Ei ihan vielä
Anna minun hetken levätä,
nukkua poski vasten viileän tyynyn pintaa
ihan yksin.
Nämä haavat joita kannan vasemman rintani alla
särkevät vielä kovasti,
minä en ole nyt se nainen joksi minua luulet.
-Olen vain herkkä, haavoitettu ja suojaton,
vailla itseluottamusta ja pieni.
Sinulla kova kiire tulla lähelle,
niin lähelle ettei väliimme mahdu hengityskään
ja puristaa melkein ihosi alle minut.
Odottaisit vähän,
edes hetken.
Minä olen paljon parempi rakastamaan
kun en ole näin rikki.
Haluaisin rakastaa sinua hyvin,
niin hyvin ettet koskaan päästä irti.
Anna minun hetken levätä,
nukkua poski vasten viileän tyynyn pintaa
ihan yksin.
Nämä haavat joita kannan vasemman rintani alla
särkevät vielä kovasti,
minä en ole nyt se nainen joksi minua luulet.
-Olen vain herkkä, haavoitettu ja suojaton,
vailla itseluottamusta ja pieni.
Sinulla kova kiire tulla lähelle,
niin lähelle ettei väliimme mahdu hengityskään
ja puristaa melkein ihosi alle minut.
Odottaisit vähän,
edes hetken.
Minä olen paljon parempi rakastamaan
kun en ole näin rikki.
Haluaisin rakastaa sinua hyvin,
niin hyvin ettet koskaan päästä irti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onpa kertakaikkiaan upea runo!
Miten ihmeessä nämä runosi eivät ole kirjana jo???
Kiitos :) Jaa että miksei ole kirjana, täällähän nämä on kaikkien luettavissa... tosin en varmaankaan pistäis vastaankaan jos joku jotain kustannussopimusta tarjoaisi!
mutta niin totta tjn
Totta joka sana :)
Kirjoitit runon joka koskettaa
runon haavoista
sielun kipeydestä ja särystä
suojattomuudesta.
Joka ainoa runosi,
saat niihin kiteytettyä kaiken
kaiken niin satuttavan upeasti.
tää ei melkein ole edes todellista, aivan mahtava!