Assiperheemme lapsella on paha olo. Viesti on viillellyt ranteet. Hän haluaisi apua - Mistä assille apua, ettei pantaisi hullujen huoneeseen?
Assin itsetuhoiset ajatukset
Mistä ja kuinka apua
381483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Jos lapsella on niin paha olla että viiltelee itseään, niin silloin oikea osoite on lasten psykiatri ja kiireesti sittenkin.
Lasten psykiatrinen osasto ei ole "hullujen huone" vaan sairaalaosasto jossa hoidetaan lapsia kuntoon.
Voit joko hakea apua vastuullisena vanhempana ihan itse, tai odottaa että joku ulkopuolinen huomaa tilanteen ja seuraavaksi sitä apua haetaan lastensuojeluviranomaisten kanssa. Kummassa tapauksessa luulet lapsesi kärsivän enemmän?
En suosittele lasten psykiatrista osastoa. Viiltely on viimeisimpiä keinoja purkaa ahdistusta ja on sen merkki, että on viimeistään alettava purkaa tilannetta.
Psykiatria ei paranna, vaan sopeuttaa. Onko mielestäsi parempi, että lapsi lakkaa viiltelemästä ja tulee välinpitämättömäksi pahalle ololle? Se on nimittäin ainoa tulos, minkä psykiatria voi antaa.
nyt, asia on vakava, sitä ei paranneta poppakonsteilla. Kyllä, olen sitä mieltä että viiltely on saatava loppumaan tai saattaa loppua hyvin ikävällä tavalla.
Psykiatri ja terapia on oikea hoito lapsen - ja aikuisen - itsetuhoiseen käytökseen, sen pitäisi tajuta erkkikin.
Jos jossakin paikassa hoidetaan väärin ja positiivista tulosta ei synny, sitten vaihdetaan paikkaa ja etsitään se mikä auttaa.
"nyt, asia on vakava, sitä ei paranneta poppakonsteilla."
Eihän psykiatrian ole edes tarkoitus parantaa, vaan lievittää vain oireita. Psykiatria ei paranna ahdistusta, mutta estää sitä näkymästä.
paraneminen alkaa ongelman myöntämisestä, eikö?
"paraneminen alkaa ongelman myöntämisestä, eikö?"
Näin on. Rajatilassa henkilön täytyy myöntä olevansa sadistinen muita kohtaan, mikä onkin lähes mahdotonta, sillä tällöinhän rajatila taitaisi kadota.
Assissa taas täytyy myöntää, että on sadistinen itseä kohtaan, minkä myöntäminen on lähes yhtä mahdotonta.
Voitko selittää kansantajuisemmin? En ymmärrä rajatilaa ja sadismia tässä yhteydessä!
"Voitko selittää kansantajuisemmin? En ymmärrä rajatilaa ja sadismia tässä yhteydessä!"
Kettu.nen puhui ongelman myöntämisestä. Käytin vain esimerkkinä rajatilaa(vertauksena assin ongelmiin), joka on siis hyvin vaikea ja sadistinen muita ihmisiä kohtaan, muttei koskaan näe itsessään mitään vikaa. Eli rajatilaiselle merkittävä askel parantumiseen on, kun myöntää, että itsessäkin voi olla jotain vialla.
Assi on päinvastainen tapaus ja assi onkin kohdistanut sadismin itseensä. Tätä on lähes yhtä vaikea tajuta. Tosin ei kaikkien assien, mutta hyvin monien.
Terapiassa tällainen assi sairastuu mieluummin psykoosiin, kuin myöntää ongelmansa.
Ongelman myöntäminen voi kääntää koko assin maailman ylösalaisin.
kaikkitietävä assi, eikö niin? sen tunnustamisesta alkavat sosiaaliset suhteesikin kohentua. menestystä :)
olla kaikkitietävä, eikä edes as tajutakseen, että jos lapsi on itsetuhoinen ja viiltelee itseään, on silloin lääkärissä käynti paikallaan. Riittää kun on maalaisjärkeä sen verran päässä ettei jää sormi suussa toljottamaan ja odottamaan koska tenava päästää itsensä päiviltä.
Tiedän, että tarkoitit hyvää. Niin minäkin tarkoitin. :)
Koitin vaan sitä sanoa, että lääkkeet ei välttämättä auta ja ne on sitä, mitä psykiatri voi tarjota.
