Mielestäni ihminen joka joutuu pitämään tipattoman tammikuun myöntää itselleen ja läheisilleen että hänellä on alkoholiongelma. Jos alkoholin käyttö ei olisi ongelma ei tuollaiseen älyttömyyteen tarvisisi ryhtyä.
Sitäpaitsi isolla osalla noita tipattoman viettäjiä tammikuu ei ole tipaton, kyllähän monet dokaavat vielä uudenvuodenyönä joka on tammikuuta.
Sitäpaitsi isolla osalla noita tipattoman viettäjiä tammikuu ei ole tipaton, kyllähän monet dokaavat vielä uudenvuodenyönä joka on tammikuuta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ihan noin,itse aloitin tipattomalla tammikuulla
ja jatkoin siitä helmikuun........ja jatkan vielä 7v.jälkeenkin./v. sitten lopullisesti kiersin korkin kiinni.
Tarvitse mikään alkoholisti olla. Hyvähän se on kerran vuodessa puhdistaa elimistöä. Sellaiset joilla ei ole alkoholiongelmaa eivät varmaankaan pidä lukua juomisistaan kovinkaan tarkkaan, niinpä on hyvä edes kerran vuodessa tietää että ei ole kuukauteen ottanut mitään, ihan hyvä ja positiivinen juttu minusta. Edistää raittiutta sekin paremmin kuin että sitä ei vietettäisi ollenkaan.
Ja näinollen suosittelen kaikille, jotka hampaat irvessä kärvistelevät naurettavan tipaton tammikuu-lupauksensa kanssa, "että lähtekää nyt hyvät ihmiset ryyppäämään, jos mieli tekee, ei tartte kusettaa ketään enää, olette jo todistaneet, että homma on hanskassa, ei teillä voi olla ongelmaa viinan kanssa, kun oikein kuukaudenkin pystyy lupaamaan, tosta noin vaan, olemaan juomatta."
Onhan tossa hommassa nyt kuitenkin sekin puoli että ihan oikeat kunnon juopot eivät paljon mitään tipattomia viettele. Ainakaan minun tuttavapiirissäni. Jotkut vetävät siihen kuuluisaan viimeiseen tappiin saakka, muutamat viisastuvat matkalla ja hellittävät tahtia tai lopettavat kokonaan. Mutta siihen kuvioon eivät kyllä amatöörimäiset tipattomat tammikuut kuulu. Ja jos kerran pystyy kerran vuodessa olemaan kuukauden ilman eikö se kuitenkin ole parempi kuin imeä koko vuosi? Keneltä ihmeeltä sekin nyt sitten on pois? En ymmärrä... Onkohan taas raittius noussut joillekin päähän?
...raittius päähän. Nyt mä kyllä lähen ulos. Ajattelin tuossa vaan vapauttaa ne, jotka kärsivät lupauksestaan. Anteeksi.
Ei tipattoman tammikuun takana tarvitse olla sen jalompia motiiveja kuin totaalinen perseaukisuus ja kammottava morkkis joulun-uudenvuodenpyhien rentoutumisen seurauksena. Kärvistelyä... ja sitten helmikuussa piru irti, ja parhaassa tapauksessa henki pois saman tien. Näitä on sattunut.
yksi päivä viikossa, yksi viikko kuukaudessa ja yksi kuukausi vuodessa ilman alkoholia. Itselläni on viime vuosina ollut yksi tai kaksi alkoholista päivää viikossa ja muut täysin alkoholittomia. Helposti voin olla juomatta koko viikonkin.
Normaalit alkoholin käyttäjät pitävät tipattomia kuukausia. Alkoholistit juovat aina kuukaudesta riippuumatta tarpeeseensa, alkoholia mielensä sairauteen, jonka nimi on alkoholismi. Vittumainen tauti, ei nimittäin parane koskaan, ei ainakaan elinkaaren missään vaiheessa. Hauta voi antaa levon, en vielä tiedä.
Mutta vietinkin sitten 10 päivää humalassa. Ja oon sitä mieltä, että tipattomuutta ei tarvii erikseen, jos alkoholi ei ole ongelma, ja tosi juoppo ei mitään tipattomia edes oikeasti harkitse. Tosin jokainenhan on yksilö.
..olenko siis alkoholisti, kun otan lauantaisin saunan päälle 1-2 olutta, siis pulloa, tuoppia. Mutta joka lauantai jos saunon, otan oluen.
Kuitenkaan tammikuussa en ota. Vietän silloin tipattoman kuukauden.
Ehkä siis olen alkoholisti, ainakin monen täällä kirjoittajan mukaan.
Tuttavapiirissäni on useita, jotka viettävät tipatonta, monilla on joulukuussa ollu nin monia pippaloita, että haluavat pitää pienen tauon. Kuitenkaan en pidä heitä alkoholisteina, koska eivät juo viikolla eivätkä edes joka viikonloppu. Silti he viettävät tipattoman tammikuun.
