Oletteko koskaan yksin ollessanne tunteneet ja vaistonneet ettette olisikaan yksin.
Oletteko koskaan yksinollessa varmoja siitä, että ette todellakaan olisi yksin, vana voitte melkein vaistota että lähelläsi on joku muu.
Kuuletteko yksinollessa selittämättömiä ääniä kuten ovien naksumista ja muuta epämääräistä ääntä.
Voitteko yksinollessanne vaikka vannoa että silmäkulmassasi olisi vilahtanut jotain, tai nopeasti peilin ohi kävellessänne olette nähneet hahmon jossain päin huoneistoa.
Itselläni tuo kaikki on melko yleistä ja olen alkanut jo pikkuhiljaa tottumaan siihen,
mutta jotta tämä kaikki saisi edes jotain järjellistä taustaa, on minun kerrottava teille se asia mikä nämä kaikki tapahtumat aloitti.
Noin kolme kuukautta sitten olin töissä paikallisessa koululaitoksessa ja jokapäiväisiin työtehtäviini kuului muunmuassa aamuisin kahvin keitto ja tiskaaminen.
Elämä oli täysin kohdallaan ja olin onnellinen elämästäni. (olen onnellinen myös nykyään)
Monesti juuri enne uneen pääsy saatoin säpsähtää hereille ja nopeasti kytkeä lukulamppuni päälle, sillä usein minulla oli tunne että en ollut yksin.
Tätä unen keskeyttämistä toistui aina silloin tällöin, mutta pistin sen rasituksen piikkiin enkä antanut sen häiritä.
Eräänä yönä juuri kun olin laittamassa nukkumaan, pyörin sängyssäni etsien miellyttävää asentoa jossa olisin saanut unen. Olin mahallani ja siirtelin jaloillani peittoa jalkapäässä koska se ei mielestäni ollut hyvin. Samassa jalkapään osa peittoa "hyppäsi" noin karkeasti arvioituna puolisen metriä ilmaan, ikään kuin sitä olisi riuhtaistu kohti kattoa. Siitä järkyttyneenä hyppäsin välittömästi ylös sangystäni ja laiton valot päälle. Huoneessa ei ollut muita kuin minä.
Selvittelin useita minuutteja ajatuksiani, kunnes lopulta ajattelin että väsyneet hermoni vain tekevät minulle tepposia.
Ryömin takaisin peiton alle ja sammutin valot jotta olisin saanut paremmin unen. Juuri ennen kuin olin vaipumassa uneen kuului tietokoneeni läheltä juuri sellainen ääni, kun sähköjohto olisi pudotettu pöydältä lattialle.
Hyppäsin taas ylös sängystä ja kytkin valot päälle. Ajattelin ensin että jos joku tietokoneen johdoista olisi irronnut vahingossa ja pudonnut lattialle, mutta ei. Kaikki johdot olivat juuri niillä paikoilla mihin olin ne jättänyt eikä mikään johto olisi voinut moista ääntä aiheuttaa.
Taas muutaman minuutin asioita selvitettyäni päätin laittaa nukkumaan.
Mutta siihen saakka kunnes sain unen, kuului huoneestani epätavallista naksumista ja hiljaista pauketta, juuri sellaista kuin jäähtyvä sähkölaite voi aiheuttaa. Normaalisti tunnistan selvästi milloin ääni lähtee jäähtyvästä sähkölaitteesta, mutta nämä äänet olivat tavallista kovempia ja tavallista tiuhempaan tahtiin ilmeneviä.
Seuraavana päivänä en jaksanut sen enempää edellisen illan tapahtumia miettiä vaan päätin keskittyä täysin päivän töihin.
Työpäivän päätteeksi olin jälleen tiskaamassa henkilökunnan kahvikuppeja pois ja tyhjentämässä teeveden keitintä. Tässä ko. keittimessä oli irroitettava johto kyljessä, eli sellainen että johdon toinen pää voi olla seinässä kiinni, kun toinen pää on ilman keitintä.
