Pienimpäni ovat olleet nyt puoli vuotta sijoitettuna perhekotiin. En tiedä mikä on, kun olivat lastenkodissa niin eivät olleet juurikaan niin onnettomia kuin nyt. Jatkuva lasten itku puhelimessa ja koti viikonloppujen jälkeen on sydäntä raastavaa. Veivät lapset ulkomaan lomalle, mutta haluavat vaan kotiin. Nyt ovat luvanneet hankkia koiran, kun meilläkin on, ettei olisi niin kova ikävä. Lapset uhkaavat karata, kun tulevat hakemaan, mutta on pitänyt sanoa, ettei se kannata, koska poliisit etsivät kuitenkin. Eli siispä te viisaat lastensuojelussa kertokaa minulle että missähän minun lasteni olisi paras olla? Millainen on hyvä Äiti? Millainen on hyvä koti? Jos lasten mielestä koti on paras paikka!
Sydämestä raastaa
helena1
3498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lapsi on lojaali, uskollinen ja rakastava.
Hän luottaa, uskoo, toivoo ja pelkää. Eli minun kokemukseni mukaan huostaanotetut lapset ovat syvästi ja jatkuvasti huolissan siitä miten äiti kotona pärjää. mVarsinkin jos kotona on ollut äitiin kohdistuvaa perheväkivaltaa tai jos äiti (ja isä) käyttävät päihteitä ja lapsi on ollut se perheen "aikuinen" huolehtien vanhempien ruokailuista ja arkeen palauttamisesta.
niin, mikä on kohdallasi huostaanoton syy? ei tarvitse kertoa, mutta tunnista tilanteesi.
jos se on jotain yllä olevan tapaista, veikkaisin, että lapsesi ovat huollissaan sinun voinnistasi, kuinka pärjäät kun he eivät ole hoitamassa. siis aivan väärinpäin oleva kuvio, jossa lapset pitäisi pystyä vapauttamaan hoivavastuustaan jonka ovat päälleen ottaneet. Keskustele asiasta sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhempien kanssa, minä uskon yhteistyöhän, kaikista näistä kirkoituksiat huolimati. sillä meillä on asiat järjestyneet puhumalla. puolin ja toisin. ja vielä sen kolmannen osapuolen, sosiaalityöntekijän kanssa.
jos taas olet näitä vanhempia, joilta ihan ilman syytä hyvistä kotioloista on lapsi viety, jatka (aloita) taistelu huostaanoton purkamiseksi.
teillä. Yleensä on just niin, että lastenkodissa lapset on onnettomia, jopa masentuneita, mutta kun pääsevät sij.perheeseen, niin huokasevat helpotuksesta.
Sen tarkemmin tietämättä taustoja, voisi vetää johtopäätöksen, että siellä perheessä ei ole kaikki kuten pitää, tai sitten joku muu asia estää lapsia kotiutumasta sinne.
Pääsivätkö lapset kotilomille myös lastenkodista?
Minkä ikäisiä sun lapset ovat?
Eivätkö osaa kertoa, missä mättää?
Ainahan lapsilla tietysti on jonkun verran ikävä, mutta kyllä tuo vaikuttaa jo siltä, että on kysymys muustakin, kuin vain ikävästä.
Meilläkin lapset ovat olleet huolestuneita vanhemmistaan, mutta eivät silti ole itkeneet koskaan heidän peräänsä. Mulla on ollut yhteensä viisi sijoitettua kolmesta eri perheestä.
mainita lastensa olevan perhekodissa. En itse ihmettele yhtään, jos lapset ikävöivät perhekodissa. Omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että niistä paikoista on ihmisyys ja inhimillisyys kaukana. Pelkkää kassakoneen kilinää ovat lapset heille, ehkä tilanne on sijaisperheissä toinen, eihän perheille maksettavat korvauksetkaan ole kuin murto-osa perhekotien 200eur/vrk/lapsi -linjasta.