No niin, eli ongelmani kuuluu kokonaisuudessaan siten, että tunnen olevani ihastunut itseäni 5 vuotta nuorempaan tyttöön. Olen itse 22 ja hän 17. 5 vuoden ikäerohan nyt ei merkkaisi mitään jos minä olisin 30 ja hän 25..mutta entä nyt? Toisaalta hän vaikuttaa fiksulta ja "kypsältä" (niinhän ihastuksen kohde aina!) mutta eihän sitä teini-ikäisestä koskaan tiedä. Yhtenä päivänä ollaan niin aikuisia, mutta joskus taas murrosikäinen iskee. En viitsisi alkaa edes ottamaan selvää, koska jotenkin tuntuu että alaikäisen "vokotteleminen" on niin väärin ja ennenkaikkea yleisesti paheksuttavaa ettei siihen kannata ryhtyä. En edes tunne järin hyvin tyttöä, enkä ainakaan voi sanoa mitä hän ajattelisi moisesta. Pahimmassa tapauksessa kasvot menee kavereiden silmissä muttei muuta tapahdukaan :(
Neuvoja tilanteeseen? Samanlaisia kokemuksia?
Neuvoja tilanteeseen? Samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
En ainakaan itse elättelis mitään seksiä kummempaa. Aika usein naiset tietää vasta tuossa 23-26v mitä ne oikeasti haluaa. Siinä voi tulla itku ja katkeruus 4v päästä, kun se huomaakin ettet sinä ole se oikea. Itse olet jo lasten nimet miettiny ja blaablaa.
No, minulla on kokemusta. Aloitin 23-vuotiaana seurustelun pian 18 täyttävän kanssa. Pari vuotta se seurustelu kesti, ja kyllähän ikäero joissain asioissa näkyi. Suoranaisesti ikäeroon suhde ei kuitenkaan kaatunut, vaan molempien elämänmuutoksiin. Kumpikin meistä aloitti opinnot, ja elämään tuli uusia asioita jotka veivät huomion suhteen ylläpitämisestä. Etenkin, kun minä aloitin opinnot Turussa ja hän Tampereella.
Kaikkineen pitää kai sanoa, että suuret elämänmuutokset kuormittavat parisuhdetta helpolla, ja nuorilla niitä muutoksia pakkaa olemaan enemmän kuin aikuisilla.
Kummasti joittenkin suhteet silti kestävät, ja koskas rakastuminen järkeä olisi kysellyt. Ehkä kerroin oman kokemukseni pikemminkin kertoakseni, millaisia asioita on tulossa, kuin antaakseni ohjeita. Jos mä nyt jonkun ohjeen haluan antaa, niin kai se kuuluu, että korjaa mukava tyttö itsellesi. Kaikissa suhteissa tulee vaikeuksia, syyt vain vaihtelevat. Joissakin toki enemmän kuin toisissa, mutta kun hiukan jaksaa panostaa suhteen hoitoon, niin ei tuo ylivoimaiselta vaikuta.
Pirun kommenttiin... missä tahansa suhteessa kannattaa elätellä toiveita seksiä kummemmasta. Kaikista ihmisistä löytyy hienoja piirteitä, ja vain sydämmetön juntti ajattelee tyytyvänsä pelkkään seksiin.
kiitos tarinastasi!
Itse en tosiaankaan ole ajatellut seksisuhdetta, vaikka tyttö onkin niin kaunis että pahaa tekee ;) (neito on kuulemma kaunein 17-vuotiaana, tiedä sitten häntä..)
"Suoranaisesti ikäeroon suhde ei kuitenkaan kaatunut, vaan molempien elämänmuutoksiin."
Sitähän minä tarkoitin tuolla kommentillani, että 18v tyttö voi olla vuoden päästä ties missä ja ajatella täysin päinvastoin kuin vuosi sitten.
Eri asia on jo 26v valmistunut, työssäkäyvä ja kaksion omistava nuori nainen. Hänellä on kotipesä kunnossa ja mielessä on lähinnä mitä lisäarvoa tämän beisikin lisäksi vois saada. Hän ei varmaan kovin herkästi heitä kaikkea menemään ja lähde loppuelämäkseen Afrikkaan avustustyöntekijäksi.
Pelkkä seksi on tylsää. Tottakai se suhde voi toimiakin, vaikka nainen ois kuinka nuori. Varoittelin lähinnä sitä, että niitä lasten nimiä kannattaa silti miettiä vasta myöhemmin.
