kun se on tarpeeksi kauan päällä hoitamattomana, siitä seuraa astma tai keuhkoahtauma.
Koska minulla on ollut se tarpeeksi pitkään ja lääkärien mielestä ei sille mitään tehdä,menee itsestään ohi, nyt olenkin sitten astmavaiheessa ja siihen lääkitys.
Kyllä kosteusvauriomikrobit voivat aiheuttaa astmaa, ainakin välillesti bronkiitin jälkeen.
Keuhkoahtaumaan päin olen menossa.
Näin kulkee homealtistuneen sairauden eteneminen.
Tosin jos jälkiviisastelen koska en muutakaan voi, minulla oli aivan varmasti alussa allergisen alveoliitin oireet, joihin kintaalla viitattiin keuhkopolilla.
Altistusminen - bronkiitti - krooninen bronkiitti - astma - keuhkoahtauma, siinä homesairaan odotettavissa oleva reitti. Ei tietenkään kaikilla, mutta veikkaan että monella myös minun lisäkseni.
Koska minulla on ollut se tarpeeksi pitkään ja lääkärien mielestä ei sille mitään tehdä,menee itsestään ohi, nyt olenkin sitten astmavaiheessa ja siihen lääkitys.
Kyllä kosteusvauriomikrobit voivat aiheuttaa astmaa, ainakin välillesti bronkiitin jälkeen.
Keuhkoahtaumaan päin olen menossa.
Näin kulkee homealtistuneen sairauden eteneminen.
Tosin jos jälkiviisastelen koska en muutakaan voi, minulla oli aivan varmasti alussa allergisen alveoliitin oireet, joihin kintaalla viitattiin keuhkopolilla.
Altistusminen - bronkiitti - krooninen bronkiitti - astma - keuhkoahtauma, siinä homesairaan odotettavissa oleva reitti. Ei tietenkään kaikilla, mutta veikkaan että monella myös minun lisäkseni.
Vastaukset 23
Vanhimmat
tämä systeemi:
"Altistusminen - bronkiitti - krooninen bronkiitti - astma - keuhkoahtauma"
on aiheutettu tahallisesti. Sitä on vauhditettu syöttämällä kortisonia, joka auttaa vain aitoon astmaan.
Mutta mikä on pahinta on se, että on jätetty kertomatta vielä pahempi sairaus eli keuhkorakkulatulehdus eli allerginen alveoliitti.
Joka ainut kosteusvauriotalossa sairastunut olisi voitu pelastaa, mutta ketään ei tämä STM:stä johdettu terveydenhoitojärjestelmä ole onnistunut pelastaa. STM on siis epäonnistunut ainoassa sille annetussa tehtävässään pitää kansalaiset mahdollisimman terveinä.
Pekka Nikkola
allerginen alveoliitti on harvinainen sairaus - myös kosteusvauriorakennuksissa sairastuneille. Ja tilanne on sama kaikkialla maailmassa. Krooninen bronkiitti, astma, reuma ja muut autoimmuunisairaudet ovat yleisimpiä kosteusvauriomikrobien aiheuttamia sairauksia.
Sairaudet aiheutuvat rakennusten mikrobivaurioista. Rakentamisesta, sen valvonnasta, korjausrakentamisesta, kiinteistönhuollosta jne. vastaa ympäristöministeriö.
käytetään Terho-Haahtela-Mönkäreen keksimiä kriteereitä FARMARINKEUHKOIHIN.
Ne olivat täysin poliittiset, koska ei haluttu maksaa maatalousväestölle ammattitautikorvauksia.
Olen analysoinut noita kriteerejä (joita ei ole missään virallisesti hyväksytty) aikaisemmin tällä palstalla, joten ei sen enempää niistä.