Mielestäni ne, ketkä ovat sitä mieltä, että vain alkoholistit viettää tipatonta, kokevat etteivät itse pysty ja siksi pitävät tapaa typeränä.
Vietän tipatonta, en aio alkaa ryyppäämään tämänkään jälkeen, ei ole tarvetta sellaiseen.
Ei alkoholisti kykene ottamaan lauantaina paria "saunaolutta" ja jättää siihen, olet ns. kohtuukäyttäjä joka hallitsee juomisensa.
Itse olen pystynyt ottamaan pari olutta monta kertaa ja jättämään siihen. Silti olen alkoholisti. Putki lähtee päälle jos on lähteäkseen tai sitten ei. Biorytmiäkö?
No sinä itsehän sen parhaiten tiedät, minä en voi enkä halua juoda paria olutta, juon mielummin vaikka limukkaa koska se on paremman makuista.
Mielestäni pitempi ryypyn väli.
No itsekin olen kyllä sitä mieltä, että moni (eivät kaikki) pitää tipattoman juuri
siksi, että on tullut ryypättyä vähän liikaakin viime aikoina.
Tavallaaan siis se on sellainen katumuskuukausi, jonka avulla todeistellaan,
että ei tässä mitään hätää ole, kun tosta vaan voi olla kuukauden ilman.
Sitten voidaankin taas kännätä loppuvuoden ajan joka viikonloppu.
Sellainen pari kaljaa silloin tällöin juova ei mielestäni tarvitse
minkäänlaista tipatonta kuukautta, koska alkoholi ei ole hänelle
mikään ongelma, eikä hän ole kupittanut liikaa käytännössä missään vaiheessa
vuotta (tai äärimmäisen harvoin).
Kyllä tipaton kuukausi silti kannattaa, vaikka loppuvuoden kupittaisikin
taas urakalla. On se yksikin toipumiskuukausi elimistölle (ja lompakolle)
parempi kuin sé, ettei pidä minkäänlaista taukoa.
Itse ainakin myönnän, että pidän tipatonta nimenomaan se takia,
että viime vuonna tuli juostua baareissa lähes joka viikonloppu,
useinmiten ihan reilussa kännissä. Ei varmasti tehnyt hyvää terveydelle
ja rahaakin siihen upposi sievoinen summa.
Teoria tipattoman tammikuun vastustajista: he eivät itse kykene pitämään tipatonta kuukautta, ja ovat sen vuoksi kaunaisia tipattoman viettäjille.
No itsekään en ole tänä vuonna juonut tipan tippaa alkoholia mutta silti kyseenalaistan koko älyttömyyden.
Onkohan muuten niin että tipattomat viettäjät eivät edes ruokailessaan voi viinilasillista juoda?
itselläni tarkoittaa todellakin tipatonta eli ei tippaakaan. Ei edes korkin nuuhkaisua :D
Haaveilun humalasta olen itselleni sallinut.
Mikä paha siinä muuten on jos myöntää olevansa alkoholisti? Se jotenkin helpottaa elämää. Jos on ongelmaa ja ei sitä myönnä millään, niin sitten ne vaikeudet vasta alkavatkin ja on vaikea olla ja miettiä joka juoman kohdalla, että onkohan tämä nyt liikaa vai vieläkö voisi ottaa yhdet.
Ok, kokeilin minäkin tipattomia tammikuita ja en yhtään pitänyt itseäni alkoholistina, olin vain ylpeä, että sen verran rotia löytyy, etten nyt yhtenä kuukautena ota mitään ja olin hiton ylpeä itsestäni. Alkoholi kyllä hallitsi elämääni siinä määrin, että pakkohan se oli tautinsa myöntää ja mennä hoitoon myllyyn. Siellä asiat ikäänkuin loksahtelivat paikoilleen ja alkoi uusi ja parempi elämä. Ihmeellisintä siinä oli, ettei alkoholia todellakaan tee enää mieli, himo häipyi ja samalla se vääntö ja taistelu sen kanssa. Muita kanssaihmisiä tämä raittiuteni vain jaksaa hämmästyttää, tai lähinnä niitä jotka eniten itse juovat ja he pitävät itseään normaaleina, vaikka joka viikonlopun teemana on se kun pääsee taas ottamaan "muutamat rentouttavat". Vain vähän juovia tämä uusi elämäni ei hetkauta juuri mitenkään, eivätkä he illanistujaisissa tai muissa kekkereissä ole heti kyselemässä, että mikäs on kun juo. Heille on yhdentekevää juovatko muut vai eivät, eikä heille ole oleellista juoman saatavuus tai sen saamattomuus. Osaavat viettää iltaa vaikka kahvikupin ääressä. Minä en osannut, mutta nyt se sujuu ongelmitta, omalta osaltani. Minua ei saisi enää mikään juomaan, en halua pilata elämääni, sillä selvänä kaikki on parempaa.