ollaan oltu 2 kk yhdessä, menny hyvin. Välillä oon ihan hulluna, välillä en niin hulluna, mutta nyt on alkanu oikeesti epäilyttää mun tunteet, poika on tosi innoissaan mutta musta tuntuu et mä en ookaan enää! Tai kun hän sanoo jo nyt että vois olla mun kanssa loppuelämän ja mua on alkanu ahdistaa, ollaan oltu niin vähän aikaa yhdessä. Ja oon ruvennu miettimään onko hän sittenkää mulle "se oikea". Ongelma on siinä että mä en pysty sanomaan sille sitä, ja ihan lähiaikoina vielä olen ollut innoissani ja sanonut hänelle kaikkea kivaa, eli hän ei voisi kuvitellakaan että jättäisin..
Ahdistaa ihan kun en tiedä mitä tekisin. Ja miten voisin sanoa ystävällisesti hänelle että ei tunnu enää hyvältä? Kun ei mulla periaatteessa ole edes perusteluja muuten kuin että tunteet alkaa kuihtua.. Riittääkö se muka? Ja pitäisikö mun jotenkin antaa jo nyt sellasta vinkkiä että en ookaan niin innostunut enää, ettei se jättäminen tule ihan yllätyksenä? Tuntuu ihan kauhealta kun huijaan poikaystävääni ja samalla itseäni...
Ahdistaa ihan kun en tiedä mitä tekisin. Ja miten voisin sanoa ystävällisesti hänelle että ei tunnu enää hyvältä? Kun ei mulla periaatteessa ole edes perusteluja muuten kuin että tunteet alkaa kuihtua.. Riittääkö se muka? Ja pitäisikö mun jotenkin antaa jo nyt sellasta vinkkiä että en ookaan niin innostunut enää, ettei se jättäminen tule ihan yllätyksenä? Tuntuu ihan kauhealta kun huijaan poikaystävääni ja samalla itseäni...
Vastaukset 14
Vanhimmat
En oikein tiedä miks vastaan tähän ku oon aika yhtä tyhjän kanssa. Eikai sitä auta ku olla vain rehellinen? Aina tollaset jättää jälkensä ja taatusti kirpaiseekin, mutta onko se sitten parempi vaihtoehto elää valheessa?
Se on varma, että jotain tunteita sulla on sitä kohtaan yhä, koska välität hänestä. Sä et halua satuttaa häntä, esimerkiksi erolla?
Ehkä mä kuitenkin sun tilanteessa harkitsisin vaikka taukoa? - Kattelet mimmosta se elämä olis ilman sitä nallea joka huolehtis susta ja löytyis siitä viereltä kun sulla on paha olla ?
- Jos sä siitä oikeasti välität niin ikävä tuo sut takaisin
- Jos hän ei sitten ollutkaan sun juttus niin sit ei auta kuin erota.
Ehkäpä toi kuitenkin on vain ohi menevää? Musta tuntuu, että tollaset ennakkoluulot/epäröinnit jne... kuuluvat vain asiaan.
Itse en koskaan noita kokenut, koska olin ihan "in love" mun tyttöystävääni, mutta ero tuntui tuskalta ja silloin mä tajusin mikä oikeasti mun elämässä oli tärkeintä. Ehkäpä sä koet sen saman valaistuksen ? ... ken tietää
Harmillinen tuommoinen tilanne.. Itsellä kävi kaukosuhteessa niin et parin kuukauden seurustelun jälkeen toinen sano rakastavansa. Ite olin just miettiny et kuinkahan paljon ees tykkäsin kyseisestä pojasta. Tuo rakkaus-juttu alko ahistaa ihan tajuttomasti ja sit loppujenlopuks juttumme kaatu siihen et ehdotin taukoa ja sitä ennen olin vähän outo ja etäinen. No kun ryhdyttiin tauolle ni ei sitä sit enää palattukkaan yhteen koska koin että en kuitenkaan tykänny siitä tyypistä tarpeeks.
Jälkikäteen oon ajatellu, että ei ollu mitenkää hyvä tapa käsitellä asiaa. Meistä ois voinu ehkä tullakin oikeesti jotain (joskin oon todella onnellinen nykyisen poikaystäväni kanssa eli en haikaile yhtään exän perään) mutta niin. Yks tapa miten asia ois ehkä kannattanu käsitellä, olis se, että puhuu oikeesti pojalle tosissaan miltä tuntuu. Se sattuu luultavasti paljon vähemmän, ja molemmat todella tietää missä mennään. Sano vaikka, että sua ahistaa kun tyyppi puhuu jo loppuelämästä kun sulla on vielä tottumista koko seurusteluun. Tai ihan miltä susta oikeesti vaan tuntuu :P
Tsemppiä. Tuo on tosi kurja tunne :/
Kyllä kannattaa olla rehellinen ja puhua hänelle asiasta. minä ainakin ehdottaisin aluksi taukoa ja sen jälkeen katsoisit mitlä tuntuu. tuo voi olla väliaikaistakin joten tsemppiä. mutta puhu asiasta hänelle.