Farmarinkeuhkot aiheuttivat erityisesti Aspergillus fumigatus ja määrätyt termofiiliset bakteerit. Ne ovat eri mikrobeja kosteusvauriotalossa, jotka aiheuttavat allergisen alveoliitin. Miten tuo alveoliitti sairaus syntyy, niin senhän selvitti jo viime vuosikymmenellä professori Mirja Salkinoja-Salonen. Ne tiedot ovat vain jostain syystä unohtuneet esim. Keukosairaudet tai Allergologia kirjoista. Niitä ei ole sinne haluttu, koska lääkäreille on annettu elämäntehväväksi valehdella asiasta katkeraan loppuun asti.
Kyllä se vaan niin on, että kaikilla kosteusvauriotalossa sairastuneilla on alveoliitti. Siitä vaietaan, koska tiedetään, että siihen ei ole hoitoa. Se on syntynyt hiipien, eikä sitä edes tajua, jos on krooninen bronkiitti.
PN
Mönkäre-Haahtela-Terho diagnosointia ei harrasteta maailmanlaajuisesti.
omia oireitani, voisitko kertoa alveoliitin ja kroonisen bronkiitin oireista? Ovatko ne erilaiset kuin astmassa?
Tähän mennessä kukaan lääkäreistäni ei ole maininnut näiden olemassaoloa omissa keuhkoissani. Olen sairastunut astmaan (kosteusvauriomikrobit ja homeet).
kortisonilla hoideta kroonista bronkiittia, niin millä sitä hoidetaan?
Voisitko kertoa, sillä tiedät varmasti vastauksen.
Kiitti!
sanonut sen, että kortisonin syöttäminen kosteusvauriokohteessa sairastuneelle on maksimaalinen hoitovirhe.
Kortisoni avaa supistuneen keuhkoputken lihaksiston. Se on tarkoitettu vain ja ainostaan siihen. On muuten kauhistuttavaa lukea, esim. Allergologia-kirjan (Duodecim 1999) sivulta 235, miten kortisoni toimii. Se pureutuu jopa keuhkoputken solujen geeneihin tumasta nyt puhumattakaan. Kortisonilla on hyvin pahat sivuvaikutukset. Tuskin millään muulla lääkkeellä on niin paljon pahoja sivuvaikutuksia.
Kosteusvauriossa oleskelu aiheuttaa keuhkoputkeen "vain" keuhkoputken tulehduksen eli inflammaation. Siellä ei siis ole mitään mikrobikasvustoa. Sen hoitoon riittää tavallinen tulehduskipulääke. Minulle TTL:n Piipari (R.I.P.) määräsi pyynnöstäni 600 mg:n Buranoita, koska hän tiesi minun tietävän, että kortisoni on täysin väärä lääke.
Tärkeätä on tietenkin lopettaa altistuminen. Kun se loppuu, niin immuunijärjestelmämme ns. soluvälitteinen (vallitsevana valkosolumuotona lymfosyyttit) mekanismi parantaa tuon tulehduksen n. viikossa-parissa.
Jos nyt popsii samaan aikaan kortisonia, niin tuo parantava soluvälitteinen mekanismi (Th1-lymfosyyttireitti) saataa vaurioitua. Kun tuo Th1-systeemi toimii, niin sehän tunnetusti estää ns. perinteisten allergioiden (Th2-lymfosyyttireitti) synnyn, kuten astman synnyn. Näin ollen tästä on helppo päätellä, että jos syö keuhkoputken tulehdukseen kortisonia, niin ennen pitkää siitä syntyy myös ihan aito astma. Juuri tähän terveydenhoitojärjestelmämme järjestelmällisesti pyrkiikin. Kaikkien pitäisi jo vähitellen uskoa, että meistä kosteusvauriotaloissa sairastuneista halutaan päästä eroon. Minun mielestäni tuo mitä olen tästä asiasta julkisuudessa kertonut jo monet kerrat täyttää murhan tunnusmerkistön.
