Meillä on kaksi lasta. 2v ja 2 viikon ikäiset. Oma olo ja jaksaminen ovat nyt jo kortilla huonojen yöunien jälkeen. Nyt on jo 3. vkoa menty ihan 2-4h unien kanssa ja pää alkaa tuntua aika paksulta, en jaksa mitään, hermo kireellä, masennus ja ahdistus alkavat oireilla pahemmin yms. Kärsin ahdistuksesta ja masennuksesta esikoisen ajoilta ja niitä hoidettiin ennen tätä toista raskautta lääkkeillä. Lopetin kuitenkin lääkkeet koska suunnittelimme toista lasta.
Mies auttaa minua todella paljon ja esikoinen on tarhassa, en vaan jaksa kun en saa nukkua ja päivisin en saa unta. Ellei vauva valvota mahakrampeillaan ja 2h syöttöväleillään niin esikoinen valvottaa kun haluaa öisin viereen jne, Mies autta tässäkin, mutta en pysty nukkumaan kun kuulostelen esikoisen yöllisiä liikkeitä.
Haluan imettää toista lasta sen 9kk kuten ensimmäistäkin mutta se tarkoittaa että menen itse aina vaan pahempaan kuntoon. Huolestuttaa miten kroppani kestää pienillä unilla, miten mies jaksaa mennä töihin pienillä unilla, miten mun psyykkinen puoli kun Seronil on kielletty imetyksen aikana. Olen pattitilanteessa!
Mun pitäisi liikkua, haluaisin liikkua ja tehdä kaikkea kivaa, en vaan jaksa muuta kun maata sohvalla tällaisten unien jälkeen. Päivä päivältä oloni pahenee. Miten voin ikinä selvitä tästä? Odotin jo lääkitystä, mutta tosiaan mitä olen asiasta ottanut selvää Seronil ei ole suositeltavaa ja se sopisi mulle muuten todella hyvin!
Miten tulen jaksamaan?
Mies auttaa minua todella paljon ja esikoinen on tarhassa, en vaan jaksa kun en saa nukkua ja päivisin en saa unta. Ellei vauva valvota mahakrampeillaan ja 2h syöttöväleillään niin esikoinen valvottaa kun haluaa öisin viereen jne, Mies autta tässäkin, mutta en pysty nukkumaan kun kuulostelen esikoisen yöllisiä liikkeitä.
Haluan imettää toista lasta sen 9kk kuten ensimmäistäkin mutta se tarkoittaa että menen itse aina vaan pahempaan kuntoon. Huolestuttaa miten kroppani kestää pienillä unilla, miten mies jaksaa mennä töihin pienillä unilla, miten mun psyykkinen puoli kun Seronil on kielletty imetyksen aikana. Olen pattitilanteessa!
Mun pitäisi liikkua, haluaisin liikkua ja tehdä kaikkea kivaa, en vaan jaksa muuta kun maata sohvalla tällaisten unien jälkeen. Päivä päivältä oloni pahenee. Miten voin ikinä selvitä tästä? Odotin jo lääkitystä, mutta tosiaan mitä olen asiasta ottanut selvää Seronil ei ole suositeltavaa ja se sopisi mulle muuten todella hyvin!
Miten tulen jaksamaan?
Vastaukset 10
Vanhimmat
kuin olosi pahenee entisestään neuvolaan/lääkäriin vaihtavat lääkityksesi sellaiseen jota voit käyttää imetyksenkin ajan. Itse käytin optipar nimistä pienin annoksin raskaus ja imetys ajatkin. Lapsi nyt 3v. ja terve lääkityksestäni huolimatta.
Mitä jos viet isomman mummolaan tai jonnekin yökylään , tai jopa molemmat?
Lypsät maiton pulloon valmiiksi , että mies tai joku muu voisi syöttä yöllä vauvvan ja nukut itse korvatulpat korvissaan toisessa huoneessa?.
Keksi jotain ja älä epäröi pyytä muilta apua.
