olen 16-vuotias (tyttö) :( ja olen jo aika varma että olen poika...miten saan loppumaan tyttötelyn..menin sitten tutulle parturille hiuksia leikkaamaan niin sanoo tyttö ja kaikki kouluista lähtien...vaikka kuinka pojalta näyttäisin vaatteiden ja hiusten perusteella tulee vieläkin sana tyttö! en jaksa..käyttäis edes nimeä..mutta ei! kyllähän sen nyt ymmärtää että eihän ne tiedä..että minulla on tämmönen tilanne, mutta tosi masentavaa...en jaksa koko loppuelämän käsitystä tytöstä..eihän alapäästä voi oikeasti sanoa onko tyttö vai poika? voihan pojallekkin tulla pillu ja tytölle penis..mitä teen? asun pienellä paikkakunnalla eikä kannate alkaa puhumaan mistään trans asioista..muutakun parille luotettavalle ihmiselle..muuten sen tietää koko kylä..ja ei ole kiva sitten saada katseita jne..haluan vain elää poikana..mutta tuntuu aika mahdottomalta..ku nimi tyttö esiintyy joka lausessa ku mulle puhutaan!?
en jaksa enään...
trans.....................
5863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mitään en kadu niin paljon kuin sitä etten nuorena pistänyt kovaa kovaa vasten. Turha miettiä siis asioita kylän puolesta. Muut ihmiset ovat muita ihmisiä ja sinä olet sinä.
Joo masentavaa, otan osaa. Muistan miten mua masensi ja ärsytti "Mitä mies?" huudahtelut.
No loppuihan ne sitten aikanaan...
Oletko jo miettinyt tulevaisuuttasi ja esimerkiksi jatko-opintojasi. Moni transihminen on opintojen avulla päässyt pois niistä ahtaista ja ahdistavista kotiympyröistä. Moni muukin on lähtenyt pieneltä paikkakunnalta tavallaan sukupuolipakolaiseksi, saadakseen hyväksyntää. Yritä siis vielä vähän kestää se tytöttely, äläkä anna periksi. Elä omalla tyylilläsi ja ole niin poikamainen kuin haluat. Joudut vielä muutaman vuoden odottamaan muutenkin, mikäli lähdet sukupuolen korjauslinjalle.
Joskus näihin idiootteihin ei uppoa vaikka sanoisi suoraan. Sukupuolijärjestelmä on juurtunut syvälle yhteiskuntaan, siitä on päästävä..
Jo pelkästään asiasta puhuminen vaatii valtavasti voimia, saati sitten julkisesti omana itsenään eläminen. Ja erityisen turhauttavaksi tekee se että vaikka keräisi rohkeutensa ja näyttäytyisi hameessa, silti aina jostain kuuluu "mies"...
Väsynyt olen minäkin.. Tuntuu ettei mikään muutu vaikka mitä tekee. Mutta ei lopeteta taistelemista - maailma ei muutu itsekseen. Se ei ehkä tapahdu vielä meidän aikanamme, mutta tehdään se mikä pystytään, ja seuraavat taistelijat jatkavat siitä mihin jäädään...
Jaksamista sinne..
itse aikoinani sain suuni auki ja kerroin vanhemmilleni transpuolisuudestani. Älytön älämölöhän siitä syntyi mutta nykyään olen todella hyvissä väleissä isäni kanssa joka tukee minua ja hyväksyy minut sellasena kuin olen. Rohkeutta! Se tuo tullessaan paljon piinaa ja muuta mutta jos olet varma asiastasi niin sinua ei saa kukaan kaadettua!
Luottamusta ja voimaa!