Aika fiksu kommentti tuo, ettei kannata elätellä muuta kuin seksisuhdetta... Ja jättää 17-v tyttö sitten kuin nalle kalliolle hyväksikäytettynä, jos vaikka sattuu luulemaan jotain enemmän? Ei kuullosta kovin kypsältä ja vastuuntuntoiselta touhulta.
Ja toinen juttu. Olen huomannut että erittäin harva mies 22-v vuotiaana suunnittelee lasten nimiä. Vaikka suht vakavissaan saattaa muuten olla.
Eiköhän Piru heittänyt tuota tekstiä ihan puolitotuuksina, vai miten sitä oikein sanotaan?
Pitää osata poimia se tärkein sieltä rivien välistä, eikä vain takertua hieman arveluttaviin muotoseikkoihin :)
Ei kukaan voi alkaa latelemaan täällä tarkkoja määritelmiä tai muita päätelmiä, vaan on parempi tyytyä juurikin huumorin kukkaseen, jolloin ja monesti valitettavasti joudutaan loppupelissä luottamaan lukijan omaan elämänkokemukseen ja luetunymmärtämiseen :)
Moni 22-vuotias muuten oikeasti voi suunnitella lasten nimiä, eli suomeksi sanottuna harkita/olla kiinnostunut perustamaan perhettä! Suurin osa samanikäisistä miehistä tuskin kuitenkaan ;)
17-vuotiaat ovat sitäpaitsi monesti (oman kokemukseni mukaan) monella tapaa aikuisen oloisia, mutta kuitenkin vielä niin nuoria, että näkemys elämästä ja kaikesta muusta sellaisesta on vasta kehityksensä alussa. Ei se tietenkään ole liian pitkällä vielä 23-vuotiaallakaan, mutta lienee kuitenkin useimmassa tapauksessa jo huomattavasti pidemmälle jalostunut :)
vaan katkeran miehen vuodatusta. Sitä kun on asiaa kokeillut ja karvaasti katunut. Ensin vakuutellaan että kyllä tää toimii ja haluan vaan sinut. Sitten 3v yhdessäoloa, kihlaus ja sen jälkee pikkuhiljaa sitä alkaa mietiskellä jo niitä lasten nimiä.
Sitten neiti yhtäkkiä tajuaa, että mitä oikeen elämältä haluaa. Tulee 9.00 aamulla tekstari sulle duuniin, että mulla on uus elämä, uudet kaverit ja en tuu enää ikinä Suomeen takas. Neljään asti sitten puret hammasta duunissa ja sitten kotiin repeämään.
En tarkoittanut sitä, että se teini pitää jättää jonnekin kalliolle. Tarkoitin että kandee olla vähän varuillaan, että jos se ottaakin ja lähtee lentoon muutaman vuoden päästä. Tuo ikä on vaan semmonen vaarallinen, ettei se neiti tiedä vielä itekkään mitä haluaa.
Kuka ottaa 22v miehen? Kai sen ny 25 pitää olla?
Juuri se idea pitäis aina kaivaa näiden kirjoitusten takaa, eikä tuijotella jotain yksittäisiä sanoja.
Tuo kommentti 17-vuotiaista on minusta aivan totta. NYT voi olla näin ja tämä mitä sanon on totuus. Sitten vuoden päästä on onkin keesi päässä ja vedetään punkkarien kanssa kiljua Sörnäisissä.
17-2~ etsitään sitä omaa juttua ja omaa itseään. Sitä ollaan tunnepuolellakin vielä vuoristoradalla. Ei voi ikinä tietää ollaanko jo päätepysäkillä, kun ite astuu junaan mukaan.
Mikä on se onnistumisprosentti, että joku rakkauttaan vannova 19v oikeasti tietää mitä haluaa? Ei mulla oo enää 4v aikaa edes kokeilla tuota. Joku 22v voi ihan hyvin ottaa sen riskin. Paskaako sillä on tuossa iässä edes vielä merkitystä. Sitä kummasti aikuistuu vaan prosessissa.
mä oli 16v. ku aloin seurustella 23-vuotiaan kanssa. meillä on 7-vuotta ikäeroa. pian olen 18.v ja hän 25.v olemme vieläkin onnellisesti yhdessä eikä mieleeni ole juolahtanutkaan että en haluaisi häntä. enhän tietenkään voi sanoa että meidän suhde kestää ikuisesti, mutta vielä se ainakin näyttää toimivan. ei ikä erolla mielestäni ole väliä vaan sillä että rakastaako kumppania.
ikä on pelkkiä numeroita!!!