Niin ja itse kun valmistuin tukiperheen koulutuksesta, niin onhan yksi mahdollisuus sekin, että pyydät sossuilta tukiperheen apua mihin lapset tai toinen edes voisi joskus viikonlopuksi lähtee.
Älä poltta itsensä loppuun vaan keksi jotain ja pian!
että saisitte molemmat nukkua.
Voisitteko yrittää edes jotenki vuorotella yöaikaan?
Silloin, kun esikoinen on hereillä, antaisit miehesi nukkua, kun tulee töistä ja sitten hän vois yöllä herätä sun puolesta muutaman kerran.
Lypsä tosiaan pulloon sitä maitoa, että vaikka vauva heräisikin syömään, niin sun ei tarvi.
Ei ole mitään järkeä, että olette molemmat hereillä ja yhtä väsyneitä koko ajan.
Yrittäkää siis jakaa vuorot, miten järkevintä olisi, ettette molemmat uuvu.
Jos sinä et pysty nukkumaan päivällä tai illalla aikasin ja miehesi pystyy, niin nukkukoon hän silloin ja sinä voit sitte nukkua yöllä.
Onko sulla mahdollisuus mennä ihan toiseen huoneeseen nukkumaan, ettet kuulisi sitä vauvan tuhinaa. Kai luotat, että isi pärjää kuitenkin.
Äläkä panikoi tulevan kanssa, jos pelkäät jaksamistasi, niin se aiheuttaa sulle lisää stressiä ja kierre on valmis. Ota ihan rauhallisesti ja järjestelette tosiaan niitä vuoroja. Alku on aina hankalaa. Kyllä se siitälähtee menemään omalla painollaan. sulla ei onneksi ole niin suurta hätää, kun miehesi auttaa minkä kerkeää. Päivällä, vaikka et pystyisikään nukkumaan, niin käytä hyödyksesi se aika minkä esikoinen on hoidossa ja lepää ja tee jotain sellasta mistä pidät, esim. luet jotain kivaa, tai olet netissä, tai juoruat ystäviesi kanssa. Jotain sellasta, mikä saa edes vähäksi aikaa ajatuksesi kodin ulkopuolelle.
Eikö sulla ole äitiä, tai siskoa, tai miehen siskoa, joka voisi tulla vähäksi aikaa auttelemaan, vaikka ihan yöksi, että saatte rytmistä kiinni ja kaikki alkaa luistaa.
Kiitos ihanat vastauksista!
Mun vanhemmat tekevät kaikkensa, eli heille voisin koska vaan viedä lapset hoitoon, ihan yöksikin. Jotenkin vaan kun vauva on niin pieni vielä ja syö 1½h välein niin en haluaisi rasittaa heitä sillä kun eivät he niin nuoria enää ole..
Tähän asti on mennyt siinä mielessä ok että mies tekee todella paljon. Viime yönä vauva huusi 4h (samaa koliikkia tuntuu olevan alkamassa kun mitä esikoisellakin oli ja kesti 2,5kk) joten me saimme nukuttua vasta 03.30 lähtien. Torkkusin siinä välissä kun mies kantoi vauvaa ja antoi pullosta pari kertaa.
Mies vaan menee ensi viikolla töihin joten vaikka hän kuinka väittää jaksavansa, haluan etä hänkin nukkuu. En tiedä tekisimmekö niin että tosiaan vuorottelismme. Esikoinen menisi omaan huoneeseen nukkumaan, mies patjalla viereen ja mä vauvan kanssa valvoisin. Toisena yönä mies valvoisi taas vauvan kanssa.
Olo on nyt jo lievästi sanottuna zombie, siihen vielä oma ahdistus ja masennus niin avot :)
Tiedän että jos tämä on koliikki niin sitä ei kestä kun se 2.5-3kk mutta nyt se tuntuu niiin ikuiselta.
jostain vaikka vyöhyketerapeutilta. Olen telkkarissa nähnyt ohjelmia, joissa koliikkivauvaa on hoidettu
jollain hieronnalla. En tiedä tarkkaan oliko ,kyseessä vyöhyketerapia vai joku muu, mutta varmaan tietävät, jos soitat jollekin alan ihmiselle.