Tiedän yhden tytön, jonka viiltely johtuu paljolti siitä, että tälle tyrkytetään lääkkeitä. Siis homma menee näin: rajatilainen äiti alkaa kiukutella ja syyttää tytärtään ja sitten rankaisee tytärtä lääkkeillä, koska näkee projektion vuoksi tyttärensä syyllisenä. Sille tytölle ei anneta mahdollisuuksia tavalliseen elämään, eikä hän ole itse siihen millään tavalla syylinen.
syytä poistakaan, saattavat joskus helpottaa oireita kylläkin, syiden poistamiseen tarvitaan muut keinot ja niiden syiden etsimiseen tarvitaan joskus ulkopuolisen apua ja silmiä näkemään missä on vika - kotona voidaan olla liian lähellä ongelmaa huomatakseen sitä edes.
En minä mistään lääkehoidosta ole apua ensinmäisenä hakemassakaan, lääkevastainen kun olen paitsi akuuteissa tilanteissa ymmärrän niistä olevan apua, vaan ylipäätään avun hakemisesta, oli se sitten mitä tahansa, vaihtoehtona peukaloiden pyörittämiselle.
vai voisiko auttaa ymmärtää mistä autismi ja asperger todella johtuu. Rajatilaselitykset eivät lasta auta. Hän saattaa uskoa näihin selityksiin aivan kuin ihminen, jolle terapia aiheutti psykoosin!
...viittasin ed. viestissä avuntarpeeseen ja hakemiseen viiltelyn kannalta: mikä aiheuttaa viiltelyn ja itsetuhoisuuden? Jos kyse on as lapsesta, se voi olla mikä tahansa mitä muut eivät tajua tai hoksaa koska se on heille ehkä liian yksinkertainen selitys, koska he kokevat asiat eri sfääreissä kuin asperger henkilö. Eli ei ketään syyllistetä vaan koitetaan hakea syytä siihen, miksi lapsi viiltelee itseään ja sen syyn löytäminen on tärkeää, oli syy sitten mikä tahansa, koska vain silloin voi hoitaa oikein, oikeita asioita, ettei käy niin, että laitetaan as-lapsi väärällä diagnoosilla jonnekin josta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Missään terapiassa ei syyllistetä äitiä, vaan koitetaan saada assia luopumaan tiedostamattomista syyllisyyden tunteistaan. Joillekin asseille voi tulla psykoosi, kun niistä ei kestetä luopua. Se, että vanhemmassa olisi ollut jotain vikaa, voi ottaa niin koville, että tulee psykoosi.
"kaikkitietävä assi, eikö niin?"
Se kaikkitietävyys on hallintaan liittyvä piirre ja taustalla on itsen(eli minuuden puuttuessa koko maailman) hallinnan menettämisen pelko ja pohjaa anaalisen vaiheen traumaan.
jos autismi palstalla keskustelee aspergerista koska siitä on omakohtaiset kokemukset, niin sitten "on kaikki tietävä" ja kärsii hallinnan menettämisen pelosta?
Aika suppealta pohjalta tehtyjä diagnooseja, sillä kukaan kun ei täällä voi tietää mitä tiedän ja mitä en - voihan se olla niinkin, että kärsin olemattomasta itsetunnosta enkä oikeastaan usko tietäväni yhtään mistään mitään. Siis voi olla. Tai sitten ei. Mistäpä te sen tietäisitte, minua tuntemattomattomat ihmiset! :P
En tahtonut loukata, anna anteeksi. *pussaa kettuskaa*
Samanlainenhan minäkin olen.
en minä loukkaantunut, vaan ihmettelin.
Ja minuu ei pussailla, yäks :S
sen tiedät että assia sanotaan kaikkitietäväksi jostain syystä, vaikkei hän itse väitä sellaista, eikä tunne olevansa sellainen. Assilla kun vaan on tarve muodostaa mielipiden kaikista asioista ja hän pystyy sen usein tekemään.
Jos minua sanotaan kaikkitietäväksi niin sanon vastapuolta vastaavasti järjen jättiläiseksi. Siinä on sitten puntit tasan.
vanhempi ole tämmöinen. Ei me assit olla tyhmiäkään.
Viiltely, itse ole viillellyt kun olin ahdistunut. No, se meni ohi. Olihan mulla paha olo. Viiltely voi liittyä huumeiden käyttöönkin tai johonkin.