Meidän seurustelu alkoi kun olin 18, poikaystäväni silloin 23. Aiemmin olin seurustellut häntä vanhempien miesten kanssa, mutta ei niistä sen enempää..
Kyllä meidänkin suhteen alkuaikoina mies mietti, että tuleeko suhteemme kestämään, kun olen niin nuori vielä. Nyt olemme kuitenkin kihloissa ja elämä hymyilee. Hän on sanonut, että joissakin asioissa olen todella kypsä ja osaan ajatella fiksusti, joissakin sitten tulee vieläkin esiin se 'teini'. Mutta hän ymmärtää sen, tai ainakin yrittää :) Anna tytön siis olla oma itsensä, kaikkihan me naiset osaamme varmasti kiukutella ja pitää känkkäränkkä päiviä :) En näe mitään pahaa siinä, että seurustelisitte, ja miksei siitä voisi kehittyä jotain enemmänkin..!
ite olen 19 ja olen seurustellut 24-25-vuotiaiden miesten kanssa. tälläkin hetkellä mies, jota tapailen on 25-vuotias. mulle on sanottu että ei uskoisi että olen niin "nuori", mutta itsepä en asialle voi oikein mitään.
tuntuu, että vanhemmat miehet ei pidä mua minään teininä vaan omaikäisetpä pitää. toisaalta olen kyllä huomannut, että kyllä yli 23-vuotiaatkin miehet osaavat vaipua teinien tasolle henkisesti. että annapa tytölle mahdollisuus ja jos välität niin helvetisti kavereidesi mielipiteestä, ni ajattelepa uudelleen. mulle on aivan vitun sama mitä mun kaverit musta ajattelee. ja jos ne nauraa mun epäonnistuneille jutuille ni eivätpä ole oikeita ystäviä. toivottavasti auttoi jonkin verran.
No mun mielestä voit ihan hyvin seurustella 17-vuotiaan kanssa jos itse tunnet haluavasi. Saattaa olla että tulee kaikenlaista kommenttia kavereiltasi ja jopa tytön vanhemmilta mutta mikä estää kokeilemasta? Sun pitää eka tutustua tyttöön niinku kaverina et näet miten se käyttäytyy ja onx se tarpeeksi kypsä sulle. Oon ite kans 17 ja oon seurustellu 2 vuotta nyt 19 vuotiaan kans ja välillä on ollu vaikeaa jopa näin pienen ikäeron kanssa, kun tuleee riitaa jostain lähteekö herra taas baariin kun mä en pääse... mutta onnea yritykselle!:)
Olempa itse nimittäin 17 ja poikaystäväni on 22. Yhdessä ollaan oltu 3 vuotta. Alussa oli vaikeuksia ja juttu arvelutti hiukan molempia, mutta ei enää. Ikäero ei ole koskaan haitannut kumpaakaan meistä, mutta muita ihmisiä se on tuntunut vaivaavan. Siitä ei olla välitetty ja onnellisia ollaan.
Teidän suhde voi hyvin toimia ikäerosta huolimatta ja jos tosiaan mietit menettäväsi kasvot kavereidesi silmissä niin anna tytön olla. Jos todella välität et mieti sellaisia!
Itse(18.v.) olen ollut yhdessä kolme vuotta 29.v. kanssa.Hyvin meni, mutta hän joutui muuttamaan töiden perässä Ouluun.Muutama kuukausi sitten erottiin ja kipeää teki.Kummankin kaverit olivat todella epäileväisiä,mutta käyttäydyin hänen kevereidensa seurassa mahdollisimman aikuismaisesti ettei miehen olisi tarvinnut hävetä.Minun kaverini olivat suvaitsevaisempia kuin hänen.Kyllä minutkin heidän joukkoon kelpuutettiin, kun en ollut mikään teini kana.Olen muutenkin ikäisiäni vanhemman näköinen.Ja nuoret nyky naiset osaavat käyttäytyä (yleensä) tilanteen mukaan =)
olin itse 13v kun aloin seurustelemaan 18v pojan kanssa olimme 4.5v yhdessä ja siitä vuosi kihloissa ja asuttiin yhdessä.sitten alkoi kiinostaa muutkin miehet ja erottiin kun olin 18v jolloin tutustuin 27v mieheen kenen kanssa oltiin yhdessä 9v. että ei se ikäero aina merkitse