Yksin elää elämää vaikka sidoksissa on toisiakin.
Nään, kuulen ja tunnen, kuinka aika ohitseni lipuu. Aina vain ohitseni ja ylitseni mennään kuin minua ei olisi olemassakaan. Kun sitten jotain tarvitaan, rahaa, tekemistä, apua ym. silloin ollaan ruinaamassa ja huomataan minutkin.
Minulla ei ole sananvaltaa, että koska saisin itseni tehdä ihmiseksi. Olen ollut koko elämäni kiltti ja tehnyt työn, työn kautta tullut hyväksytyksi. Tällainen helvetti syö elämänarvoja. Masentaa, nujertaa, alistaa, nahistaa, särkee, sattuu, kutistaa elämän laatua.
Miksi sitten olla tällaisessa pätsissä. Hyväksyä kaikki tällaisena. Olen yli viisikymppinen, ja ei jaksaisi enää aloittaa elämää alusta. Olen kaksi kertaa sen jo tehnyt. Kaikki alusta alkaen. Olen lukenut koulutettu ja käynyt erilaisia terapioita jne.. Tunnen että olisin henkisesti ehjä ja käynyt elämää jo kaikilta osin läpi.
Yksin sinä olet ihminen
yksin synnyit tähän kylmään maailmaan.
Yksin saat kaiken kohdata
yksin, vaikka ympärillä olisi muitakin.
Yksin vaellat ajatuksiesi kanssa
yksin niitä palasia koota saat.
Yksin toiveunta nään paremmasta
yksin herään ja unta kaikki vain oli.
Yksin aamulla katson ulos ikkunastain
yksin oravakin puussa kyhnöttää.
Yksin tätä kylmää vilusta talvea kannan
yksin sitä lämpöä rinnallein halajan.
Yksin elämää tässä, virittääkkö hilpeyttä
yksin tanssien valssia keinuen luudan kanssa.
Ykisn aika mennyt on hiljaa saapuu ehtonen
yksin enää kiirettä ole ei, vaipuu alas synkkyyteen.
Yksin mä joudan mennä, pois, pois, pois
yksin mä elän, kuolen haudataan.
Yksin maan lepoon päädyn, sinne pois.
Nään, kuulen ja tunnen, kuinka aika ohitseni lipuu. Aina vain ohitseni ja ylitseni mennään kuin minua ei olisi olemassakaan. Kun sitten jotain tarvitaan, rahaa, tekemistä, apua ym. silloin ollaan ruinaamassa ja huomataan minutkin.
Minulla ei ole sananvaltaa, että koska saisin itseni tehdä ihmiseksi. Olen ollut koko elämäni kiltti ja tehnyt työn, työn kautta tullut hyväksytyksi. Tällainen helvetti syö elämänarvoja. Masentaa, nujertaa, alistaa, nahistaa, särkee, sattuu, kutistaa elämän laatua.
Miksi sitten olla tällaisessa pätsissä. Hyväksyä kaikki tällaisena. Olen yli viisikymppinen, ja ei jaksaisi enää aloittaa elämää alusta. Olen kaksi kertaa sen jo tehnyt. Kaikki alusta alkaen. Olen lukenut koulutettu ja käynyt erilaisia terapioita jne.. Tunnen että olisin henkisesti ehjä ja käynyt elämää jo kaikilta osin läpi.
Yksin sinä olet ihminen
yksin synnyit tähän kylmään maailmaan.
Yksin saat kaiken kohdata
yksin, vaikka ympärillä olisi muitakin.
Yksin vaellat ajatuksiesi kanssa
yksin niitä palasia koota saat.
Yksin toiveunta nään paremmasta
yksin herään ja unta kaikki vain oli.
Yksin aamulla katson ulos ikkunastain
yksin oravakin puussa kyhnöttää.
Yksin tätä kylmää vilusta talvea kannan
yksin sitä lämpöä rinnallein halajan.
Yksin elämää tässä, virittääkkö hilpeyttä
yksin tanssien valssia keinuen luudan kanssa.
Ykisn aika mennyt on hiljaa saapuu ehtonen
yksin enää kiirettä ole ei, vaipuu alas synkkyyteen.
Yksin mä joudan mennä, pois, pois, pois
yksin mä elän, kuolen haudataan.
Yksin maan lepoon päädyn, sinne pois.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itseään auttaa,ja etsiä ystävää itselle.Ei tule kukaan tarjoamaan itseään kaveriksi,jollei näytä
olevansa kiinnostunut.Älä anna ajan mennä ohi
tartu hetkeen ja mene muiden mukaan jo tänään.
vika on siinä että ei ole mitään itseluottamusta ollenkaan. ja ei voi tai uskalla mennä juttelemaan vieraille (liian monesti päähän potkittu). suomalaiset ovat vielä niin hyviä puhumaan kysyt niiltä että miten päivä on mennnyt niin vastaus on 90% tapauksista "ihan ok" jonka jälkeen pitkä ja ikävä hiljasuus. missä on se pirun kysymys? esim miten sulla on päivä mennyt? ihan mukavasti, mitä sinä oot touhunnu? tai muuta vastaavaa. vaan ei se tulee aina se pitkä ikävä hiljasuus. varsinkin ku juttelee oman ikäluokan kanssa.
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises — vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes poltavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok’ katoaa kun sitä kohti sa käyt
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynut oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.