Joo, elikkä ihan mielenkiinnosta kuulisin "perusteluja" miksi olette hankkineet lapsia?
Onhan ne välillä kivoja, mutta aikamoinen vastuu ja hirveä homma. Eli mikä oikein on pointti?
Onhan ne välillä kivoja, mutta aikamoinen vastuu ja hirveä homma. Eli mikä oikein on pointti?
Vastaukset 28
Vanhimmat
a) Lapset ovat ainoa asia mikä sinusta jää jäljelle
b) Turva vanhuudelle
c) Sukua on jatkettava
d) Lapsi rakastaa sinua vilpittömästi
e) Se on osa sinua
f) Suvunjatkaminen on mitä luonnollisin halu
g) On ihanaa saada tuntea elämän kasvavan sisällä
h) äitiys on palkitsevaa
i) lapset korvaavat rahan mennen tullen
j) Lapset ovat elämän suola
keuheen itsekkäitä syitä :O
...tuo vitsi, olihan?
Mietin tässä, kuka tekisi lapsen epäitsekkäistä syistä ja miksi ihmeessä?
***
No itellä ainakin syy siihen että haluan lapsen on tarve antaa hellyyttää, rakkautta ja huolenpitoa lapselle!!!
sinun oma tarpeesi antaa rakkautta on syy lapsen hankintaan. Mikä muu se on kuin oam tisekäs tarpeesi jota tyydyttämään lapsen hankit?
Ihan oiekasti, lapsen hankintaan ON vain tisekkäitä syitä, ja niin sen kuuluu ollakin. EI lapsi saa olla velvollisuus joka epäitsekkäästi tehdään, vaan jotain mitä oikeasti halutaan. Ihan tise. Itsekkäästi :D
***
Hahhah olipa tymä kommentti! Tuolla sun logiikallas minkä tahansa epäitsekkään vois kääntää itsekkääks.
Keksihän minulle yksikin puhtaasi epäitsekäs teko jonka ihminen tekee. Et varmasti keksi. Tosiasiahan on että teemme asioita koska Haluamme tehdä niitä, tai niistä on meille jotain hyötyä.
Tekemisellä on aina motiivi.
***
pystyiskään mihinkään epäitsekkääseen tekoon, mutta normaalit ihmiset kyllä. Mä esim. hoidin vuosia sitten kehitysvammaista lasta kun hänen vanhempansa ryyppäsivät. En saanut rahaa, kiittelyitä tms. ja tiesin sen ennen kuin menin hoitamaan lasta. Vanhemmat joivat, oli hoitaja lapselle tai ei. Lähtivät baariinkin ja ipana jäi yksin pinnasänkyyn. Joka vkl en tietenkään lasta voinut hoitaa, enkä kokenut siitä huonoa omaatuntoa enkä menettänyt yöunia asian takia. Perhe ei ollut läheinen, tutun tuttuja vain. Lastensuojeluun olen perheen tilanteesta ilmoittanut jo silloin ja toivottavasti asiat perheessä hyvin nyt, ei olla tekemisissä enää kun mullakin lapsia kolme. No, toi oli yks puhtaasti epäitsekäs teko. Lapsia "tein" siks kun olen lapsirakas, tiiä sit onko itsekästä vai ei, eikä sillä mitään väliä mulle olekaan.
>>Keksihän minulle yksikin puhtaasi epäitsekäs teko jonka ihminen tekee.>Tosiasiahan on että teemme asioita koska Haluamme tehdä niitä, tai niistä on meille jotain hyötyä.
Tekemisellä on aina motiivi.
on yksi tuollainen "mari", joka kertoo, ettei olisi koskaan voinut tehdä aborttia, eli haluttomuus ja kykenemättömyys tappaa lapsensa oli hänenkin motiivinsa lapsen pitämiselle. Onhan hänkin selvästikin saanut lapsestaan sitten iloa ja onnea, mutta se (niiden saaminen) ei ollut teon motiivi.
"Ööö ai minkä takia??
Kirjoittanut: ...................... 13.1.2008 klo 21.58
Tulin vahingossa raskaaksi, ei ollut suunniteltua tämä.. Päätin pitää lapsen koska en voisi koskaan tehdä aborttia, hirveä ajatuskin. Päivääkään emme ole lastamme katuneet, ihana pieni ihminen :) Entä sitten vaikka onkin paljon vastuuta ym, se kuuluu vanhemmuuteen ja en valita kyllä yhtään, on täysin tämän "urakan" arvoista. "
kysymys on filosofisesta ongelmasta jota ovat monet tahot pohtineet. Puhdas epäitsekkyys tosiaan voidaan määritellä joksikin mistä tekijä ei saa MITÄÄN itselleen, ei hyvää mieltä, ei puhdasta omaatuntoa, ei mitään.
Toisille hyvän tekeminen ja siitä hyvän mielen saaminen on meissä jokaisessa, uskallan väittää. Kuitenkin, jokaisella teolla on motiivi ja loppupelissä se motiivi on aina itse-lähtöinen, yksilön omien arvojen mukaan toimiminen.
En ole koskaan ymmärtänyt sanan "itsekäs" käyttäminen solvaustarkoituksessa, koska terve itsekkyys on koko selviytymisemme perusta. Ja kyllä, antamasi esimerkki on hyvin lähellä puhdasta epäitsekkyyttä, mutta loppujen lopuksi oli tuon esimerkkisi naisen oma tahto, oman itsensä tahto olla tekemättä aborttia. Oma itse. Itse-lähtöinen motiivi. Se on kaikessa, halusit tai et.
Se mitä kukin pitää epäitsekkäänä, vaihtelee. Voisin itse sanoa että minusta on hyvin epäitsekästä lahjoittaa omaisuuttaan hyväntekeväisyyteen, tai pitää huolta ihmsiestä joka ei tise siihen pysty, ylipäätään hyvien tekojen tekeminen jollekin toiselle. Vaan hyvä mieli siitä tulee :D palkinto on aina tiedossa. Eikä siinä ole mitään vikaa! En ihannoi itsekkyyttä enkä liioin epäitsekkyyttä, minusta vain koko epäitsekkyyden käsite on sairas. Käsky joltakulta ulkopuoliselta olal vöälittämättä omasta tisestä ja elämästään ja antaa muille kunnes mitään ei enää ole. Ei mene jakeluun.
"Ehkä sinua on kenties joskus sanottu/haukuttu itsekkääksi ja halusi tuollaiseen saivarteluun ja selittelyyn on lähtenyt siitä?! "
Itse asiassa tämä pohdinta lähti joskus kymmenen vuotta sitten lukion filosofiatunnilta, ja on jatkunut siitä. On minua toki tisekkääksikin sanottu :D kuten varmaankin meistä jokaista. Veli sanoi tisekkääksi kun en antanut hänelle suklaapatukkaa jonka ostin, koulukaveri sanoi itsekkääksi kun en antanut läksyjäni hänelle ominaan esitettäviksi. Riittäähän näitä.
***
Voidaanko itse-lähtöistä motiivia pitää tisekkään teon tunnusmerkkinä? Näin ei yleensä ajatella mutta riittävän pitkälle jos mennään yksinkertaistamaan, kyllä.
***
Ymmärrät itsekäs-sanan kyllä oudosti. Ei se, että tehdään jotakin, koska itse halutaan, arvostetaan sitä tms., tarkoita itsekkyyttä. Itsekkyydeksi se muuttuu silloin, kun sillä (teolla) vaikutetaan haitallisesti toiseen ihmiseen/evätään häneltä jotakin. Sen sinulle kuuluneen suklaapatukankin pitämisestä on siis löydettävissä itsekäs motiivi.
>>En ole koskaan ymmärtänyt sanan "itsekäs" käyttäminen solvaustarkoituksessa, koska terve itsekkyys on koko selviytymisemme perusta. Ja kyllä, antamasi esimerkki on hyvin lähellä puhdasta epäitsekkyyttä, mutta loppujen lopuksi oli tuon esimerkkisi naisen oma tahto, oman itsensä tahto olla tekemättä aborttia. Oma itse. Itse-lähtöinen motiivi. Se on kaikessa, halusit tai et.> Puhdas epäitsekkyys tosiaan voidaan määritellä joksikin mistä tekijä ei saa MITÄÄN itselleen, ei hyvää mieltä, ei puhdasta omaatuntoa, ei mitään.
Jos noita syitä ei olisi olemassakaan, ei kyllä syntyisi lapsiakaan. Vastauksessa tuotiin esille rehellisiä tosiasioita, ei mitään epätodellista.
Saman sanna voi katsos tulkita kovin moenlla eri tavalla ja eri aiheyhteyksissä vielä eri tavoin :D ymmärrän nähtävästi sanan itsekäs hyvin paljon eri tavalla kuin sinä.
"Itsekkyydeksi se muuttuu silloin, kun sillä (teolla) vaikutetaan haitallisesti toiseen ihmiseen/evätään häneltä jotakin."
Näin sinä siis käytät tuota sanaa. Ok. Minusta tisekkyys on mitä tahansa mikä lähtee omasta halusta, itse-motiivista, mutta on hyvin tärkeää myöskin erottaa terve ja ahitallinen tisekkyys toisistaan. Terve itsekkyys on omanarvontuntoa ja tisestä huolen pitämistä, haitallinen tsiekkyys on tosiaan oikkujen tyydyttämistä toisten tai ympäristön kustannuksella. Teemme kaikki molempia.
"Niin, MUTTA omakaan tahto olla tappamatta toista ihmistä, EI OLE minkäänlaista itsekkyyttä, etenkään, jos se merkitsee itselle pelkkiä uhrauksia (tässä tapauksessa mm. oma keho 9kk:si toisen ihmisen kasvupaikaksi muutokset senkin jälkeen, työ yms.), eikä siitä jää itselle mitään konkreettista. "
Ymmärrn ajatuksen. Mutta silti motiivi on itse-lähtöinen koska sillä tyydytetään halu nähdä tisensä tietyllä tavalla, halu olla tekemättä jotain (tässä kohtaa abrottia). Jos itse katsoo raskauden ja uuden ihmisen maailmaan tuomisen olevan arvokkaampaa kuin vaikkapa ne luonnonvarat joita tuo uusi ihminen tulee käyttämään, se on jokaisen oma arvokysymys. Tässäkin tapauksessa nainen toimii omien arvojensa, oman tahtonsa ja ensisijaisten halujensa mukaan. Ymmärrän että näet sen epäitsekkyytenä.
"Miten ihmisen teot voisivatkaan olla muuta kuin itselähtöisiä? Silti ne voivat olla täysin epäitsekkäitä. "
Oma määritelmäsi jonka varmasti moni jakaa. Minä ymmärrän nämä sanat eri tavoin suhteessa toisiinsa.
***
Ei-toivotun lapsen pitäminen voi olla täysin epäitsekäs teko, vaikka siitä sivutuotteena tulisikin esim. hyvä omatunto, kuten tuolla yhdessä viestissä todettiin. Lapsia ei aina tehdä omaksi ilokseen, ne voi tehdä myöskin pelkästä vastuuntunnosta (vaikka useimmiten niin tekevä huomaakin, että saa itselleenkin hyviä asioita elämäänsä)!
>>"Itsekkyydeksi se muuttuu silloin, kun sillä (teolla) vaikutetaan haitallisesti toiseen ihmiseen/evätään häneltä jotakin."
Näin sinä siis käytät tuota sanaa. Ok. Minusta tisekkyys on mitä tahansa mikä lähtee omasta halusta, itse-motiivista, mutta on hyvin tärkeää myöskin erottaa terve ja ahitallinen tisekkyys toisistaan. Terve itsekkyys on omanarvontuntoa ja tisestä huolen pitämistä, haitallinen tsiekkyys on tosiaan oikkujen tyydyttämistä toisten tai ympäristön kustannuksella. Teemme kaikki molempia.>Ymmärrn ajatuksen. Mutta silti motiivi on itse-lähtöinen koska sillä tyydytetään halu nähdä tisensä tietyllä tavalla, halu olla tekemättä jotain (tässä kohtaa abrottia). Jos itse katsoo raskauden ja uuden ihmisen maailmaan tuomisen olevan arvokkaampaa kuin vaikkapa ne luonnonvarat joita tuo uusi ihminen tulee käyttämään, se on jokaisen oma arvokysymys. Tässäkin tapauksessa nainen toimii omien arvojensa, oman tahtonsa ja ensisijaisten halujensa mukaan. Ymmärrän että näet sen epäitsekkyytenä.>"Miten ihmisen teot voisivatkaan olla muuta kuin itselähtöisiä? Silti ne voivat olla täysin epäitsekkäitä. "
Oma määritelmäsi jonka varmasti moni jakaa. Minä ymmärrän nämä sanat eri tavoin suhteessa toisiinsa.
Ennen lapsen saantia tunne oli semmoinen epämääräinen "nyt jos ikinä" (ikä alkoi tulla vastaan). Ei puhettakaan mistään vauvakuumeesta.
Näin jälkikäteen pystyn keksimään 10miljoonaa syytä, miksi se piti tehdä..."mut en ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa..."
Hassua kyllä, meillä lapset tehtiin koska se niinsanotusti kuului asiaan :D koska vauvakuume oli kova (no minulla kovempi ja miehellä sellainen sopiva) ja se... noh, tuntui oikealta. Sen kummemmin meillä ei asiaa mietitty, kuin että "tahdotaanko me lapsia?" kyllä. "onko meillä varaa niihin?" kyllä. "no koska yritetään?" ...nyt?
Onnea oli matkassa siinä mielessä että molemmat olimme lasten hankkimisesta samaa mieltä samaan aikaan. Koska molempien haaveena ja tavoitteena oli elämänmittainen parisuhde, perinteinen perhe ja se tupajaperunamaa -idylli, sopimus oli sillä selvä.
***
ei tehdä..
Elämän tarkoitus on jatkaa elämää!
ihan sen takia et kauheet talolainat,hoitovapaalla oon ollut mut siitähän saa nii vähä ja takaisin vanhaan työpaikkaan EN MISSÄÄN NIMESSÄ HALUA!!!
Kyllä sen on luontoäiti suunnitellu niin että halu tulee jossain vaiheessa...ja niin tuli meilläkin. Minulla ensin, miehellä parin vuoden päästä ja niin niitä päätettiin yrittää saada (olipas hyvin sanottu, vaikka itse sanoinkin=D) ja onneksi saatiin. Aina olen sen tiennyt että haluan äidiksi "isona" ja onneksi olen lapsen saanut, en ala sitä lapsettomalle selittää miksi koska ei sitä ymmärrä sellainen jolla ei ole lasta/lapsia. On vain niin ainutlaatuisen ihanaa nähdä oma lapsi, se on elämän ainoa oikea, pysyvä, rakkaus eikä sitä korvaa MIKÄÄN!
perusteluja?
eikö syyksi riitä et tehtiin kun tehtiin, eipä voi mitään =P
-Halusin turavata vanhuuden päiväni
-Olin yksinäinen
-Olin työtön
-Halusin varmistaa että mies on minun.. ettei enään livistä
-Halusin lenkkikaverin
moitti muiden syitä itsekkäiksi.
Itse en millään pysty keksimään millainen olisi epäitsekäs syy lapsen"tekoon". Kenties jonkinlaisena kohdunlainaajana olo tms? Onko muita epäitsekkäitä syitä?
Mutta itse vastauksiin.
Itsekkäistä syistä minäkin olen lapseni halunnut. - Siksi että viihdyn suuressa perheessä ja koen sen itselleni parhaiten sopivaksi elämäntavaksi.
- Siksi että koen raskauden, synnytyksen ja äitiyden olevan linkki eräänlaiseen alkunaiseuteen tai "mouheuteen" ja tuottavan minulle sielua hiveleviä ja syventäviä kokemuksia, joita ilman en olisi halunnut jäädä.
- Siksi että en osaa kuvitella itselleni mitään antoisampaa tai tärkeämpää elämänkäyttätapaa kuin saattaa maailmaan uutta elämä ja saattaa se vahvaan , ehyeen aikuisuuteen.
-Jne.
Tulin vahingossa raskaaksi, ei ollut suunniteltua tämä.. Päätin pitää lapsen koska en voisi koskaan tehdä aborttia, hirveä ajatuskin. Päivääkään emme ole lastamme katuneet, ihana pieni ihminen :) Entä sitten vaikka onkin paljon vastuuta ym, se kuuluu vanhemmuuteen ja en valita kyllä yhtään, on täysin tämän "urakan" arvoista.
tappelua. :D:D aika filosofiseksi menee ainakin. eipä siinä sinänsä vikaa ole, ihan mielenkiintoisia noi jutut jos niistä osataan keskustella eikä tapella. *vinkvink* ite kyllä olen myös sitä mieltä, että pohjimmillaan ihmisellä kaikki syyt on jollain tavalla itsekkäitä.
omia syitä lasten"tekoon": nautin äidin roolista, nautin lapseni seurasta ja hänen kehityksensä seuraamisesta. koen tekeväni jotain konkreettista, OIKEASTI tärkeää äitinä, koen myös kasvavani ihmisenä äitiyden myötä. siinäpä niitä kai olikin? toista lasta yritetään samoista syistä, lisänä se että saan toivottavasti antaa lapselleni sisaruksen, seurata heidän yhdessä kasvamistaan ja rakastaa toista lasta yhtä paljon kuin tätä ensimmäistäkin.
vastuusta ja hirveästä hommasta vielä, että se vastuu on myöskin nautittava asia, useimmiten ainakin. tämähän on kanssa niitä itsekkäitä motiiveja; "minä olen tärkeä, koska olen vastuussa siitä, että tuon pienen ihmisen elämä ja oleminen sujuu mahd. turvallisesti, mukavasti ja hyvin". eikös?
ehkä oon vähän outo, mutta nautin myöskin siitä tekemisen fiiliksestä kotona, kun on lapsi. ei sitä osaa pitää mitenkään hankalana, kun on niin tottunut ja oppinut pitämään siitä että tekee jotain hyvinkin tärkeää ja järkevää päivien mittaan.