Ihan samoin kävi mullekin tuossa viime kesänä. Pari kuukautta seurusteltiin ja sitten tuli ahdistus. En halunnut satuttaa poikaa, mutta kukapa haluaisi satuttaa ihmistä, joka ei ole tehnyt mitään pahaa ja kaiken lisäksi välittää?
Pidimme taukoa, mutta tajusin, että aivan turhaan roikun pojassa. Tunteet ovat kuolleet ja tauon halusin vain antaakseni pojalle toivoa. Samalla satutin häntä enemmän.
Taas siis tämä vanha viisaus: puhukaa asiasta ja kerro rehellisesti, mitä ajattelet.
kiitos vastauksista.. :) mutta tuntuu vaan niin vaikealta kun poika ei voi aavistakaan mitään... pitää sitten varmaan olla vähän etäisempi aluksi..
Ja voihan olla että ihan ohimenevää on mutta ei tunnu nyt ainakaan siltä. Tai kun olen sisimmässäni ihan alusta asti hiukan epäillyt.
Oletko jutellut asiasta poikaystäväsi kanssa mitenkään vai oletko vain pitänyt tunteet itselläsi sisällä? Myöskään etäistyminen ilman "syytä"(puhumista) ei ole mielestäni oikein eikä esimerkiksi pojan vältteleminen. Se saattaa saada pojan tuntemaan itsensä luotaan poistyöntävältä ja satuttaa vielä enemmän.
Tauot vaan satuttaa enempi ja lisää mustasukkaisuutta.
Mikä on kuollut on kuollut. Ei se tauoista parane.
Onkohan itellä kokemusta?
Kyllä tauko voi auttaa. Ainakin mulla ja poikakaverillani auttoi, koska me oltii molemmat jotenkin sekasin ja ei tiedetty mitä halutaan. Se tauko oli tuossa kesän aikana ja kesti n. viikon. Ja se kyllä laittoi molemmat miettimään mitä todella halutaan ja yhessä todellakin haluttiin olla ja ollaan edelleen.
Siksi oikeesti kannattaa harkita sitä taukoa, koska sillon täytyy oikeesti miettiä asiaa. Ja mun tunteet ainakin voimistu sinä aikana poikaa kohtaan.
Mut tosiaan turha sit on sitä taukoa ottaa jos koet ettei oo enää pätkääkään mahollisuuksia. Sitten kannattaa puhua asiat suoraan että juttu ei toimi.
No oli siinnä joku viikon tauko, mullakin mut turhaan. Pahensi vaan asioita.
Älä ainakaan tee niin kuin minulle tehtiin, että alat etsiä uutta suhdetta ja pidät vanhoja kulisseja yllä.
Itse olisin arvostanut suoraa puhetta.
Jos todella olet sitä mieltä, että et halua olla tämän pojan kanssa lopun elämää, niin jätä kerrasta. Älä jää elättelemään toivoa, älä jossittele, tai selittele turhia.
Muuten pidät vaan tätä poikaa narrina ja satutat enemmin.
Puhun siis omasta kokemuksestani.
Puhutte asiaa kyllä kaikki. Kaikkein eniten tässä vain se inhottaa kun on mennyt niin hyvin... Miksei se vain voi tuntua oikealta?! Mutta ei tietenkään aina kaikki voi sopia toisilleen. Tuntuu pahalta kun poikaystävä ajattelee niin eri tavoin...
Niin.. Tuo on tosi kurja tunne kun toinen on kiva, hyvä tyyppi, ehkäpä tosi suloinenkin - mut sit ei oo tunteita! Ei vaan kertakaikkiaan oo "siis niiq iha lätkäs" siihen tyyppiin..
Mut oo hei sille rehellinen niinku aikasemminki sanottu. Kerro sille omat asiat, kerro että välität ja haluat tietää miltä pojasta kaikki sun sanomat asiat tuntuu. Tauko voi olla paikallaan jos molemmat sitä haluaa, mutta jos vain toinen niin luultavasti se on eron paikka - tauot usein vaan hajoittaa enemmän.
Tsemppiä iha hirmusesti. Ja kyl se lopullisesti jalat alta vieväki tyyppi ilmestyy jos tuo ei oo "the one". Kurja juttuhan se on toisen haavemaailma rikkoa ja sydän särkeä.
Oon ollu samas tilantees ja se oli tooosi vaikeeta :/ Ku oltiin kuitenki jo ehditty oleen yhdes sen verran et välitti siit pojasta ihan jo kaverinaki ja tiesi et se loukkaa tosi paljo sitä poikaa ku joutuu sanoo et ei oo kiinnostunu enää siit seurustelukumppanina.Mut ei semmoses suhtees pysty oleen,se asia vaivaa vaan koko ajan enemmä,eikä sen sanomista kannata pitkittää,muuttuu vaa pahemmaks :/ Ja kyllä sen tietää ku ei enää välitä, sen huomaa esim. siit et ei enää odota sen toisen näkemistä ja välillä mieluummin on yksinki tai kavereitten kans. Kannattaa vaan sanoo sille pojalle et nyt on käyny näin, eikä tunteita voi ohjailla : /
nyt se on tehty, sain sanottua. Ei ottanut onneksi raskaasti. Oltiin kuitenkin niin vähän aikaa oltu :)