Niin sanottakoon nyt tähän loppuun se, että kosteusvaurion aiheuttamaan keuhkorakkulatulehdukseen ei auta edes Burana. Siihen ei ole mitään lääkettä ja ei voi ollakaan, koska meidän sairautemme on spesifinen ja sen aiheuttaa Streptomyces-niminen bakteeri. Ja jos on altistettu A. fumigatuksella TTL:llä, niin myös se. Immuunipuolustusjärjestelmästämme ei voi millään poistaa noiden kahden mikrobin muistilymfosyyttejä. Noiden muistilymfosyyttien elinikä on kymmeniä vuosia, siis käytännössä koko ihmisiän ajan.
On tärkeätä tietää, että juuri tämä muistilymfosyytti-järjestelmä pitää meidät myös terveinä. Se on sen nimenomainen tarkoitus. Paitsi se pillastuu noista kahdesta em. mikrobista. Olisi ollut myös helppo se estää. Valitettavasti valittiin vuonna 1995 väärä strategia.
surullisin terveisin
Pekka Nikkola
biokemisti/mikrobiologi
ei krooniseen bronkiittiin mielestäsi kannata syödä kortisonia. Eikä tulehduslääkkeet kuten Burana auta siihen eikä mikään muukaan lääke.
Ja että ajan kuluessa se rauhoittuu itsekseen.
Ymmärsinkö oikein?
tuon ensimmäisen altituksen, tai oikeammin yrityksen jälkeen sairastuin. Hakeuduin hoitoon paikkakuntamme terveyskeskukseen ja siellä lääkäri otti keuhkokuvan, labrat ja kirjoitti varalle antibiootteja. Antibiootit piti aloittaa vain, jos olotila ei helpota. Keuhkokuvan hän antoi mukaan ja pyysi antamaan tutkivalle taholle, oli siitä nähnyt jotakin ja korosti sitä, että vien sen mukanani ja annan tutkivalle taholle. Ei kertonut mitä näki, mutta nähtävästi harhoja, koska siinä kuvassa ei kait ollut mitään ihmeellistä. Ei sitä haluttu edes noissa tutkimuksissa katsoakaan. Noita keuhkokuvia on vaikea tutkia, näyttää helpolta, mutta ei ole. Näin niissä sitten erehtyy ja luulee näkevänsä jotakin, jopa lääkärit.
Mutta tuo lääkäri kertoi, ettei hoitona ole mitään lääkitystä, mutta joskus käytetään antibiootteja. Muutoin lepoa, nesteitä ja lepoa.
kuinka sinä annat täällä "neuvojasi" täysin olemattomin tiedoin. Suurin osa palstan vakiolukijoista osaa toki suhtautua niihin, mutta satunnaiset kävijät voivat joutua harhaan. Kannanotot lääkkeisiin voit jättää lääkäreille. Kortisonikin voi monessa tapauksessa estää taudin lopullisen pahenemisenkin.
mutta kirjoittajan puolustukseksi kertoisin, ettei nämä kortisonit ja niiden määrääminen ole yksi yhteen myöskään lääkäreiden mielestä. Toinen keuhkolääkäri niitä määräsi, toinen kertoi, etten saisi niitä enää syödä ollenkaan. Kun sitten kerroin nämä kuntoutuksen keuhkolääkärin terveiset sen aikaiselle keuhkolääkärille, hän siinä samalla kun puhui, kirjoitti minulle 200 tabletin kortisonireseptin käyttööni. Ja hän kertoi samaa kuin sinä nyt, että muuta apua ei pahassa akuutissa tilanteessa ole. Joko syöt kortisonia (Solomet) pidemmän kuurin, tai menet sairaalaan 4 vrk tiputukseen. Siinä se. Ja toisen keuhkolääkärin mielestä kortisoni oli sitten se vihon viimeinen lääke, joka vain pahentaisi tilannettani.
