisiin.
Jos tuon elämäsi säveltäisi niin kovin olisi synkeä soitto.
väittää, että itselläsi olisi ollut helpompaa??? Kiitos nauruista. Tuo sävellaji oli mahottoman hauska. Kun kallo on visakoivusta tehty niin sitä saa pitkään sorvata ennen kuin siitä jotain saa irtoamaan.
Voi olla kirjotusvirheitä. Herra S mättää taas silmät täyteen unihiekkaa. Tipat ei auta, eikä muutkaan tippermentut.
Ainakin tuntuu että olisi ollut helpompaa.
Täällä teillä muutamilla on todella niin kova kohtalo, että ihmettelen kuinka kestätte.
keitä nämä muutamat on?...
jotka kirjoittaa tänne on tosi vaikeaa ei pidä yksilöidä.
vaan tuntuu, koska todellisuus on aivan toisenlainen. Patoat omat murheet sieluusi ja olet toisten tukena. Mies kun olet niin mitään et tunnusta.
Taitaa olla pieni "kultturiero" koska et ymmärrä mitä tarkoitan.
Tuo on "miesten ilmaisuna" = kaikilla muilla
Se on kai tämä "miehen tie" sellaista.
Tietysti vielä vaikuttaa ihmisen oma luonne ja elämänkokemukset. Olen oikeastaan jo lapsesta asti tottunut olemaan toisten tukena jopa aikuisten (jo silloin).
Siitä on tullut osa minun persoonaa.
tie, samapa se. Joskus rivien välistä voi lukea enemmän kun itse riveiltä. Samat on kokemukset. Pärjätty ollaan näinkin.
surujesi summat,kovaa kärsimystä elämäsi
ja samanlaista jos ei pahemaakin on ja monella.
Kyllä se nauriskin pehmenee kun tarpeeksi pitkään keitetään. Ikänsä kun tuulta päin kävellyt niin lopulta oppii kulkemaan sivuttain.
paljon kovalla kouralla Sinulle annettu.Tuossa jo varmasti on nuotit perusteellisesti sekaisin.
Jostainhan se vaan on voima siihen uuteen päivään ammennettava ja eteempäin mentävä.
Sydämmestäni toivon Sinulle että tuleva vuosi olisi mennyttä parempi.
ollut känsiä täynnä. Pitää väistellä sopivalla vauhdilla.
Isoäitini sanoin "yksi ei jiä yksinäiseks, kaks ei tuu iliman kolomatta, kolomas ei jiä parittomaks". Tämän vuoden joulu on sitten se neljäs.
Elisama antoi jo oikein upean sävellajin. On niin osuva ettei nauramatta pystynyt lukemaan.
Olen aina sanonut, että toisten kokemuksista oppii eniten. Tuskin nämä minun kokemukset ketään auttaa. Tärkeintä oli päästä rutisemaan ne toisten luettavaksi.
meidän kanssamme,tulipa mieleen mihkähän se Kägieukko on kadonnut,ja moni muukin.
vois kokeilla,täytyypä ihan paneutua tosissaan tähän projektiin.Hittiainekset on kasassa tässä biisissä eiku sorvaamaan.....ps.kuolema kuittaa univelat...kö!
niitä univelkoja korjaa. Aikansa on uneton ja sitten nukkuu jos nukkuu. Jos ei nuku niin pitää turvautua purkkimattiin. Älä hyvä ihminen kuolemasta puhu. Sinua tarvitaan tällä palstalla ja elukat kans vielä pitkän aikaa.
Siitä säveltämisestä. Sävellä ihmeellä missä mollissa tahot. Siinä suhteessa en oo mitenkää kronkeli.
anneta isompaa kuormaa kuin jaksaa kantaa, kyllä sinulla on vahvat "käsivarret" että jaksat kantaa, yritämme olla apuna työntämässä ja kankeamassa jos vaikka olisi apua.
miksi minun kaularanka on rappeutunut. Pari välilevyä on luutunut. Visii nää isot kuormat on nekin litistänyt. Enkä minä ole iso enkä vahva. Muttaa mahottoman pahasisuinen olen aina ollut.
Kyllä jokaisella ihmisellä on omat taakkansa. Ei kukaan jää osattomaksi niidenkään suhteen. Pitkin matkaa ripoteltuna niitä ei juuri huomaa. Vasta sitten kun tulee kasapäin herää tajuamaan mitä milloinkin on ollut.
Näiltä keskustelupalstoilta saa parhaan mahdollisen tuen. Ei tule sääsliä ja turhaa hymistelyä. Elämä on elettävä tavalla tai toisella itse.
Kiitos, että olette olemassa.
Jospa kokkeilisit sammoo konsttii,ku mie.Out varmmaan kuullu sanonnan jotta;anna hevosen kanttoo murhhees,kun sillä on suurempi piä!Mie ohikulukkissan supettelin tuon nuapurin hevosen korvvaan kaikki omat ja toistennii murhheet ja pahat mielet,niin tää komia tumma hevonen hymmyili miulle pitkillä hamppaillaan,nyökytti piättään,hirnahti ja juoks pois!Miulle tul niin hyvä olo,jotta kotimatkakkii män säkkijärvenpolokan tahissa:)
oot. Hankaluus on vaa siinä et tääl ei niitä hevosii just nää. Tuossa muutama kilometri piässä olj sellane ratsastustila. Sielä näin hevosii. Nyt on rakentanneet siihekii taloryppää. Pittääpä seuraavalla lenkreissulla käyvä kahtomasa jos ois ies yks hevone jiänt nii ku näytiks.
Eihä moul mittää hättää oo sit ku sie suat sen siipeis kunttoo. Lentelet miu akkunoi ohite viskelemäs niit ilopillerlöitäis.
Hoija nyt vua ens ihteis kuntoo.
täytyy täällä Helsingissä mennä murheitaan kertomaan
siinä vaan on vaara,jos pidättävät ja taas vievät sinne laitokseen heh.