Kun aloitamme tarinan luomisen niin sillä ei välttämättä tarvi olla päätöstä.. tarina voi olla ikuinen niinkuin jotkin television saippuasarjoista tuntuvat olevan.
Jos et halua olla mukana tässä tarinassa niin hyppäät vaan johonkin toiseen tarinaan ja huomiosi on toisaalla.. silloin vapaudut tästä tarinasta.
Teet valintoja joka hetki. Jokainen hetki kanssasi tässä tarinassa on antoisaa. Kiitos jokaisesta hetkestä sinulle ja Jumalalle.
Jos et halua olla mukana tässä tarinassa niin hyppäät vaan johonkin toiseen tarinaan ja huomiosi on toisaalla.. silloin vapaudut tästä tarinasta.
Teet valintoja joka hetki. Jokainen hetki kanssasi tässä tarinassa on antoisaa. Kiitos jokaisesta hetkestä sinulle ja Jumalalle.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olemme liian erilaisia. Minun elämääni ei kuulu uskon asiat.
ateisti
kuin tolla toisella kirjoittajalla. Ei ole uskoa. Ja jos sun siitä tännekin pitää kirjoittaa, niin sitten se on sulle tosi tärkeä. Et kai odota, että toinenkin uskoo. Itse saat uskoa mun puolesta vaikka joulupukkiin (en siksi tykkäisi vähemmän), mutta en halua että mulle tyrkytetään sellaista, johon en usko (sitten tykkäisin jo vähemmän). Jos siis olisit joku mulle tärkeä ihminen.
rupeavat tyrkyttämään jossain vaiheessa uskoaan, sen olen kokenut. Parempi pysytellä erossa, ettei joudu ikävyyksiin. Mitä hyvää on uskossa? Sehän vaan lisää ahdasmielisyyttä yms. Sitä paitsi jokainen on kuitenkin huono ja syntinen, joten miksi uskoa...
tosiaan uskoa kuten itselleen on paras. Luulen, että joillain ihmisillä ei välttämättä riitä voimavarat nousta esim. jostain rikollisuudesta, juoppuodesta, väkivallan kierteestä. Tuollaiset ihmiset joskus "paranee" tulemalla uskoon. Niille se on hyvä juttu. Itse uskon muihin keinoihin selviytyä tässä kurjassa sohjossa..
heikoimmille ihmisille ihan hyvä juttu, jos pääsee eroon aineista yms. Mutta jos psyyke ei oo kunnossa niin usko voi kyllä tuhota ihmisen. En haluaisi että kukaan lähipiiristäni tulisi uskoon, en kestä sitä ahdasmielisyyttä...
ihmiset sen uskon pilaavat...
toivo, että kukaan lähipiiristäni tulisi uskoon, mutta jos tulisi, ei se varmaan meitä erottaisi kuitenkaan. No, tuskinpa tulee...näin luulen. Ei taida olla sitä ainesta ;)
Usko on aivan turha keksintö. Paras kun uskoo itseensä ja omiin kykyihinsä ja läheisiinsä. Itse opetan omille lapsukaisille että ole rehellinen ja luotettava ystävä, älä kiusaa yms. muita hyviä arvoja uskon sijaan.
Noin pitääkin tehdä. Uskonto on sitäpaitsi vähän pelottava juttu pienille lapsille, kaikenmaailman kummitusjuttuja täynnä. Jatka samaan malliin lastesi kanssa. Uskokoot jotkut muut, jos niillä on siihen tarve.
roikkumisesta ja muista raaoista jutuista. Ei ole lapsille sopivaa teksiä, kun siihen meinaa aikuisetkin seota...