Että eipä tämä potilaan tilanne ole kovin helppo, edes erikoislääkäreiden mielestä ja hoidossakaan. Toinen oli siis kuntoituksen keuhkolääkäri ja toinen hoitava. En siis hakenut mielipiteitä eri lääkäreiltä, kuului vain ammattitautini "kuntoutukseen" ja kyllähän se kuntoutuikin tosi äkäiseksi tuolla kuntoutuksessa.
Jos olen oikein ymmärtänyt niin sinun sairaustilanteesi on erityisen epäselvä ja siinä on varmaan lääkäreilläkin ihmettelemistä. Itse en selviäsi astmani kanssa ilman kortisonia.
krooninen bronkiitti ja sen aiheuttamaan kipuun Burana auttaa erinomaisesti.
Allergiseen alveoliittiin eli keuhkorakkulatulehdukseen ei auta mikään muu kuin välttää kosteusvaurioita. Keuhkorakkulatulehduskin rahoittuu, jos et altistu n. kuukaudessa. Mutta se uusiutuu heti aina edelliskertaa voimakkaampana, jos oletetaan, että altistusannos on samansuuruinen. Se on juuri tuo soluvälitteinen immuunipuolustusjärjestelmä, joka ylireagoi noiden kahden mikrobin kohdalla, ainakin minun tapauksessani. Noita haitallisia BAKTEEREITA (ei siis homeita) on toki muitakin, mutta niitä ei analysoida lainkaan. Leikkivät vaan noilla homeilla, jotka eivät sairauttamme aiheuta.
Eräs noista bakteereista on Bacillus kereus, joka tuottaa kereleudi-nimistä myrkkyä. Streptomyces ("sädesieni") tuottaa valinomysiinia. Nuo myrkyt sitten ENSIN tuhoavat keuhkorakkuloista NK-solusysteemin, jonka jälkeen jo pienempi itiöpitoisuus aiheuttaa keuhkorakkulatulehduksen, joka vähän ennen meidän kuolemaamme täyttää Terho-Haahtela-Mönkäreen päässään kehittelevät FARMARINKEUHKOJEN kriteerit. Tuolloin meistä ei välitä enää kukaan! STM on iloinen, että vihdoin kuolemme.
Niin jos pitää muuten itsensä kunnossa ja immuunipuolustusjärjestelmän vireessä, niin pärjää jotenkuten. Minä vahvistan immuunipuolustustani juomalla päivittäin n. 2 otsonoitua vettä. Sitten on erinomainen konsti ottaa ns. otsoniterapiaa. Minä olen käynyt täällä:
http://www.hoitolakaarinakrogerus.fi/
Tämä hoitomuoto lopettaa aina sen hetkisen tulehduksen. Tulehdus tietysti uusiutuu, jos altistuu. Siitä pitää muistilymfosyytit huolen.
PN
PN
on diagnosoitu?
Ei kortisonia saa syöttää ellei ole astmaa. Ei se ole tarkoitettu keuhkoputken tulehduksen hoitoon. Se on liian raju lääke, jos lääkkeeksi voi kutsuakkaan.
Mikä sinulla näistä astman toiminnallisista ja muista kriteereistä sinulla täyyttyi:
J45.9 ½ Selkeä astma
- riippuu lääkäristä
- ei tarvita astmaoireita
- astmaoireet sekoittavat vain tyypityksen
- ei eosinofiliaa
- ei näy histamiinialtistuksessa
- ei näy NO (typpioksidi) tutkimuksessa
- ei näy spirometriassa
- ei näy pefsaurannassa
- ei bronkodilaatiossa vastetta
Siis noita ominaisuuksia pitää olla ja ainakin pitää olla eosinofiilia. Siihen nimeomaan kortisoni puree.