En kiireissäni huomannut johdonpäätä joka roikkui tiskialtaan reunalta ja melkein kosketti altaan pohjaa. Altaassa oli vettä, koska olin tiskannut astiat pois ja käteni olivat täysin märät.
Juuri kun huomasin roikkuvan johdon altaassa oli käteni jo sen alla ja kosketti johtoa.
Jostain kumman syystä en saanus isoa sähköiskua, vaikka johtoon koskeva käteni oli aivan märkä ja toinen käsi nojasi tiskipöytään. Kerkesin tuntea vain pienen sähkövirran peukalossani kun olin vetänyt käteni vaistomaisesti pois johdon päästä.
Myöhemmin ajatellen minun olisi pitänyt saada siitä sähköisku koska olin yhteydessä tiskipöytään ja sähkö kulki selvästi peukalooni. Tuskin olen sähköä nopeampi kiskaisemaan kättäni pois.
Lopulta kun tajusin tilanteen ja huomasin että olisin voinut menettää henkeni, en jostain kumman syystä tuntenut edes vähäisintäkään jännitystä tai paniikkia. Aivan kuin olisin tiennyt että minulle ei käy kuinkaan.
Jälkeenpäin keskusteltuani tapauksesta erään tuttavani kanssa, hän sanoi minulle, että meillä kaikilla on eräänlainen "opas" joka neuvoo ja auttaa meitä tarvittaessa, mutta valitettavasti moni ei usko moiseen ja täten oppaan havaitseminen on vaikeaa suurimmalle osalle meistä. Samalla hän sanoi, että juuri tämä opas oli voinut olla syynä peiton lennähtämiseen ja outoon meluun keskellä yötä. Opas olisi voinut yrittää varoittaa minua seuraavan päivän tapahtumasta, mutta en ollut osannut tulkita varoitusta. Täten Oppaan oli pakko itse puuttua asioihin ja estää mahdollinen onnettomuus.
Tuon keskustelun jälkeen en ole ollut vaivautunut näistä oudoista äänistä ja muistakaan epäselvyyksistä mitä sattuu usein, vaan olen aina miettinyt että tämä Opas on koko ajan läsnä vartioiden ja auttaen minua tarvittaessa.
Joten kysyn teiltä lukijat, että oletteko kuulleet itse samanlaisista tapahtumista ja onko teille mitään tietoa miten tuohon ko. Oppaaseen voisi saada yhteyttä tai mitään muuta tietoa asiasta.
Normaalisti en kovin helposti uskoisi moiseen, vaan pitäisin mokomaa pelkkänä mielikuvituksena, mutta paljon asiaa mietittyäni olen päättänyt pitää mieleni avoinna.
En sitten tiedä onko tämä kaikki alkavan hulluuden ensi oireita vai mitä, mutta sitähän sanotaan että kun tulet hulluksi et itse tiedä olevasti hullu...
Oletteko koskaan yksinollessa varmoja siitä, että ette todellakaan olisi yksin, vana voitte melkein vaistota että lähelläsi on joku muu.
Kuuletteko yksinollessa selittämättömiä ääniä kuten ovien naksumista ja muuta epämääräistä ääntä.
Voitteko yksinollessanne vaikka vannoa että silmäkulmassasi olisi vilahtanut jotain, tai nopeasti peilin ohi kävellessänne olette nähneet hahmon jossain päin huoneistoa.
Itselläni tuo kaikki on melko yleistä ja olen alkanut jo pikkuhiljaa tottumaan siihen,
mutta jotta tämä kaikki saisi edes jotain järjellistä taustaa, on minun kerrottava teille se asia mikä nämä kaikki tapahtumat aloitti.
Noin kolme kuukautta sitten olin töissä paikallisessa koululaitoksessa ja jokapäiväisiin työtehtäviini kuului muunmuassa aamuisin kahvin keitto ja tiskaaminen.
