Noinkohan? Voiko kaksi ihmistä, jotka ovat täysin vastakkaisia tosilleen, elää onnellisena elämänsä loppuun asti? Huolimatta poikkeavista elämäntyyleistä, persoonallisuudesta, ystävistä, perheestä, menneisyydestä, harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista?
Erilaisuus täydentää toista?
pohtinut olen
191374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mielestäni perusarvot pitää olla suht lähellä toisiaan, muutenhan arki on yhtä väittelyä ja toisen nujertamista (politiikka, uskonto). Kiinnostuksen kohteet pitää jollakin tasolla kohdata esim. mennäänkö elokuviin vai kirkkoon? Harrastuksilla ei ole mielestäni mitään merkitystä eikä kavereilla (ei tarvitse olla samat) Toisaalta arvostan jos nainen ja mies ovat keskenään parhaat ystävät...Kyllähän vastakohdat jollain tavalla täydentävät. Esim jos toinen on hirmu räiskyvä, niin hän tarvitsee tasaisemman ihmisen vierelle ikäänkuin rauhoittamaan.
Yksi mistä en jousta on luottamus ja rehellisyys, sen pitää olla 100 %. Jos toinen sen pettää, niin se on kerrasta poikki. Menneisyydellä on sen verran merkitystä, että jos toinen on esim. harrastanut paljon yhden illan juttuja, niin no thanks, en pysty luottamaan...
testin aikana tuolla, valvontaa on ollut kuin Manhattanilla liikennettä.
"NE" sua :O
enempää, tää on ollu jo aika sontaa jo aika kauan.
ei voi. täytyy olla paljon yhteistä ja voi olla pieniä eroavaisuuksia. Mutta jos periaatteet ja maailmankatsomus on ihan toisenlaiset, niin miten siitä mitään voisi tulla??
pitää olla yhteistä ja samanlaisia. Mutta parinkymmenen vuoden jälkeen luulen, että molemmilla pitää olla myös oma elämä. Omia ystäviä, harrastuksia... mielenkiinnon kohteita. Ja sitä erilaisuuttakin. Ei kukaan jaksa vuosikymmeniä samanlaista ihmistä kuin on itse. Tai jotenkin sen olen huomannut pareista, jotka on yhdessä vielä vanhanakin. Niillä on omat juttunsa, vaikka ne rakastaa toisiaan.
Tämä siis ap:lle tarkoitettu, tuli väärään, en jaksa korjata.
pitkälle...luulen että niillä jotka on selvinneet on enemmän yhteistä kuin päällisin puolin näyttää.
etten kuitenkaan edes ihastu täysin samanlaisiin kuin itse. Jotenkin toisesta etsii sitä erilaisuutta. Ihastuu just siihen mikä on erilaista. En mä halua täysin samanlaista kuin mä, se on sama ku yksin olis. Ja toivoisin ettei joka asiasta tarttis olla samaa mieltä. Tylsää, eikä kumpikaan kehity toisen ajatuksista.
voisi olla erilaisia, ettei molemmat ole nyhjääjiä :D
on, onko se sellainen sohvalla makailija. Vai miten se nyhjää... jotain erilaista saa tosiaan olla. Ja sais siinä vähän olla sellaista vastustakin, en tarkoita tappelua, mutta "joo, joo, kyllä, rakas" saattaisi pitkän päälle tympiä. Mielipiteitä saa olla ja ne voi näyttää, ei se tarkoita tappelua, vaan uusia näkökulmia itselleenkin.
jos joku muistuttaa paljon itseäni, koen hänet ennemminkin käverina. Olen tiennyt jo kauan tämän:täydentävä. ..Kummassakin on jotakin, mitä toisessa ei ole, ja kuitenkin on myös tärkeitä samantapaisia asioita. Niin, ja se, että voi olla eri mieltä, eikä silti kinata ja kinata.
minäkin. Parisuhteessa ihmiset voisi täydentää toisiaan, ja antaa toisilleen uusia ajatuksia, uusia ajattelutapoja. Uskoisin, että se on antoisampaa kuin täysin samanlainen maailmankuva, josta ei tartte edes keskustella.. Jossain asioissa on varmaan oltava samaakin mieltä, että voi elää yhdessä.. käytännön asioissa, asuinpaikka, elämäntapa. Jos toinen on tunnollinen duunari ja toinen elämäntapatyötön taivaanrannan maalari varmaan töksähtää..
siinä on jo lähtökohtaisesti tarpeeksi erillaisuutta että toinen on mies ja toinen nainen...ja sen lisäksi vaikka on kiinnostunut samoista asioita ei tarkoita sitä että niistä ajattelisi samalla tavalla.
Kyllä voi elää onnellsina elämän loppuun vaikka olisi erilaisia keskenään, on vaan löydettävä mikä pitää yhdessä. Mitä antaa ja saa toiselta? Se kai se juju on, jos on hyvä olla yhdessä niin miksi eroavaisuus olisi erottava tekijä..?!
Molemmat varmasti voi oppia toselta jotain ja runsauttaa näin itseään, rikastaa elämäänsä. Kunnioitus ja arvostus pitää olla kohdallaan, jotta voi eroavaisuuksista huolimatta elää onnellisena yhdessä.
Eihän ole yhtä ainoaa keinoa päästä samaan päämäärään, on eri tapoja toteuttaa asioita vaikka suuntaa samaan...
Eli itse liputan erilaisten persoonien puolesta. :)
Ei kahta samanlaista ihmistä olekkaan. Kokemuksesta tiedän että voi, ja oli paras suhteeni minkä olen kokenut. Eronnut olen aikoinaan omaa tyhmyyttäni, ja muista syistä!
suhteita olemassa. Esim. eräs tuttava pariskunta on sellainen, että mies istuu kiltisti kotona ja nainen juoksentelee suunnistusretkillä (lue hotelliöitä vieraiden miesten kanssa), myös toisinpäin että nainen on lasten kanssa kotona ja mies "sammuu" kapakka illan jälkeen "kaverin" luo ja tulee vasta seuraavana päivänä. Eli toiset tarvitsevat vierelleen henkilön jota saa pompotella. Ja toinen kiltti on sinisilmäinen.
Itse kuulun siihen ryhmään, joka ei halua vastakappaletta häiritsemään rauhallista eloa. Vihaan tyhmistä asioista väittelyä, paljon helpompaa jos toinen on monesta asiasta samaa mieltä kuin itsekin.
liian pitkä kokemus tällaisesta suhteesta...