Mistä uskaltaa hakea apua, jos assienkin vastaus on näin tyly?
- Kaikilla meillä ei onneksi ole samaa kokemusta kuin aloittajalla. Miksi syyttää provoksi ilman tarkempaa syyniä? Kohta ei kukaan uskalla kysyä mitään tällä palstalla. Se ei lie palstan tarkoitus - vaan vertaistuki.
- Kyllä ihmisellä on hätä - mistä saada oikeanlaista hoitoa lapseleen varsinkin kun assit helposti tulevat väärin ymmärretyksi jopa toisten assien taholta! Tämä hätä voi tulla kenen tahansa osaksi. Siksi olisi hyvä, jos löytyy neuvoa kirjoittajalle.
Varsinkin vanhempi väki muistaa edelleen hullujenhuoneet, johon assit ennen joutuivat lähes automaattisesti. Tilanne on jossain päin Suomea parempi, mutta kyllä täällä kuultu kauhukokemuksista ihan viime vuodeltakin laitoksista, joissa assit on pantu lukkojen taa.
Vilkaiskaapa vaikka biovanhempien palstaa,,,
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000031905044
"hullujenhuoneella" elikkä psykiatrisessa sairaalassa suljetulla osastolla. Eihän siellä muuta kun otetaan lääkkeet ja syödään ruoka-aikoina. No mulla oli myös kumma kyllä keskusteluja psykologin kanssa, mutta olin poikkeus. Olin itsemurhayritysten takia osastolla.
Viiltely ei välttämättä ole merkki oikeasta itsetuhoisuudesta, mutta nuoren kanssa pitäisi keskustella.
Jos ei itse pysty keskustelemaan niin kannattaisi hankkia hänelle assille sopivaa keskusteluapua. Nimenomaan sellaista joka tutkimusten mukaan auttaa assia eikä saa häntä huonoon kuntoon. Ei toi tavallinenkaan psykiatrinen osasto välttämättä ole huono kunhan siellä tiedetään assiudesta ja hoidetaan sen mukaan.
Viiltelylle voi olla monia syitä. Periaatteessa olen sitä mieltä että kyllä vanhemmilla on keinot auttaa assilasta kun vaan kuuntelee ja yrittää. Esim. nuorten ongelmat on usein
a)koulussa = opettajat, koulukaverit, kiusaaminen b) minäkuvassa =pitää itseään huonona, rumana (varsinkin tytöt), inhottavana (varsinkin assitytöt)
c) ihmissuhdeongelmat = tyttöystävät, poikaystävät tai niiden puute d) muut ongelmat, kuten alkoholi, huumeet, liika pelaaminen, liika netisäs oleminen
e) huono ruokavalio, liian vähän liikuntaa.
Vanhemmat pystyy auttamaan noissa aika monessa jos haluaa, joihinkin auttaa vaan aika ja joillekin ei voi mitään.
"Vanhemmat pystyy auttamaan noissa aika monessa jos haluaa, joihinkin auttaa vaan aika ja joillekin ei voi mitään."
Yleensä ahdistus kuitenkin paremminkin johtuu siitä, että vanhempien kanssa on keskusteltu, eli häiriintyneen vanhemman kanssa keskusteleminen nimenomaan suoraan pahentaa ahdistusta, ja on siksi aivan vähiten suositeltava asia.
Kun lapsi vedetään fantasiaan mukaan keskustelemalla, hän ei pysty ajatuksin käsittelemään asioita ja ne purkautuvat joinain oireina.
kenen kanssa lapsen pitäisi keskustella? Koska toisaalla sanot, että missään nimessä ei psykiatrista apua - ei siis keskusteluapua sitä kautta, vanhemmille ei saisi puhua. Kenelle sitten?
Naapurin irmelille? Kissalle? seinille?
Ensimmäisenä itselleen ja sitten terapeutille.
mistä löytää normaali terapeutti? Kokemukseni mukaan ne on ihan huonoja, sentään mullakin on ollut kokemusta jotain kymmenestä terapeutista, ei tosin lapsena.
Ymmärrän mitä tarkoitat häiriintyneen vanhemman kanssa keskustelemisella. Kuitenkin joskus voi vanhempi unohtaa kuvitellun auktoriteettinsa ja yrittää kuunnella nuorta tai lasta. Se on teoriassa ainakin mahdollista. Mutta jos se ei onnistu, kyllä sen itse tietää sittenhän se terapeutti on ihan ok, niin surkeita vätyksiä kuin ne yleensä onkin.