Elämä oli täysin kohdallaan ja olin onnellinen elämästäni. (olen onnellinen myös nykyään)
Monesti juuri enne uneen pääsy saatoin säpsähtää hereille ja nopeasti kytkeä lukulamppuni päälle, sillä usein minulla oli tunne että en ollut yksin.
Tätä unen keskeyttämistä toistui aina silloin tällöin, mutta pistin sen rasituksen piikkiin enkä antanut sen häiritä.
Eräänä yönä juuri kun olin laittamassa nukkumaan, pyörin sängyssäni etsien miellyttävää asentoa jossa olisin saanut unen. Olin mahallani ja siirtelin jaloillani peittoa jalkapäässä koska se ei mielestäni ollut hyvin. Samassa jalkapään osa peittoa "hyppäsi" noin karkeasti arvioituna puolisen metriä ilmaan, ikään kuin sitä olisi riuhtaistu kohti kattoa. Siitä järkyttyneenä hyppäsin välittömästi ylös sangystäni ja laiton valot päälle. Huoneessa ei ollut muita kuin minä.
Selvittelin useita minuutteja ajatuksiani, kunnes lopulta ajattelin että väsyneet hermoni vain tekevät minulle tepposia.
Ryömin takaisin peiton alle ja sammutin valot jotta olisin saanut paremmin unen. Juuri ennen kuin olin vaipumassa uneen kuului tietokoneeni läheltä juuri sellainen ääni, kun sähköjohto olisi pudotettu pöydältä lattialle.
Hyppäsin taas ylös sängystä ja kytkin valot päälle. Ajattelin ensin että jos joku tietokoneen johdoista olisi irronnut vahingossa ja pudonnut lattialle, mutta ei. Kaikki johdot olivat juuri niillä paikoilla mihin olin ne jättänyt eikä mikään johto olisi voinut moista ääntä aiheuttaa.
Taas muutaman minuutin asioita selvitettyäni päätin laittaa nukkumaan.
Mutta siihen saakka kunnes sain unen, kuului huoneestani epätavallista naksumista ja hiljaista pauketta, juuri sellaista kuin jäähtyvä sähkölaite voi aiheuttaa. Normaalisti tunnistan selvästi milloin ääni lähtee jäähtyvästä sähkölaitteesta, mutta nämä äänet olivat tavallista kovempia ja tavallista tiuhempaan tahtiin ilmeneviä.
Seuraavana päivänä en jaksanut sen enempää edellisen illan tapahtumia miettiä vaan päätin keskittyä täysin päivän töihin.
Työpäivän päätteeksi olin jälleen tiskaamassa henkilökunnan kahvikuppeja pois ja tyhjentämässä teeveden keitintä. Tässä ko. keittimessä oli irroitettava johto kyljessä, eli sellainen että johdon toinen pää voi olla seinässä kiinni, kun toinen pää on ilman keitintä.
En kiireissäni huomannut johdonpäätä joka roikkui tiskialtaan reunalta ja melkein kosketti altaan pohjaa. Altaassa oli vettä, koska olin tiskannut astiat pois ja käteni olivat täysin märät.
Juuri kun huomasin roikkuvan johdon altaassa oli käteni jo sen alla ja kosketti johtoa.
Jostain kumman syystä en saanus isoa sähköiskua, vaikka johtoon koskeva käteni oli aivan märkä ja toinen käsi nojasi tiskipöytään. Kerkesin tuntea vain pienen sähkövirran peukalossani kun olin vetänyt käteni vaistomaisesti pois johdon päästä.
Myöhemmin ajatellen minun olisi pitänyt saada siitä sähköisku koska olin yhteydessä tiskipöytään ja sähkö kulki selvästi peukalooni. Tuskin olen sähköä nopeampi kiskaisemaan kättäni pois.
Lopulta kun tajusin tilanteen ja huomasin että olisin voinut menettää henkeni, en jostain kumman syystä tuntenut edes vähäisintäkään jännitystä tai paniikkia. Aivan kuin olisin tiennyt että minulle ei käy kuinkaan.
