Ei hän soita, ei hän tule enää koskaan mulle juttelemaan jos näkee mut kaupungilla. Asia tuli aikoinaan selväksi, ettei häntä kiinnostanut, mutta en osaa päästää irti. Maailma on miehiä pullollaan, mutta ei ne mua kiinnosta. Tätä on jatkunut jo aika pitkään ja vaikka tiedostankin, että elän satumaailmassa en osaa muutakaan.
Hävettää, että olen vajonnut näin alas. Pitäisi kai itseään sen verran enemmän arvostaa ettei haaveile miehestä, joka ei missään vaiheessa halunnut multa mitään vakavampaa. Ja toisaalta taas kai mun pitäisi olla jollakin tapaa onnellinen tästä tilanteesta. Ainakin se osoittaa, että mulla on tunteet- tässä maailmassa ne voi helposti kadottaa. Kuitenkin mieluummin itken kuin olen tuntematta mitään.
Hävettää, että olen vajonnut näin alas. Pitäisi kai itseään sen verran enemmän arvostaa ettei haaveile miehestä, joka ei missään vaiheessa halunnut multa mitään vakavampaa. Ja toisaalta taas kai mun pitäisi olla jollakin tapaa onnellinen tästä tilanteesta. Ainakin se osoittaa, että mulla on tunteet- tässä maailmassa ne voi helposti kadottaa. Kuitenkin mieluummin itken kuin olen tuntematta mitään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kaupungeilla ole näkynyt... mistäköhän syyyyyystä? ;)
joka puolella
mikä liittyy odottamiseen, ellei ole aika varattuna.