mutta en koe olevani sinkkukaan. Mikä minä siis olen? Riehakas sinkkuelämä ja baareissa oleminen eivät kiinnosta, paitsi jos satun näkemään tämän yhden herran (ja harvemmin häntä siellä näen). Kiinnostaisi jo alkaa perustaa perhettä, mutta en voi vain lennosta ottaa jotain miestä, koska tunteet on muualla ja toisaalta haluaisin perheen sen tietyn miehen kanssa.
Onko teitä muita samassa tilanteessa? Ei oikein kuulu mihinkään lokeroon?
Onko teitä muita samassa tilanteessa? Ei oikein kuulu mihinkään lokeroon?
Vastaukset 2
Vanhimmat
olen tavannut melko paljon naisia elämäni aikana, varsinkin harrastusten puitteissa, treffannut mutta koska aina on ollut syviä tunteita jotakuta muuta kohtaan niin jutut ovat edenneet johonkin maagiseen pisteeseen asti jossa joko nainen vaistoaa jotain etäisyyttä tai itse alkaa kylmetä hommaan...
Kaunis nainen vie kyllä ajatukset pois, ja hetken silmäpelit sun muut. Mutta ei siitä pääse mihinkään että kun aamulla heräät niin tiedät mitä tunnet, kenen kasvot muistat, kenen viereen tuntuu että kuuluisit , mutta...
voi olla että joskus herää joka aamu sellaisen vierestä josta ei pidä alkuunkaan. Ei sitä jaksa ikuisuuksiin itseään kiduttaa.
Mutta siinä vaiheessa elämää olen varmasti jo lopen kyllästynyt pinnallinen ja kyyninen mulkvisti, mitä en vielä tahdo miettiä.
kerro tilanteen laadusta että odotat kenties vuosikausia asiaa mikä ei koskaan tapahdu?
Tee itsellesi palvelus ja päästä irti. Anna onnen tulla elämääsi. Niin kauan kun elät muistoissa niin kukaan muu ei voi olla kiinnostava. Luonnollista.
Kun on oikeasti kyse vain muistosta.. muussa tapauksessa et olisi yksin.