PN
Tuli niistä kritinöistä ja krahinoista, joita tt-lääkäri kuuli keuhkoistani, kun kuunteli niitä ekaa kertaa. Olin sairastellut jo pitkään, mutta tällöin tt-lääkärillä oli työpaikkakäynti. Tuo tila missä vastaanotto työpaikkani tiloissa oli sai oireet tosi pahoiksi. Kuunteli keuhkot, kun olin ihan kähinä vaiheeessa, limaa oli paljon ja ääni menossa tykkänään. Kun kuuli noita kritinöitä ja krahinoita kertoi, että olisi astmaa ja lähde nyt näistä tiloista pois. Soitti lääkkeet paikkakunnan apteekkiin. Siitä se sitten alkoi, tuo astma.
Eosinofiliaa ei ole ollut löydettävissä koskaan. En tiedä miksi. Avaavat eivät auta, peffit yli hyviä, ne kuitenkin laskevat tosi paljon kun limaisuus ja olotila tulee kohdalleen. Nyt en ole puhallellut peffiä pitkään aikaan. Joskus pef oli jotakin yli 500 ja fev1 2,4 ja siitä allekin. Mutta kun tasaantuu, niin arvotkin tasaantuvat. Eli pef oli TTL:n spirossa 630 (laskettiin kun oli yli hyvä, vastaavaksi kuin pef) ja fev1 3,4.
Jossakin vaiheessa olin aikaste varma, että oli astma, mutta kun lääkärit alkoivat epäillä ja oli epälty aikaisemminkin, niin nyt en tosiaankaan enää tiedä mitä sairastan. Jotakin jonka vuoksi oireilen tosi pahasti työpaikallani ja tiloissa missä on ongelmia. Ei siis välttämättä haise mikään. En pysty puhumaan työpaikallani, vain kuiskaten ääni on aika normaali, muutoin se painuu tosi karmeaksi ja sitten sitä ei vain enää ole. Tulee muitakin oireita ja ongelmia ja pahasti.
Keuhkoissa oli tuolloin alussa niitä atelektaasijuosteita tai juoste, sen löysi TTL keuhkolääkäri, silloin oli se hevosmainen yskä, tuon saman lääkärin maininta yskästäni. Mutta ennen altistuksia kaikki oireet olivat lievempiä, eli joko altistus pahensi oireiluani tai sitten tauti vain etenee. Ennen altistuksia olin sairaslomalla ilman lääkkeitä, ilman astmalääkkeitä. Töissä tulin sairaaksi 7 työpäivän jälkeen. Altistusten jälkeen en töissä ole voinut kuin käydä. Nyt viimeisillä kerroilla ääni meni ihan heti ja oireet tulivat tosi paljon nopeammin päälle, oksentelin ja minulla oli tosi huono olla kaiken kaikkiaan. Ääni painui ja se jäi pitkäksi aikaa painuneeksi.
En kuitenkaan usko, että kukaan tekee mitään tahallaan. Joku tieto jossakin vain mättää. Koska altistuksissa minulla nousi lasko 19->34, Hb laski, olotila oli hirveä, selkään pisti ja käsien liikuttaminen keuhkoalueen kipuilujen vuoksi vaikeaa. Sosiaalisihteerin luona kävin ja sen oman potilaskansion ottaminen käsiin ja kantaminen potilaskerroksesta alakertaan tuntui olevan aivan liikaa. Altistuksen jälkeen en ole enää ollut päivääkään terve, tai minulla ei ole ollut sitä tunnetta mikä oli kesälomallani. Joten joko sairaus tosiaan etenee näin, tai sitten altistus vaikutti siihen todella epäsuotuisasti. En tiedä. En kuitenkaan ole valmis haukkumaan noita lääkäreitä. Olihan se kauheaa tuon altistuksen jälkeen. Päätin etten sinne ikinä enää palaa, mutta palasin sitten kuitenkin tuohon 6 kk seurantaan, josta minut taas laitettiin vain sairaslomalle.
