Miksi niitä lapsia sitten pitää tehdä, jos ei niistä pidä?
Miksi pitää aloittaa suhde ihmisen kanssa kun tietää hänellä olevan lapsia?
Eihän se ole mikään ongelma olla tekemättä lapsia, jokainen valistunut ihminen tietää, että lapsi pitää haluta.
Kunnon äiti tai isä myös tietää, että erotessa on väärin edes aloittaa suhdetta ihmisen kanssa joka ei pidä lapsista. Lapsi on kuitenkin tärkein tai pitää olla.
Kummaa ajatusmaailmaa, ei muuta kun haukutaan uuden puolison lapset ja koko suku, vaikka niin on helppoa etsiä se lapsetonkin!
Miksi pitää aloittaa suhde ihmisen kanssa kun tietää hänellä olevan lapsia?
Eihän se ole mikään ongelma olla tekemättä lapsia, jokainen valistunut ihminen tietää, että lapsi pitää haluta.
Kunnon äiti tai isä myös tietää, että erotessa on väärin edes aloittaa suhdetta ihmisen kanssa joka ei pidä lapsista. Lapsi on kuitenkin tärkein tai pitää olla.
Kummaa ajatusmaailmaa, ei muuta kun haukutaan uuden puolison lapset ja koko suku, vaikka niin on helppoa etsiä se lapsetonkin!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapsissa ja lapsissa on eroja.
Voin kertoa, että viimeiset seitsemän vuotta olen seurustellut melkein tauotta. Eri ihmisten kanssa, eripituisissa suhteissa. Enkä mielestäni ole nirso, kaikkeni olen yrittänyt suhteen eteen. Tavatessa ok miehiä. En tiedä onko minulla ollut huono tuuri, jos kerran sen edes lähelle oikean löytäminen on niin helppoa. Mieheni ovat vaihdelleet laidasta laitaan... Rikollinen, väkivaltainen, tunnevammainen, juoppo, ällökiltti vailla omia mielipiteitä sekä pelottava hullu. Siinä lyhyesti kuvailtuna seurustelukumppanini. Ja jonkin näistäkö kanssa olisi pitänyt alkaa tulevaisuutta suunnittelemaan? Kunnes sitten törmäsin vanhaan tuttuun mieheen, josta olin jo teinityttönä pitänyt. Ja hän osoittautui paremmaksi kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Niin kaikin puolin täydellinen mies minulle, etten olisi uskonut semmoista olevankaan. Rakastamme toisiamme ja on yhteiset suunnitelmat toteutuksessa. Viihdymme toistemme kanssa erittäin hyvin. Ainut miinus on, että hänellä on lapsi. Jota hän ei olisi alunperin halunnut, mutta rakastaa tätä täydestä sydämestään. Ja on myös erittäin hyvä isä. Pitäisikö minun siis jättää hänet ja murskata meidät molemmat, vain siksi etten ole sinut lapsen kanssa? En sen asian kanssa, että minulle vieras lapsi viettää aikaa meillä muistuttamassa jokainen hetki mieheni entisestä elämästä. Mitäs itse pitäisit jos elämänkumppanisi muistuttaisi jokapäivä exästään ja entisestä suhteestaan? Vaikka en osaa hyväksyä lasta täysin normaalielämääni, ei se mielestäni ole syy heittää menemään elämäni parasta suhdetta. Jollaista tuskin löytäisin enää ikinä. Kaikenlisäksi nykyään on hyvin paljon miehiä ja naisia joilla on lapsia. Pitääkö kumppani valita sen mukaan? Tosiasia on vain se, että tällä ehkäisyn aikakaudella lapsia hankitaan harkitsemattomasti. En itse voisi hetken mielijohteesta hankkia niitä kenentahansa kanssa, vain siksi että MINÄ haluan lapsen. Ajattelematta sen enempiä, olisiko lapsesta kiva jos sillä olisi kotona isä ja äiti.
vain sen tähden, ettei uusi nainen sitä hyväksy? Minusta lapsi on ja pitää olla oman vanhemman tärkein asia, ykkänen. Jos joku sitä ei hyväksy, sudetta on väärin jatkaa.
Miksi siis, ihminen joka ei pidä lapsista eikä halua niitä itselleen tai ylipäätään olla lasten kanssa tekemisissä, valitsee sitten lapsen omaavan puolison? Se on outoa, jopa kiusantekoa. Siinä kärsii kaikki.
Ei kukaan voi vaatia omaa vanhempaa jättämään lastaan sen tähden, että se ihminen olisi elämän mies, eikä toista tule? On jopa loukkaavaa ja julmaa edes ajatella noin.
En tietääkseni sanonut, etten halua lapsia... Tai että vihaan lapsia. Meille on tulossa yhteinen lapsi ja olemme menossa naimisiin tänä vuonna. En myöskään vihaa tai inhoa mieheni lasta. Se nyt vain tuo ikäviä ajatuksia mieleen, enkä osaa olla kuin se olisi kuka tahansa lapsi. Ehkä se muuttuu ajan kanssa ja opin toivottavasti elämään sen asian kanssa. En ole vaatinut, enkä ikinä voisi/ haluaisi semmoista kuvitellakkaan että mieheni hylkäisi lapsensa. Kuten jo sanoin mieheni on erittäin hyvä isä. Eikä todellakaan ole heittämässä lasta elämästään. Minusta on hienoa, että hän rakastaa ja huolehtii lapsestaan. En voi arvostaa semmoista isää, joka hylkää lapsensa oli tilanne mikä tahansa. En myöskään arvosta äitejä, jotka hommaavat lapsen hinnalla millä hyvänsä. Mutta se ei tietenkään ole lapsen syy. Täällä taitaa olla hieman yksioikoista porukkaa. Taidan lopettaa koko palstan lukemisen, kun alkaa vaan vituttaa kun kukaan ei tunnu koskaan ymmärtävän oikein kirjoituksiani...
Lapsettoman puolison suku haukutaan ihan samalla tavoin ja jos ei omia niin sukulaisten lapsia ja toisten kasvatustapoja ruoditaan kaikkialla, missä on sellainen ihminen, joka niin haluaa tehdä.
Uusperheessä tietysti kun se "ei omaa lihaa ja verta" oleva lapsi on siinä omassa kodissa, totta kai jokin joskus nupituttaa. Ihan kuten normaali-ihmisellä kenessä tahansa, joka saman katon alla majailee. Ne ovat hetken tunnelmia ja ainoastaan kolikon kääntöpuoli.
Relatkaa ihmiset hyvät. Yksi elämä, mahtaako kireys ja mure tehdä siitä paremman vai pahemman?