tehdä keisarinleikkauksen? jaa muutenkin, miten se käynnistäminen edes tapahtuu? Onko kenellekkään tehty näin?
Jos synnytys on käynnistetty
niin voiko
6669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eräälle tutulleni tehtiin näin että käynnistettiin mutta synnytys ei vaan käynnistynyt,ei tullut suppareita ym niin päädyttiin leikkaukseen
joskus käynnistetään syystä takka toisesta synnytys.joskus käy niin että menee lapsi vedet eikä supistuksia tulekkaan ollenkaan.mutta kun vedet on mennyt se tarkoitaa että synnytys on käynnissä.laitetaan oksitoni tippa joka saa supistukset käyntiin,joskus normaali synnytyksessä käytetään samaa tippaa kun heikot supistukset.jos esimerkiksi yli aikaisuuden tautta synnytys käynnistetään.laitetaan toi oksiton tippa joka supparit saa aikaiseksi ja puhkaistaan kalvot synnytykset ovat nopeita itsellä esikoisen kanssa alle 2 tuntia käynnistyksestä,oli vauva maailmassa.sitten on hitaampikin tapa aloittaa käynnistys kohtuun laitetaan kohtua pehmittävä kapseli ne käynnistykset saattavat kestää useamman päivän.näin toimitaan yleensä raskaus myrkytys tapauksissa.kalvojen puhkaisu on täysin kivuton toimen pide.tipan laittokaan ei oikeastaan satu.mutta kun supisukset sit alkoivat ne tuli niin tiheästi ettei oikein väliäkään huomannut mutta se oli onneksi niin nopee vaihe.normaalisti supistukset alkavat piipuen ja kovenevat ja välit tihenevät pikkuhiljaa.käynnistetyssä näin ei käy ne tulevat tiheästi ja rankkoina.
Mulla synnytys käynnistettiin rask.diab:n vuoksi tai oikeammin sanottuna lapsen suuren koon vuoksi ja lapsivedenvähyyden takia. Osastolle aamulla sisään ja pitkin päivää 1/4 tabl. sytotecia, suun kautta siis. Kohdunkaula hävisi ensimmäisenä yönä, mutta supistukse hiipuivat ja vasta seuraavana pv:nä lisätyllä cytotec-annoksella illalla kahdeksan jälkeen alkoivat kunnon supistukset. Lapsivettä valui 1 pv:stä lähtien. Kahdessa tunnissa 2 cm auki ja saliin. Kivut melkoisen järkyttäviä parin tunnin päästä ja epiduraalia sain kaksi kertaa. Epiduraali tietysti heikensi ponnistuksen tarvetta. Sain luvan ponnistamiseen kuuden jälkeen aamulla. Vauva syntyi 1 t ja 16 min. ponnistamisen jälkeen ilman imukuppia ja vain pari tikkiä tarvittiin "paikkauksiin" itsellä.
Epiduraalin suosio on lisännyt imukuppiulosautettujen vauvojen määrää. Epiduraali vaimentaa supistuksen tuntemuksia (niin kuin siis kuuluukin) mutta sivuvaikutuksena tulee mm. se, että ponnistamisen tarvetta ei tule. Itsellä oli vähän välillä hukassa, kun kätilökään ei aina kertonut (vaikka olisi kai pitänyt), koska ponnistaa kun en tuntenut supistuksia. Hyvin useina joudutaan imukuppiulosauttoon äidin väsymyksen vuoksi.
En tiedä mistä johtuu eri toimintatavat eri sairaaloissa, mutta toisissa sairaaloissa suunnitellusti käynnistettävät synnytykset hoidetaan suun kautta annettavilla cytoteceilla ja toisissa annetaan ko. muruset kohdunsuulle. TAYSissa ilm. käytössä siis suun kautta annettavat.
Jos synnytys on jo käynnissä ja on saanut esim. epiduraalin ja synnytys ei etene (mikä voi johtua mm. tuosta epiduraalista), avitetaan synnytyksen edistymistä oksitosiinitipalla. Eli jos saat epiduraalin, käteen tulee hyvin usein myös oksitosiinitippa. Myös itselläni oli tämä, vaikka siis varsinaisten synnytyksen käynnistämiseen sain sytotecia.
Tosin sanoivat, että jos 3. aamuun mennessä ei olisi synnytys käynnistynyt, niin oltaisiin kuulemma menty aamulla saliin oksitosiinitipan kanssa.
Meillä synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi. Ensin pisteltiin päiväkausia cytoteckia, mikä ei tehonnut. Sitten saliin -> kalvot puhki -> odottelua -> oksitosiinia. Lapsi syntyi imukupin avulla, mutta ei niinkään epiduraalin, vaan pikkasen vääränlaisen tarjonnan takia.
Lähes koko synnytyksen ajan (14 h) en saanut syödä, enkä oikein juodakaan mitään, koska oltaisiin saatettu joutua hätäsektioon. Sali pidettiin varalla ihan viimeiseen saakka.
Minulla käynnistettiin synnyts, koska lapsen arvioitiin olevan niin iso. Kesti kolme päivää enenkuin kunnon supistukset alkoivat. Sitten synnytyssalissa huomattiin että avautumisvaihe kesti liian pitkään ja sen seurauksena vauvan syke kiihtyi ja happiarvot laski, niin päädyttiin hätäsektioon. Siispä en suosittele käynnistystä ennenkuin menee ihan reilusti yli lasketun ajan. Luonnollisesti käynnistynyt synnytys on "helpompi". Näin ainakin minun kohdallani. Tiedän että raskauden loppuvaiheessa tekisi mitä vain että lapsi syntyisi, mutta maltti on valttia!
Synnytyksen käynnistäminen ei estä leikkausta.
Minulla käynnistettiin synnytys kolmantena päivänä lapsivesien mentyä cytotec tableteilla suun kautta annettuna koska paikat oli vielä epäkypsät. Kaksi kertaa sain puolikkaan tabletin neljän tunnin välein.
Kärvistelin vuodeosastolla mielestäni turhaan kaksi päivää kun odoteltiin josko käynnistyisi luonnollisesti. supistuksia oli muttei kovia.
Vasta kolmantena päivänä käynnistettiin aamulla, loppus vähäsetkin supistukset. toisen tabletin murusen jälkeen rupes tulemaan jo vähän kovempia supistuksia, ei kivuliaita. illalla pyysin kätilöä katsomaan onko jotain tapahtunu, oli auennut 4cm, ei vieläkään kivuliaita supistuksia.
sain kuitenkin mennä synnytysosastolle, lähettäisivät takaisin jos mitään ei tapahdu...
Lapsi syntyi ilman kivunlievitystä seuraavana yönä. helppo synnytys. eniten sattui tikkaaninen.
ensimmäisen kerran sattui kun ponnistusvaihe alkoi, ponnistaessa ei sattunut.