Mutta elämä on. Seurasin keuhkosairauteen kuolevan Papan elämää, joten löydän kyllä tiettyjä yhtäläisyyksiä. Ikävintä on olla tässä tilanteessa yksin. En voi puhua asiasta kotona, en lääkärien kanssa. Jotenkin olisi helpompaa, jos olisi lääkäri jonka kanssa miettisin miksi sairauteni on tämänlainen. Mutta näin ei ole. En ole valittamassa ammattitaudistani, joten voin sairastaa tätä ammattitautiani maailman tappiin, ihan sama. Mutta hoitoja ja keskusteluja haluaisin käytävän oireiden ja ongelmien mukaan, en pelkästään tuon astman. Siksi tämä tilanne on vain turhan rasittava. Mutta nyt on näin, ja näin mennään eteenpäin. Onneksi on tämä palsta ja keskustelut täällä ja muutamat palstan henkilöt joita tavata. Silloin ei tarvitse olla mitään muuta mitä on, ei varoa sanojaan. Voi pohtia ja naureskella oikeilla sanoilla, hengähtää tästä yksinäisyydestä, jonka tämä epävarmuus tekee. En suosittele vastaavaa tilannetta kenellekään. Joten jos lääkärit eivät voi, halua, saa, pysty kertomaan asioita, niin älkää ihmeessä sekoittako pakkaa alun alkaenkaan. Se ei ole potilaan eduksi.
voisitko nisuiisu kertoa mitkä ovat kroonisen bronkiitin ja alveoliitin oireet? Miten niitä hoidat?
Noinhan se näyttää pääasiassa kulkevan.
Homerakennuksissahan jotkut ihmiset joutuvat flunssakierteeseen, jonka seurauksena on alkuvaiheessa ohimeneviä poskiontelo- tai keuhkoputkitulehduksia ja siitähän se lähtee.
Noiden flunssien aiheuttajina pidetään viruksia.
Yhtä hyvin laukaisijana voi olla ns. kosteusvauriomikrobiallergeeni/-allergeenit ja ODS:hän on homealtistuksen aiheuttama flunssankaltainen reaktio.
Erotusdiagnostiikkaahan ei käytetä sen suhteen kumpi on aiheuttajana.
Tunnen muutamia hometyöpaikoilla olevia, jotka ovat hankkineet itselleen Piko-mittarin. Siinäpä on ollut tt-lääkäreillä selittämistä miksi FEV1-arvotkin putoavat keuhkoputkien tulehtuessa uudelleen esim. hometyöpaikkaan takaisinsiirron jälkeen muutamassa kuukaudessa päällelaitetusta astmalääkityksestä huolimatta, joka lääkitys on ollut katkolla homeettomassa työpaikassaolon takia.
Ja mitä noihin ns. flunssiin (ODS) tulee, niin niiden laukaisijaksi itsellänikin riittää vaikkapa lehtien haravointi ilman hengityssuojaimia. Eli siihen riittää pelkät ulkohomeet.
Tuossa viime keväänä eräskin homeallergikko, vielä työpaikalla oleva, kertoili pinoneensa tunnin verran puita puukuuriin. Muutaman tunnin päästä nousi kuume ja seurauksena pariviikkoinen keuhkoputkitulehdus, jota hän lääkitsi astmapiipulla, vaikka astmalääkityksen tarve oli häneltäkin poistunut homeettoman työpaikkaan siirron takia.
Mikäli homealtistus aiheuttaisi itsellenikin keuhkoputkitulehduksen, niin alan itsekin vedellä astmapiippua, koska se tulehdus keuhkoputkissa pitää saada pois, ja mitä pikemmin sen parempi, ettei tilanne kroonistuisi.
Tosin itse odottelen ensin kolmisen päivää, koska siinä ajassa ODS-oireilu yskineen häviää ja vasta sen jälkeen tulehdus muuttuu keuhkoputkitulehdukseksi.
