Haluan jakaa kokemukseni 10 vuoden takaa:
Minulle määrättiin 1997 lievään ahdistuneisuuteen
Serenase-nimistä lääkettä joka on haloperidoli ja
neurolepti. Annos oli vain 5-10mg päivässä. Suhtauduin aluksia asiaan hyvin myönteisesti ja olin todella kiitollinen jos lääke helpottaisi elämääni.
Ensimmäinen kuukausi meni ok, sitten tapahtui jotain. Aloin yhtäkkiä kävelemään pakonomaisesti edestakaisin kotonani. Pian tämä vaihtui täydelliseksi sisäiseksi painajaiseksi valvetilassa. Tunnetta voi vain kuvailla pohjattomaksi pelon ja tuomion tunteeksi, joka ei lopu, ei sekunniksikaan.
Lääkäri oli sitä mieltä, että kyse on vain lievästä ahdistuksestani. Ajauduin useaan kertaan itsemurhan partaalle koska elämäni oli täyttä helvettiä verrattuna aiempaan. Lopetin itse lääkkeen käytön 3kk jälkeen --> kasvoja nyki kuukauden, jonka jälkeen oli hyvin hitaasti alkoi tasaantua.
Nyt olen saanut selville, että kyseessä oli hyvin normaali, minun tapauksessani äärimmäinen sivuoire neuroleptistä: Voimakas akatisia. Aiemmin tilaa ei tunnistettu vain oikein. Ja kyse ei ollut siitä, ettäkö fyysinen tuskaisuus olisi ollut oikeasti tuskaista. se oli se sisäinen tuskaisuus ja pohjaton kauhu jota ei voi mitenkään kuvailla.
Näin siis minulla. En toivoisi samaa kokemusta pahimmalle vihamihellenikään. Se oli oikeasti kemiallista kidutusta ja oli hyvin lähellä päättää elämäni.
Minulle määrättiin 1997 lievään ahdistuneisuuteen
Serenase-nimistä lääkettä joka on haloperidoli ja
neurolepti. Annos oli vain 5-10mg päivässä. Suhtauduin aluksia asiaan hyvin myönteisesti ja olin todella kiitollinen jos lääke helpottaisi elämääni.
Ensimmäinen kuukausi meni ok, sitten tapahtui jotain. Aloin yhtäkkiä kävelemään pakonomaisesti edestakaisin kotonani. Pian tämä vaihtui täydelliseksi sisäiseksi painajaiseksi valvetilassa. Tunnetta voi vain kuvailla pohjattomaksi pelon ja tuomion tunteeksi, joka ei lopu, ei sekunniksikaan.
Lääkäri oli sitä mieltä, että kyse on vain lievästä ahdistuksestani. Ajauduin useaan kertaan itsemurhan partaalle koska elämäni oli täyttä helvettiä verrattuna aiempaan. Lopetin itse lääkkeen käytön 3kk jälkeen --> kasvoja nyki kuukauden, jonka jälkeen oli hyvin hitaasti alkoi tasaantua.
Nyt olen saanut selville, että kyseessä oli hyvin normaali, minun tapauksessani äärimmäinen sivuoire neuroleptistä: Voimakas akatisia. Aiemmin tilaa ei tunnistettu vain oikein. Ja kyse ei ollut siitä, ettäkö fyysinen tuskaisuus olisi ollut oikeasti tuskaista. se oli se sisäinen tuskaisuus ja pohjaton kauhu jota ei voi mitenkään kuvailla.
Näin siis minulla. En toivoisi samaa kokemusta pahimmalle vihamihellenikään. Se oli oikeasti kemiallista kidutusta ja oli hyvin lähellä päättää elämäni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sain cisordinolista samoja ja vieläkin pahempia sivuoireita.
sairaalassa syötetään haittavaikutuksista huolimatta.
Päteekö tämä yleisesti tarjottaviin mieliala/masennuslääkkeisiin?
Ite tarvisin lääkkeitä ettei tilanne vaan johda pahimpaan mahdolliseen, mutta en uskalla kun lukee ja kuulee tuollaista.
Saako udella, miten pärjäät nyt ilman lääkkeitä, tai siis apua ahdistukseen?
Psyykelääkkeet ovat turvallisia. Sairaus voi saada potilaan kuvittelemaan ns. sivuvaikutuksia. Joskus sivuvaikutuksia voi tosin ollakin; silloin niillä on aikuiskasvatustieteellinen tehtävä. Turvallisuus osastoilla on taattava.
Mistä oppikirjasta repäisit tekstisi?
Johan pöntömpikin 'potilas' tietää tänä päivänä, etteivät mitkään lääkkeet toisaankaan ole täysin turvallisia.
Neuroleptien aiheuttamia itsemurhia ns. high-functionin 'potilaissa' on tutkittu laajasti ja asia on vakava.