Sen ohjelman mukaan ainakin vauvat sai kovasti apua siitä hoidosta, itku loppui.
Niin, siis koittakaa vuorotella ihan joka päivä siten, että mies nukkuu alkuillasta ja sinä sitte yöllä, jolloin saat paremmin unen.
Kyllä se siittä. Olette vielä ton vauvan kanssa niin alkumetreillä, että kaikki on vielä yhtä kaaosta ja sinä itse olet väsynyt vielä raskausajasta ja synnytyksestä ja nyt vielä nää valvomiset päälle. Kunhan saat tota univajetta korjattua, niin luulen, että kaikki kääntyy parempaan suuntaa.
Vahvistut fyysisesti ja toivut synnytyksestä päivä päivältä. Nyt olisi erityisen tärkeää, että huolehdit omasta ravinnostasi. Suosittelen myös sinulle, kuten muillekin, että rupeisit syömään kalaöljykapseleita ja ehkä lisäksi vielä jotain monivitamiinia, mutta kalaöljystä aivot saa sellasta ravintoa mitä nyt erityisesti tarviit ja se auttaa sinua torjumaan ahdistusta ja masennusta.
Samalla saa vauvasi aivot hyvää ravintoa äidinmaidosta. Kokeile.
Hei!
Halusin kysellä lisää sinun ajatuksiasi. Olen itse myös masentunut äiti ja saan ahdistus/paniikkikohtauksia. Olen käynyt psykologilla pari kertaa ja syön mielialalääkkeitä ja rauhottavia tarvittaessa. Kuulostaa juuri tutulle tuo sohvalla olo, ei jaksa muuta tehdä ja sekin tuntuu välillä kovalle hommalle!! Ja minullakin tekisi mieli liikkua, mutta ei vaan jaksa.
Ahdistuskohtauksia tulee kun alan pelätä jostain ihmeellisestä syystä että pimahdan täysin ja teen jotain pahaa lapsille. Tämä tuntuu niin kovin käsittämättömälle koska en oikeasti ole ikinä tälläistä ajatellut enkä pystyisi heille pahaa tekemään!? Kuulemma on yleistä että masentunut äiti käy läpi tääläisiä ajatuksia. ONko sinulla ollut vastaavaa? Mikä sinulle ahdistuksen aiheuttaa?
Vastaile ja kertoile enemmän ajatuksistasi jos vaan jaksat. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia toisen äidin kanssa jolla edes jotain samoja ongelmia.
Käy juttelemassa lääkärisi kanssa josko sittenkin olisi parempi aloittaa lääkitys. Voimia sinulle kovasti!
Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu, olen itsekin kärsinyt masennuksesta ja lopettanut lääkkeet raskaden yrityksen takia. Minulla on myös unihäiriö, joten nukkuminen on vaikeaa, vaikka siihen olisi mahdollisuuskin.
Ihan ensimmäiseksi, hanki nukahtamislääkkeet! Niitä voi ottaa vaikka imettäisikin, ainakin näin minulle sanottiin ja käytin niitä imetysaikana. Varaa heti maanantaina aika esim. omalle lääkärille, ja kerro tilanteestasi hänelle. Kysy myös, voisiko jonkin masennuslääkityksen aloittaa vaikka imetät.
Opeta vauva syömään välillä pullosta. Ainakin Aventin pullojen pitäisi olla "imetysystävällisiä", joten pullosta voi ihan hyvin syöttää lypsettyä maitoa esim. kerran- pari vuorokaudessa. Sinä nukut, tarvittaessa korvatulpat korvissa, ja isä tai vanhempasi hoitavat lapset. Jo yksi yö jolloin saat 8 tuntia yhtäjaksoista unta, saa olosi tuntumaan ihan toiselta! Jos tämä ei onnistu kotona, lähde esim. vanhempiesi luo tai jos muu ei auta, hotelliin! Sinun on pakko saada edes yksi yö unta ja omaa rauhaa, että et nyt romahda.