Totean edelleen, että mikäli hometyöpaikka alkaisi laukoa päälle akuuttia allergista alveoliittia, niin eihän se työssäolo onnistuisi astmapiipun turvin millään. Ei onnistuisi pitemmän päälle vaikka keuhkorakkulatulehdus olisi kroonistakin muotoa.
Ja poissuljettu ei ole sekään etteikö jossain vaiheessa työpaikka-altistuksen takia keuhkorakkulatkin alkaisi tulehtua keuhkoputkien lisäksi.
Ja siksi olisi hometyöpaikoilla pitkäaikaisesti oireilevien syytä vaatia diffuusiokapasiteetinkin ottamista.
"Tunnen muutamia hometyöpaikoilla olevia, jotka ovat hankkineet itselleen Piko-mittarin. Siinäpä on ollut tt-lääkäreillä selittämistä miksi FEV1-arvotkin putoavat keuhkoputkien tulehtuessa uudelleen esim. hometyöpaikkaan takaisinsiirron jälkeen muutamassa kuukaudessa päällelaitetusta astmalääkityksestä huolimatta, joka lääkitys on ollut katkolla homeettomassa työpaikassaolon takia. "
Ensinnäkin keuhkolääkäreillä on noita vanhoja putkimallisia pef-mittareita, joissa ei tietenkään ole FEV1 arvoa. Joten sillä tutkitaan vain miten peffaaminen sujuu. Onnettomin tilanne on niillä, joilla on vielä niitä punaisia vähän kolmion mallisia Spiro-mittareita peffaamista varten. Ne ovat niin löysiä, että vähänkin terveenpänä puhalsin ne tappiin. Joten ihan sama oliko mittaria tai ei.
Osa ei ole halunnut nähtä tätä Piko1 mittaria ollenkaan. En tiedä miksi. Exkeuhkolääkäri sen kerran pyysi tarkastettavaksi, kun en ollut tehnyt mitään pef-seurantaa. Tarkasteli niitä arvoja ja laittoi silloin sen kyselyn sen aikaiselle keuhkolääkärille TTL:ään. Kyselyyn ei sitten koskaan vastattu, koska vaihdoin tuossa vaiheessa keuhkolääkäriä. Samalla kertaa tuo keuhkolääkärini katseli käsiäni pitkään.
No joka tapauksessa on kummallista, etteivät keuhkolääkärit hanki näitä Piko-mittareita, tai vastaavia vieläkin parempia, sellaisia mitä TTL:llä oli potilasosastolla käytössä. Hyvin vastaavat tulokset niillä tuli, sillä peffailin omalla mittarilla välillä testejä myös, eikä nuo tulokset hirvittävästi eronneet tuon putkimallisen mittarinkaan kanssa, siinä vain ei ole sitä FEV1 arvoa nähtävissä.
Oli mielenkiintoista katsella miten tuo FEV1 arvo laski niin rajusti, ja silloin kun se arvo oli pohjalukemissa siinä 2 pintaan, silloin tunsi ettei jaksanut mitään, hengästyi aivan tajuttomasti. Muistan miten Hoikassa arvelin, että en ikinä jaksa kävellä Hoikan helmestä, joka oli alhaalla rannassa, ylös majoitustiloille ja sieltä vielä omaan 3 kerrokseen. No hitaasti ja rauhallisesti, puhumatta ja välillä leväten se onnistui, mutta sen jälkeen oli päiväunien aika. Ruokailu oli yhtä vaikeaa, koska syöminen tuntuu vaikealta ja rasittaa ja väsyttää myös. Ja jos et syö, sitten tulee varmasti paha olla.
Joten ihmettelen, miksi tuota niin helppoa ja näppärää pientä mittaria ei ole laajemmin käytössä nyt edes keuhkolääkäreillä. Ja kyllähän siihen puhaltaminen tt-lääkäreilläkin kertoisi heille paljon enemmän, kuin pelkkä peffaaminen. Ei voi muuta ajatella, kun sen ettei noita FEV1 arvoja todellakaan homeista sairastuneiden kohdalla HALUTA tietää!
