Mitä ominaisuuksia toivotte kummilta?

Ei kait kummilla ole muita velvoitteta lapsen suhteen kuin auttaa vanhempia lasten kristillisessä kasvattamisessa ja rukoilla lapsen puolesta.

Kummius on edelleenkin uskonnollinen sitoumus. Kummi ei siis ole vanhempien jatke tai korvike eikä kummilta pidä odottaa muita kuin mitä kirkkolaki edellyttää.

Kummin ei siis tartte pyytää voiko viedä Matin ja Maijan uimaan, ostaa kalliita lahjoja tms.

vanhemman korvike? kirjoitti:

Ei kait kummilla ole muita velvoitteta lapsen suhteen kuin auttaa vanhempia lasten kristillisessä kasvattamisessa ja rukoilla lapsen puolesta.

Kummius on edelleenkin uskonnollinen sitoumus. Kummi ei siis ole vanhempien jatke tai korvike eikä kummilta pidä odottaa muita kuin mitä kirkkolaki edellyttää.

Kummin ei siis tartte pyytää voiko viedä Matin ja Maijan uimaan, ostaa kalliita lahjoja tms.

Lue lisää

Pääasia, että on oma itsensä ja on läsnä kummilapsensa elämässä. Kummius ei ole kaikille uskonnollinen sitoomus, vaikka alkuperäinen tarkoitus se varmasti on ollutkin.

.............. kirjoitti:

Pääasia, että on oma itsensä ja on läsnä kummilapsensa elämässä. Kummius ei ole kaikille uskonnollinen sitoomus, vaikka alkuperäinen tarkoitus se varmasti on ollutkin.

Eli että kummit ovat omana itsenänsä jollain tavalla mukana lapsen elämässä. Kummeilta saadut lahjat ovat lapselle tärkeitä, meillä kaikki kolme muistavat ja kertovat mielellään mitä ovat kummeilta saaneet. Samoin jouluna ja synttäreinä on tärkeää miten kummeja muistetaan.
Lahjat eivät kuitenkaan ole se tärkein juttu. Osa kummeista asuu lähellä, ja heiltä toivoisin että lapsi otettaisiin joskus vaikka yökylään. Tai vaikka kesällä lähdettäisiin uimaan, tai vaikka telttaretkelle vaikkapa omaan pihaan. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä.
Itselläni on yksi kummilapsi, ja välimatkasta ja vanhemmista johtuen yhteydenpito on sitä että näemme pari kertaa vuodessa. Muuten soittelen ja kyselen kuulumisia. Itseäni harmittaa että se on vain tätä. Useista pyynnöistä huolimatta he eivät koskaan vieraile meillä. Olen pahoillani että se on mennyt näin, mutta mielestäni yksipuolinen yhteydenpito ei voi pitemmän päälle toimia. He eivät ole kertaakaan 12 vuoden aikana ottaneet itse yhteyttä meihin. Tiedän että se ei ole lapsen/nuoren vika, mutta ne joilla on samanlaisia kokemuksia, tietävät että turhautuminen iskee. Miksi ihmeessä aina minun pitää olla se aktiivinen?