Raakoja tarinoita ja ahdasmielisiä ajatuksia. Suvaitsemattomuutta ja erilaisuuden syrjintää. Ja oman hyvyyden palvomista. Muiden tuomitsemista pahaksi teki ne niin tai näin.
olla montakaan ihmistä joka ei uskoisi johonkin korkeampaan, moni kyllä uskottelee pärjäävänsä ilman uskoa. Toi tarinan vaihtaminen kuulostaa huonolta ratkaisulta, tarinan muuttaminen paremmaksi voi ehkä onnistua.
korkeampaan, enkä opeta lapsille mitään Jumalasta. Uskon varjolla tehdään niin paljon pahoja tekoja. En tunne yhtään hyvää uskovaista. Juoksen karkuun jos joku kertoo olevansa uskossa...ei mun juttu
ei uskoa tarvitsekaan, vain huonot, nehän on niin hyviä jo muutenkin...
ilman sitäkin rehellinen, ystävällinen ja kaikkea muuta hyvää...
vastaukset sisältävät uskon, ystävyyteen, hyvyyteen, johonkain sellaiseen mitä kaikki uskovat hokevat. Itsekkään en varsinaisesti jumalan olemassaoloon usko, mutta kun ajattelee maailmankaikkeutta, sitä voi ihan hyvin sanoa jumalalliseksi niin käsittämätön se on.
Niin... On eri asia puhua jostain persoonallisesta jumalasta, kuin jostain suuresta epäpersoonallisesta voimasta... Kyllähän maailmankaikkeus on todella käsittämätön asia ja ihmisolento niin pieni osa tätä kokonaisuutta...
mutta nyt syy on selvinnyt, miksi meidän koira karkasi silloin auton alle....
tahto..?
ihan eri asia uskoa raamttuun kuin jumalaan. Raamatussa on monia opettavaisia kertomuksia ja esimerkkejä hyvästä "uskosta". Kun kuvittelee aikaa jolloin kirja on kirjoitettu niin täytyy kyllä kunnioittaa sen ajan osaamista. Pystyisikö nykykirjalijat samaan, jumalallinen kirja.
Toisaalta raamatussa on paljon opetuksia myös "pahasta uskosta". Jokainenhan voi kuvitella omanlaisensa jumalan jos niin haluaa, se ei ole keneltäkään pois... Toisten mielestä jumala voi olla hyvä, toisten paha, mutta kukaanhan meistä ei loppujen lopuksi voi ainakaan elämän aikana tietää mikä se totuus lopulta on. Se epävarmuus on vaan kestettävä ja sen kanssa on opittava elämään...
raamatussa mielestäni on se, että ihminen voi ja pitää itse valita hyvän ja pahan väliltä. Niistä valinnoista on sitten vastuussa itse ei jumala, jumala kyllä antaa anteeksi väärät teot jos suostuu ja nöyrtyy pyytämään.
Itse en näe tuossa välttämättä juurikaan hyvää... Ihminen kyllä valitsee mielestäni itse hyvien ja pahojen tekojen väliltä. Mielestäni tuo on myös enemmänkin tekosyy pahojen tekojen oikeuttamiseen (fundamentalismia) ja siihen, että ihminen uskottelee itselleen tulevansa pelastetuksi, vaikka olisikin syystä tai toisesta joutunut syrjäpoluille...
Ei kait ihminen voi tietää mitä jumalan päässä liikkuu, jos sellainen nyt on olemassa. Silloinhan raamattua periaatteessa noudattaisi jumalan sanana, jos asian ottaisi kirjaimellisesti noin...
Jokaisella on kuitenkin oikeus uskoa mihin uskoo, enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, saati alkaa väittelemään. Ilmaisin nyt vain oman mielipiteeni asiasta. Hyvää yötä kaikille:) !
koko luomakuntaa, jos tekee väärin täytyy pyytää kaikilta anteeksi ja nöyrtyä heidän edessään. Kaiklla on mahdollisuus pelastua kun valitsee hyvät teot. Täytyy vain olla jotkin ohjeet, nimenomaan ihminen itse valitsee ja vastaa teoistaan.
Hvää yötä ja kauniita unia.
Sellaisen tarinan luominen, jossa on vapautta, on vain niin kovin vaikeaa meille. Jäämme kiinni niin moniin tarinoihin matkan varrella ja vapaus ryvettyy rumaksi. Teemme kipeitä valintoja ja kätkemme salaiset kyyneleemme entistä kipeämpiin tarinoihin.
Kaikessa siinä on kuitenkin hetkellistä kauneutta ja kaikkihan kuitenkin on vain tarinaa.
Joka sen näkee ja ymmärtää, löytää oman vapautensa. Kiitos sinulle tästä hetkestä.