Jo Hans Asperger kiinnitti huomion asperger-lasten kuolema-aiheisiin ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Ongelma on olemassa meillä kaikilla. Miten olemme selvinneet tästä painajaisesta vaihtelee - mutta monessa perheessä aihe on edelleen tabu, josta ei keskustella.
On aika keskustella asiasta ja löytää keinot, jotta näistä itsetuhon kärsimyksistä päästäisiin eroon. Itse tunnen itseni avuttomaksi neuvomaan. En tiedä mistä sellaista asiantuntija apua löytyisi, joka tuntee myös assien problematiikan.
En ikinä, koskaan, milloinkaan (paitsi ehkä kerran, lyhyen hetken) ole edes ajatellut itsemurhaa. Elämä on vaikeaa, mutta niin tavattoman mielenkiintoista.
sitä, että kaikki assit ovat samanlaisia...uskon sen, että mm assit ajattelevat muita enemmän kuolemaa...ovat keskimäärin toisiin verrattuna itsetuhoisimpia jne...suurin osa asseista pärjää elämän läpi ilman suuria vaikeuksia, ovat selviytyneet ennen ja selviytyvät vastakin.Esin itse olen luovija ja selviytyjä ja koen samoin, että elämä on haasteellinen ja mielenkiintoinen -aivan kuin sinäkin. Itsellä ei dg, mutta lähisuvussa niitä on tehty ja itsestäni löydän paljon assiutta myös. Elämä ja elämänkokemukset opettavat.
http://www.hs.fi/keskustelu/Mielenterveyskodin+sulkemisesta+riitaa+Helsingin+ja+asukkaiden+v%E4lill%E4/thread.jspa?threadID=94110&tstart=0&sourceStart=0&start=20
keskusteluapua ei tullut
etkä saa keskusteluapua niin jos et saa puheyhteyttä, koita edes piristää häntä jollain jutulla mistä hän pitää. Viiltely on vaan sellaista ahdistuksen purkamista. Ainahan voi muuten viedä lapsen lastenklinikalle tms. mikä paikkakunnallasi on lasten päivystys. ei sekään paha ole.
kyllä lapseni kanssa keskustelen niin paljon kuin voin - mutta omin avuin ei aina kovin kauas potkita. Mutta kun haet apua, niin sinut ajetaan keskellä yötä ulos räntäsateeseen, eikä kukaan näistä valkotakeista halua keskustella kanssanne.
kuulostaa varsin oudolta. Kyllähän jos päivystysasia on tai varattu lääkärin aika niin jokainen pääsee vuorollaan sisään. En ymmärrä tätä.
Ehkä yksityinen lastenlääkäri tai neurologi sitten?
Sairauslomaahan sellanen tarvii joka viiltelee jos on koululainen.
niin apua saa ja löytyy. Ensin Tk.lääkäriin ja häneltä lähete lähimpään keskus/yliopistosairaalaan lasten/nuorten psykiatriselle pkl:lle. Ja nopealla aikataululla. Onhan hoitotakuu ja psykiatrian piirissä pitäisi reagoida nopeasti.
Me toimimme noin ja heti alkoi hoito/kuntoitus toimimaan. Pitää osata myös vaatia. Heti kun pääsimme nuorisopsyk. pkl:lle ensi käynnillä sanottiin, että annetaan aika sitten vanhemmille tukikeskusteluja varten. Myös vanhempi tarvitsee tukea ja se jatkuu niin kauan kun lapsikin sitä tarvitsee. Tukikeskusteluja on ollut n 6-8 viikon
välein ja tarvittaessa useimmin. Pari kertaa vuodessa kokoontuu koko hoito/kuntoutustiimi/ryhmä.
noinkaan valitettavasti. Meillä as lapsen viiltely alkoi ala-asteikäisenä, meni noin kolme vuotta ennen kuin sai ajan mielenterveyshoitajalle, joka kysyi lapselta, miksi teet noin. Lapsi kohautti olkiaan ja sanoi ettei tiedä. Ja se siitä, ei kuulemma mitään huolenaihetta, ihan normaali lapsi.
Yksityiseltä ja aikuispuolelta ollaan saatu apua, julkinen lasten ja nuorten psykiatrinen hoito ei toimi suurimmassa osassa maata tai sitä ei ole järjestetty lainkaan.