Minulla FEV1 arvo heilui siis 2 pintaan, vaikka pef sinänsä olisi kertonut normaalisti puhaltavalle ihan hyviä pitkälti yli 400 arvojakin. Mutta kun omat pef arvoni heiluivat alimmillaan 280 ja silloin se mittari oli se punainen Spiro, jonka terveenpänä puhalsin tappiin, ja "parhaimmillaan" yli 700 arvoissa tuolla Piko1 mittarilla, joka ottaa nuo lukemat siis muistiin ja lisää huutomerkin, mikäli puhaltaa väärin, näissä yliyliyli puhalluksissa ei ollut huutomerkkejä.
Itselle ihmeellistä oli, että olotila silloin kun puhallukset olivat yli 700 ja alle silloin kun ne olivat alhaiset, olivat yhtä huonoja no ainakin melkein. Ylihyvät puhallukset, eivät siis tuntuneet siltä, että lähdempä tästä lenkille, päin vastoin.
Etsin Piko-mittarini, se olikin vähän hankalampaa kuin luulin, mutta löysin sen sitten. Puhaltelin siihen ja arvoni olivat peffien osalta nyt vajaa 500 ja vähän yli, ei sen enempää. FEV1 oli yli 3. Puhaltelu tuntui rintakehässä ja tuntui, että olisi tehnyt jotakin raskaampaakin. Näillä arvoilla minun pitäisi tuplata lääkitykseni tuon astman osalta. Koska en tiedä mitä tehdä, niin ehkä puhallan ensi viikolla uudelleen ja katson mitä arvoja minulla silloin on.
Olisi ääri mukava tietää, kuka on oikeassa siitä sairastanko astmaa vaiko en, vai onko astman rinnalla joku toinenkin sairaus, joka sekoittaa pakkaa, tai ...
190 - 270. Keskiarvo noin 220 - 250. Onkohan minulla astma?
mutta ikä, sukupuoli, ja pitkäaikaisseuranta antavat parhaan tiedon tilanteestasi.
Tuolla Hoikassa oli täysin terve sairaanhoitaja, joka puhalteli alle 300 tuloksia. Kertoi, että näin oli ollut aina, eikä hän ole sairas, eikä kyllä sairaalta näyttänytkään. Päin vastoin hän oli terveyden perikuva, kaunis sellainen.
Joten ikä, sukupuoli ja pitkäaikaisseuranta kertovat tilanteesi. Jos puhaltelet oikein ja kyse on manuaalisesta mittarista, esim. Spiro, tuo punainen, olisin sinusta kyllä aika tavalla huolissani. Lääkärinä (jos siis olisin lääkäri) haluaisin tietää mikä on FEV1 arvosi noilla puhalluksilla?
kertoo sen tärkeimmän. Mikä on vointisi, mitä jaksat tehdä ja miten?
Jos jaksat hyvin, tilanne ei ole niin paha. Mutta jos väsyt, sinulla on jatkuvia oireita yms. silloin tilanteesi on tietysti ihan toinen...
Toivottavasti sinulla on hyvä lääkäri tai hoitaja, jonka seurannassa olet.
keuhkoputkentulehdus iskee? Minulle määrättiin Pulmicorttia?
Imuttelin sitä 3kk ( 2 x 400g päivässä) ja lopetin 3vkoa sitten. Ainakin nyt on olo ihan ok.
Symbicort forte on tätä päivää, tuo Pulmicort oli käytössä n15v sitten ja siinä on vain 1 aineosa. Prednisolon 5 pv kuuri kuivaa onneksi paikat ja estää kuumeilun tulemisen kortisonia 40mg krooninen bronkiitti alkanut v91 ei ole astmaa, mutta astmalääkkeellä hoidellaan, jos ja koska ei visniin ole muuta.