Väsynyt ja masentunut? Inhimillistä...

Itse sosiaalialan opiskelijana että yksinhuoltajaäitinä haluan korostaa mm.lastensuojelupalvelujen merkitystä myös ja erityisesti ennaltaehkäisyssä. Itse ja lapseni olemme olleet asiakkaina enkä todellakaan koe NYKYPÄIVÄNÄ olevani huono vanhempi. Se että vihdoin nöyrryin ja myönsin heikkouteni ja hain apua teki täydellisyyttä ja hyvää äitiyttä tavoitelleesta, mutta tavoitteisiin, elämään ja perheeseen kyllästyneestä ja epäonnistuneesta ja romahtaneesta äidistä IHMISEN ja riittävän hyvän ja läsnäolevan äidin. Lapseni kokivat eron, riidat yms. mutta tänä päivänä asiat ja äitiys tuntuu hyvältä. Tänä päivänä rakkaus ja tunteet ovat todellisuutta. Meidän perhe on vahvempi, ehkä massasta erottuva ja ennenkaikkea onnellinen. Jos emme olisi hakeneet apua sosiaali- ja terveyspalvelujen kautta en tiedä olisiko meitä! Kuulostaa kauhealta, mutta on riipaisevan totta. Kuolema tuntui pelastukselta ja ymmärrän vaikka en hyväksykkään esim. perheensä ja itsensä surmanneita vanhempia, koska se että vanhemmat itsekkyydessään eivät hae apua on kuitenkin VÄÄRIN lapsia ja vanhempia itseäänkin kohtaan! Tänä päivänä koen jopa kiitollisuutta vastoinkäymisistä ja kriiseista koska ne auttoivat minua ja perhettä kehittymään ihmisinä ja erityisesti vanhempina. Tie on ollut kivinen ja raastava. Tänä päivänä tuntuu ihanalta katsoa lapsia silmiin, rakastaa ja todeta itselleen olevansa aika hyvä ja ainakin riittävä. Tämä on mahdollista siksi että tiedostan myös heikkouteni. Nykyisin väsymys ja esim kodin sotku tuntuu hyväksyttäviltä vanhemmuuden ja oman jaksamisen rinnalla. ITSESTÄ ON PIDETTÄVÄ HUOLTA! Ja yksin ei tarvitse rämpiä. Lapsienkin on helpompi kun huomaavat vanhempien hakevan ja saavan apua. Jos vaikka elämä tämän jälkeen ajautuu uuteen kriisiin, esim. ero on kuitenkin tuen ja uusien voimien avulla helppo jatkaa. Ja tuntuu pitävänsä paikkansa että yhdestä kun pääsee niin toinen alkaa, mutta käsittely on helpompaa ja jopa antoisaa. Voimia kaikille väsyneille ja epätoivoisille, mutta ennenkaikkea älkää jääkö yksin. Hakekaa ammattiapua! Kerran kirpaisee ja sitten helpottaa...
1448
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

uudelleen!
Pelkkää yhtä pötköä on hankalaa lukea.
Käytä välilyöntejä ja kappalejakoa.
On mukavampaa lukea ja ottaa kantaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Avun pyytäminen on vahvuutta kirjoitti:

Itse sosiaalialan opiskelijana että yksinhuoltajaäitinä haluan korostaa mm.lastensuojelupalvelujen merkitystä myös ja erityisesti ennaltaehkäisyssä. Itse ja lapseni olemme olleet asiakkaina enkä todellakaan koe NYKYPÄIVÄNÄ olevani huono vanhempi. Se että vihdoin nöyrryin ja myönsin heikkouteni ja hain apua teki täydellisyyttä ja hyvää äitiyttä tavoitelleesta, mutta tavoitteisiin, elämään ja perheeseen kyllästyneestä ja epäonnistuneesta ja romahtaneesta äidistä IHMISEN ja riittävän hyvän ja läsnäolevan äidin. Lapseni kokivat eron, riidat yms. mutta tänä päivänä asiat ja äitiys tuntuu hyvältä. Tänä päivänä rakkaus ja tunteet ovat todellisuutta. Meidän perhe on vahvempi, ehkä massasta erottuva ja ennenkaikkea onnellinen. Jos emme olisi hakeneet apua sosiaali- ja terveyspalvelujen kautta en tiedä olisiko meitä! Kuulostaa kauhealta, mutta on riipaisevan totta. Kuolema tuntui pelastukselta ja ymmärrän vaikka en hyväksykkään esim. perheensä ja itsensä surmanneita vanhempia, koska se että vanhemmat itsekkyydessään eivät hae apua on kuitenkin VÄÄRIN lapsia ja vanhempia itseäänkin kohtaan! Tänä päivänä koen jopa kiitollisuutta vastoinkäymisistä ja kriiseista koska ne auttoivat minua ja perhettä kehittymään ihmisinä ja erityisesti vanhempina. Tie on ollut kivinen ja raastava. Tänä päivänä tuntuu ihanalta katsoa lapsia silmiin, rakastaa ja todeta itselleen olevansa aika hyvä ja ainakin riittävä. Tämä on mahdollista siksi että tiedostan myös heikkouteni. Nykyisin väsymys ja esim kodin sotku tuntuu hyväksyttäviltä vanhemmuuden ja oman jaksamisen rinnalla. ITSESTÄ ON PIDETTÄVÄ HUOLTA! Ja yksin ei tarvitse rämpiä. Lapsienkin on helpompi kun huomaavat vanhempien hakevan ja saavan apua. Jos vaikka elämä tämän jälkeen ajautuu uuteen kriisiin, esim. ero on kuitenkin tuen ja uusien voimien avulla helppo jatkaa. Ja tuntuu pitävänsä paikkansa että yhdestä kun pääsee niin toinen alkaa, mutta käsittely on helpompaa ja jopa antoisaa. Voimia kaikille väsyneille ja epätoivoisille, mutta ennenkaikkea älkää jääkö yksin. Hakekaa ammattiapua! Kerran kirpaisee ja sitten helpottaa...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu