Mielesi on kuin veden pinta
tyyni ja rauhallinen
en sitä halua rikkoa
en levottomuutta lietsoa
myrskyä nostattaa
pysyn etäällä
katselen henkesi väreilyä
rauhassa välkehtivää pintaa
uuden syntymää häiriöttä
koostu ja vahvistu rauhassa
en kaukana ole hiljaisuudessakaan
aina lähelläsi
sen tiennet
sanatonta ymmärrystä rakkaudessa
luota siihen
tyyni ja rauhallinen
en sitä halua rikkoa
en levottomuutta lietsoa
myrskyä nostattaa
pysyn etäällä
katselen henkesi väreilyä
rauhassa välkehtivää pintaa
uuden syntymää häiriöttä
koostu ja vahvistu rauhassa
en kaukana ole hiljaisuudessakaan
aina lähelläsi
sen tiennet
sanatonta ymmärrystä rakkaudessa
luota siihen
Vastaukset 6
Vanhimmat
etäällä vaan et kaukana
Mielemme yhtyvät jossain tuolla
kai aina säännöllisin väliajoin
Hiljaisuus on aina vaatimaton
*******************************
Kiitos lukuhetkestä Kirjoittajalle
En kaukana, hiljaisuudessa lähellä.
Kiitos tästä kommentistasi ja mielten yhtymisestä.
Hyvää yötä!
Kaunista ja tyynnyttävää runoilua. Ihana lukea rakkaudesta joka ei ole kipuilua ja omistamisen halua, vaan antaa tilaa toisellekin.
_Usva_
Kiitos sinulle Usva kommentistasi. Olet tavoittanut lukijana sen, mitä kirjoittajana runollani hain.
Määrätietoisuus
Tietää, mitä tahtoo
ja sitä kohden käyden
Se on rauhallisen mielen
salaisuus
Pinnan alla kytee
Vain puhallus
ja jälleen roihuaa
rakkaus
valaisten tienoon
kuin parhain paiste auringon
Olet lähellä,
äänettä rinnalla
Levollinen mieli kuulee,
tietää ja tuntee
Luottaen, suureen rakkauteen
-Kunnes toisin todistetaan!
***Sanojasi pohtien ja niistä kiittäen: *pör*
Samaa mieltä kanssasi määrätietoisuudesta. Ajattelin tätä runoa kirjoittaessani myös, ettei toisen ihmisen reviirille ole tarvetta aina rynnätä. Läsnä voi olla hiljaakin, etäältä ja antaa toisen elää elämäänsä. Olla tavoitettavissa tarvittaessa. Tottakait rehellisyys ja avoimuus on ihmissuhteessa aina välttämätöntä, mutta myöskin toisen kunnioitus ja tilan antaminen. Ei rakkaus katoa, vaikkei sitä jatkuvasti möyhitä, pöyhitä ja verbaalisesti esitetä lukuisin sanakääntein. On annettava rauha kasvaa ihmisenä sekä toiselle että itselleen. Niin siis tällaista mietin ja jos tämä vastaus on "kömpelö" niin sitten on. On nimittäin ainakin sata sivua tuotettua, no ei ehkä kuitenkaan :), asiatekstiä takana joten ei heti taivu ajatus tähän rakkausrunouteen.
Kiitos kommentista sulle ja hyvää viikonloppua mietteisiin :)