Sain tässä ensimmäisen mieliala lääkityksen (Seromex). Kertokaa kokemuksia mielialalääkkeistä
ja siitä miten vaikutus alkaa näkyä tai vaikuttaako yleisesti?
Myös olisi kiva kuulla onko muita samoista oireista kärsiviä?
eli...Oireeni ovat seuraavanlaiset. Töihin mentyäni jaksan muutaman tunnin, mutta sitten
työpäivä vaan lässähtää ja kaikki tuntuvat raskailta rutiineilta yms. Väsyttää aika usein. Monesti synkkinä harmaina päivinä tai muuten kun joku asia stressaa tuntuu siltä kuin kaikki vain vilisee ympärillä eikä itse ole siinä mukana.
Kotiaskareet tuntuvat välillä ylivoimaiselta.
Tuntemukset että kohta pyörtyy tms...ja paniikkihäiriöitä.
Että tallaista...Onko tuttua? Kertokaa jos teillä on vastaavia oireita?
Muuten elämä menee ihan kivasti, mutta motivaatio
työhön ja muihin askareisiin kärsii tästä pahasti.
Sosiaalinen elämä toimii kyllä, mutta välillä tietynlainen ärtyneisyys vaivaa.
ja siitä miten vaikutus alkaa näkyä tai vaikuttaako yleisesti?
Myös olisi kiva kuulla onko muita samoista oireista kärsiviä?
eli...Oireeni ovat seuraavanlaiset. Töihin mentyäni jaksan muutaman tunnin, mutta sitten
työpäivä vaan lässähtää ja kaikki tuntuvat raskailta rutiineilta yms. Väsyttää aika usein. Monesti synkkinä harmaina päivinä tai muuten kun joku asia stressaa tuntuu siltä kuin kaikki vain vilisee ympärillä eikä itse ole siinä mukana.
Kotiaskareet tuntuvat välillä ylivoimaiselta.
Tuntemukset että kohta pyörtyy tms...ja paniikkihäiriöitä.
Että tallaista...Onko tuttua? Kertokaa jos teillä on vastaavia oireita?
Muuten elämä menee ihan kivasti, mutta motivaatio
työhön ja muihin askareisiin kärsii tästä pahasti.
Sosiaalinen elämä toimii kyllä, mutta välillä tietynlainen ärtyneisyys vaivaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
www.tukiasema.net ja lääkehoito osiosta löytyy erittäin paljon keskustelua tuostakin lääkkeestä.
Itsekin on tuotakin tullut syötyä...
Minulla on samanlaisia oireita. Mäkikuismakapselit (saa ilman reseptiä apteekista)auttavat minua niissä erinomaisesti. Ubiquinon (saa luontaistuotekaupoista ja joistakin apteekeista) antaa lisää energiaa, jaksaa hyvin eikä väsytä.
mulla on ollu n. puol vuotta mielialalääkitys. sain sen syvän masennuksen takia. ennenkuin aloitin niiden syömisen, en jaksanut tehdä mitään. opiskelut jäivät, en ottanut kehenkään yhteytta olin vain yksin kotona kaikessa rauhassa sängyn pohjalla, kunnes ystäväni passitti minut lääkärin puheille. alkuvaiheessa ne aiheuttivat pahoinvointia, mutta se meni ohi. nytten kaikki on muuttunut. kesätyöt maistuu hyvälle, ystävien kanssa on ihana viettää aikaa ja odotan että pääsee takaisin opiskelemaan.
tsemppiä sulle. toivottavasto paranet:)
JA HYVÄÄ KESÄN JATKOO!!
Kokemusta on mielialalääkkeistä tullut: ahdistus, masennus ja hypomaniaa lievittävistä. Kaikki toimii, mutta jokaisen kohdalla eritavalla, joka ikinen lääke. Joitakin samankaltaisia vaikutuksia olen havainnut tuntemissani lääkkeitä nauttineissa kavereissa, silloin kun ovat saaneet samaa lääkettä. Sivuvaikutukset ovatkin sitten ihan mitä vaan henkilöstä riippuen. Toisilla toimii tietty lääke ja toisilla taas toinen. Jotkin lääkkeet eivät toimi ollenkaan ja muuttavat tilanteen mahdollisesti honommaksikin.
Itselleni syötettiin monen kokeilun kautta vääriä lääkkeitä. eihän lääkärit pienen haastattelun perusteella voineet millään tietää, mikä olisi sopivin lääke. Mutta sitkeästi yrittämällä löytyi oikea tauti ja siihen oikea lääke. Huomaa: OIKEA TAUTI! Lääkäreiden ensimmäiseksi ehdottama masennus ei aina ole se, joka potilasta vaivaa. Mielialasairaudet ovat sillä tavalla hankalia, että niitä on pikasilmäyksellä vaikea erottaa toisistaan. Lievempiä varsinkaan. Ja siksi voi tulla hyvä lääke, mutta väärään tautiin.