Tämän jälkeen aloita monivitamiinin käyttö, jos et vielä niitä kaytä. Muistathan syödä kunnolla? Pyydä miestäsi, ystäviäsi, sukulaisiasi ym. nyt auttamaan, sovi että joku muu tekee päivittäin ainakin yhden kunnon aterian, että sinun ei tarvitse kantaa siitä huolta.
Jos muu ei auta, ota yhteyttä sosiaalitoimistoon, ja pyydä kodinhoitajaa. Kodinhoitajaa on vaikea saada, mutta kerro selkeästi että olet romahtamassa, ja lasten takia sinun on PAKKO saada apua. Meillä kodinhoitaja kävi kerran viikossa puoli päivää, oli ulkona lasten kanssa muutaman tunnin, teki ruuan, hoiti syöttämiset, vaipanvaihdot ym. Minä nukuin tuon neljä tuntia. Jo se että tietää varmaksi saavansa nukkua ainakin tuon neljä tuntia kerran viikossa auttaa jaksamaan!
Sinä kyllä selviät, kunhan otat apua vastaan. Jos oma jaksamisesi vaatii että lopetat imetyksen, niin sinun on tehtävä se vaikea päätös, ja luovuttava imetyksestä. Silloin voit aloittaa lääkityksen, vauvaa voivat hoitaa muutkin kuin sinä, ja yöheräilyjen määrä mahdollisesti vähentyy. Tärkeintä lapsillesi on että sinäkin voit hyvin, se saattaa voittaa imetyksen edut. Itse lopetin imetyksen että pystyin aloittamaan lääkityksen, enkä ole katunut sitä ratkaisua.
Meillä menty 4 kk 2-4 h:n pätkittäisillä yöunilla. Kun vauva tulee, valvotaan. Kai siihen nyt pitäisi osata asennoitua ja varautua? Vaikka väsyttää niin tunteet ovat puhtaasti onnelliset ja kiitollisuus terveestä vauvasta suurin tunne. Väsymyksestä ei ainakaan meillä piitata miehen kanssa. Meillä on keskinäistä rakkautta ja terveet lapset! Neljäs suunnitteilla. En ymmärrä monien nykyäitien ruikutusta, väsytään, masennutaan, ollaan niin uusavuttomia että ihan hirvittää välillä.
väsymys ja masennus ole ollenkaan omasta tahdosta riippuvainen, eikä siitämyöskään pelkällä tahdon voimalla pääse eroon.
Pahinta mitä voi tehdä masentuneelle, on ruveta kyseenalaistamaan hänen sairauttaan ja syyllistää häntä laiskuudeta tai uusavuttomuudesta.
Et tiedä mitä se on ennen kuin itse koet.
Sen itsekokeneena tiedän, et se on niin kauheeta, ettei pahimmalle vihamiehellekään toivoisi.
Ole siis onnellinen, ettet todella tiedä mitä on olla masentunut, mutta älä arvostele masennuksen kynsissä kamppailevia, koska et tiedä mistä puhut.
Mulla on kohta 10 kk lapsi. Olen nyt nukkunut viimeiset 6 kuukautta 1-2 h tunnin pätkissä. Kyllä väsyttää, lähimuisti on mennyt ja pinna on olemattoman lyhyt. Olen onnellinen lapsesta, mutta pakko on joskus tuulettaa täällä palstoilla, että jaksan. Ymmärrä, että on parempi ruikuttaa ja valittaa täällä palstoilla, kuin padota kaikki sisäänsä kunnes nupissa nitkahtaa... Normaalisti nukkuvan, ei-unihäiriöisen lapsen vanhempi ei voi ymmärtää mitä tämä väsymys on.