Jälkeenpäin keskusteltuani tapauksesta erään tuttavani kanssa, hän sanoi minulle, että meillä kaikilla on eräänlainen "opas" joka neuvoo ja auttaa meitä tarvittaessa, mutta valitettavasti moni ei usko moiseen ja täten oppaan havaitseminen on vaikeaa suurimmalle osalle meistä. Samalla hän sanoi, että juuri tämä opas oli voinut olla syynä peiton lennähtämiseen ja outoon meluun keskellä yötä. Opas olisi voinut yrittää varoittaa minua seuraavan päivän tapahtumasta, mutta en ollut osannut tulkita varoitusta. Täten Oppaan oli pakko itse puuttua asioihin ja estää mahdollinen onnettomuus.
Tuon keskustelun jälkeen en ole ollut vaivautunut näistä oudoista äänistä ja muistakaan epäselvyyksistä mitä sattuu usein, vaan olen aina miettinyt että tämä Opas on koko ajan läsnä vartioiden ja auttaen minua tarvittaessa.
Joten kysyn teiltä lukijat, että oletteko kuulleet itse samanlaisista tapahtumista ja onko teille mitään tietoa miten tuohon ko. Oppaaseen voisi saada yhteyttä tai mitään muuta tietoa asiasta.
Normaalisti en kovin helposti uskoisi moiseen, vaan pitäisin mokomaa pelkkänä mielikuvituksena, mutta paljon asiaa mietittyäni olen päättänyt pitää mieleni avoinna.
En sitten tiedä onko tämä kaikki alkavan hulluuden ensi oireita vai mitä, mutta sitähän sanotaan että kun tulet hulluksi et itse tiedä olevasti hullu...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Skitsooo
Heippa,
et itse asiassa ole ollenkaan yksin ajatuksen kanssa. Monet kokevat samanlaisia asioita kuin sinä. Itse kuulun ystäväpiiriin, jossa asiat kuten "henkiopas" ovat osa arkipäivää ja elämää. Suurin osa ihmisistä kuitenkin elää aikamoisessa laatikossa. Onneksi "heränneitä" alkaa olla koko ajan enemmän ja enemmän. Sanonta "suomalainen ei usko ennekuin näkee" on aika harhaanjohtava... Monelle olisi liian suuri pala uskoa johonkin muuhun kuin tähän maailmaan jonka silmin näemme ja mitä voimme käsin kosketella. On kuitenkin olemassa niin paljon muutakin. Kokonaan toinen maailma! Itse asiassa tämä kaikki missä elämme arkeamme, on sekin osa tuota toista maailmaa, eikä mitenkään siitä irrallaan. Tästä kaikesta on lukematon määrä kirjallisuutta ja lehtiä. Samoin on kursseja, luentoja ja messuja. Olet vain ilmeisesti tullut vasta nyt tietoiseksi tällaisista "näkymättömistä" asioista. Niinkuin sanoin, esim minulle ja miljoonille muille ne ovat jo arkipäivää. Elämäämme. Helpoin tapa lähteä liikkeelle on mennä kirjastoon ja etsiä kirjallisuutta aiheesta. Valitettavasti kaikki alan kirjat on yleensä ripoteltu eri osastoihin kirjastossa. Mutta etsi osioita "paranormaalit ilmiöt, terveys, lääketiede, vaihtoehtoiset hoidot, astrologia, unet" ym. Voit myös kysyä kirjaston hoitajalta. Sitten voit myös jutella asiasta tunnustellen useammille ihmiselle, varmasti löydät lisää työkaverisi kaltaisia ihmisiä, joilla on avoin mieli ja kokemusta henkisyydestä ja henkimaailmasta.
Antoisaa elämää ja onnea ja rikkautta valitsemallasi polulla:)
-Medi
Enpä vaan jaksa vaivautua kirjastoon saakka ottamaan asioista selvää :)
Se vaan harmittaa, kun mokoma "entiteetti" ei osaa puhua suomea tai ottaa muuten järkiperäisesti yhteyttä. Olisi mukava jutella sen kanssa.