Jatka lääkkeen syöntiä ja katso ajan kanssa miten se tehoaa. Jos olo jatkuu huonona, niin vaihda lääkettä kunnes löytyy oikea. Jos sellaista ei kohtuuajassa löydy, niin epäile diagnoosia! Vaadi parempi.
Elämäntilannekin voi muuttua niin, että olo paranee ilman lääkkeitä. Ei kannata pidättäytyä pelkästään lääkeitten nojassa.
"psykiatria ja lääkebisnes on maailman isoimpia bisneksiä.."
Kuin insuliinia diabeetikolle.. kemiallinen epätasapaino..
Masennuslääke voi viimeisenä keinona puolen vuoden kuurina olla ok, kunnes mieliala on saatu paremmaksi. Kymmeniä vuosia kestävät "ylläpitohoidot" pitäisi sen sijaan lopettaa heti.
Voi, miten "kuulostaakaan" tutuilta vaivasi! OLet masentunut ja ahdistunut, ehkä omaat paniikkitaipumuksen.Saman olen kokenut.Joskus vaivat pahenee ja joskus helpottaa.Ehkä ei kannata korostaa asiaa "sairautena" vaan ominaisuutena.Lääkkeet on usein tarpeen.Kokeile nyt ensin saamasi lääke rauhassa ja maltilla, viikkoja ainakin, välittämättä tuntuuko mitään.Sivuoireena saattaa esiintyä kuvotusta tai hikoilua.Älä pelästy! Lääke vaikuttaa hitaasti, viikoissa...Lääkärisi voi suurentaa tai pienentää annostasi.Ota yhteys lääkäriin, jos ihmettelet jotain oiretta tai lääke ei tehoa mielestäsi tarpeeksi nopeasti eli esim.parin- kolmen viikon päästä.Älä menetä toivoasi! Ota lääkkeesi ja usko tulevaisuuteen!Ole ylpeä "herkkyydestäsi"! Sitä ei kaikilla ole.Saat vielä aikaan paljon, esim. autat jonain päivänä ehkä muita...jos itse "kasvat" näkemään "rikkautta" vaivoihisi kätkeytyneenä.Näin minulle kävi....Voimia Sulle!
Mmmm, ihan tutulta kuulostaa sun kuvaus.
Mä oon nyt vasta alkanut syödä lääkettä (Zoloft,)
ja harmittelen, etten älynnyt tätä jo vuosia sitten, vaan sinnittelin ja suoriuduin hampaat irvessä, kaksi kertaa (v.94 ja 01) olin kuukauden sairaslomilla burnoutin takia, välillä oli tietenkin parempia jaksoja, oikein hyviäkin, rentoja hetkiä.
Toisaalta esim. lähdin muuten mainiosta työpaikasta kerran pelkästään jännityksen vuoksi, muo ahdisti liikaa se, että siellä oli tapana viettää kahvi-ja ruokatauot kaikki saman pöydän ääressä...
Muo esti hakemasta apua ja lääkettä jokin ylpeys
ja peräänantamaton pakkomielle siitä, että on "elettävä rehellisesti, oltava oma itsensä tms"
mutta kyllä toi ylpeys oli suurin syy.
ET ole todellakaan yksin, meitä on monta, jolla on tämä ominaisuus, herkkyyys, kuten joku täällä
niin lohduttavan osuvasti kirjoitti.
T: Tuula
Hyvin osasit kuvata omatkin tuntoni kuten muutkin sinulle vastanneet. En käy noita uudelleen tässä toistamaan, mutta joitakin lisähuomioita.
Itsellä on kanssa niin, että yleensä aamupäivän jaksaa töissä paremmin kuin iltapäivän. Tässä on kuitenkin hajontaa. Joskus jaksaa hyvin aamupäivän, joskus koko päivän ja sitten tulee taas pidempiä jaksamattomuuskausia. Se on omituista, kun minulla on tehtävänä eri tyyppisiä hommia ja voin vaikuttaa niiden tekemisjärjestykseen, niin toinen homma saattaa onnistua, mutta toisen kanssa loppuvat voimat melkein heti.
Samoin kun tulee 2-5 päivän huonompia jaksoja, niin psykiatrini on koettanut aina löytää niille jonkin syyn, joko työpaikalla tapahtuneen tai kotioloissa tapahtuneen, jotta niiden vaikutus voitaisiin minimoida. Siis mielialaa huonontavia seikkoja. Mutta kun niille ei löydy syytä, vaan mieliala vaihtelee ylös ja alas näinkin lyhyelläkin aikajaksolla.
Käytän noita masennuslääkkeitä myös. Alussa niillä on sivuvaikutuksia, mutta muutaman viikon päästä ne vähenevät.