Voi että kun ottaa taas aivoon miehen rahan rakkaus. Hänellä on omaisuutta (ennen minua hankittua) ja hyväpalkkainen vakituinen työ.
Itse olen äitiyslomalla yhteisestä päätöksestä hankitun lapsen kanssa. Meillä on kuitenkin täysin omat rahat, joten laskin etten pärjää kotihoidontuella ja aloitin osa-aikatyön.
Lapselle tulee hoitaja pariksi tunniksi siihen väliin, kun minä lähden ja mies lee kotiin. Vaan miespä on sitä mieltä, että tää hoitomaksu tulee yksin mulle kun on mun "meno". Siis voisin ampua sen! Että osaa olla välillä ärsyttävä!!!!!
Itse olen äitiyslomalla yhteisestä päätöksestä hankitun lapsen kanssa. Meillä on kuitenkin täysin omat rahat, joten laskin etten pärjää kotihoidontuella ja aloitin osa-aikatyön.
Lapselle tulee hoitaja pariksi tunniksi siihen väliin, kun minä lähden ja mies lee kotiin. Vaan miespä on sitä mieltä, että tää hoitomaksu tulee yksin mulle kun on mun "meno". Siis voisin ampua sen! Että osaa olla välillä ärsyttävä!!!!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
niin sitä nuuempia ovat,onneks ollaan köyhiä niin osaa arvostaa kaikkea mitä saa ja ennen kaikkea elää tasavertasessa parisuhteessa.rahanko takia joskus nait?et nyt sit näköjään lyöny kuitenkaan leiviks,voi voi...
ja jos joskus mennään, niin avioehto tehdään. Ei mua miehen rahat kiinnosta mutta vois kyllä itsekin rakastaa niitä vähän vähemmän. Ja pointtini on, että kun lapsi on yhteinen ja rakkaudella hankittu, niin eikö tuollainen meno mene puoliksi.
Vai onko miehellä vain oikeus olla töissä? Ei tullut tälläistä mieleen kysyäkkään, kun lasta suunniteltiin.
Kuullostaa aika keskenkasvuiselta tuo sinun miehesi, toivottavasti tulee älliä päähän vähän enemmän jossain vaiheessa. Pysy tiukkana vaan ja vaadi ainakin puolet maksamaan hoidosta, mielellään tietty kokonaan.
Ei jaksa ymmärtää tuollaista..
Miten keskustelitte raha-asioiden hoitamisesta ennen lapsen hankintaa? Nämä jututhan ovat täysin sopimiskysymyksiä ja erilaisia toimintamalleja on yhtä monta kuin on erilaisia perheitäkin.
Puhukaa hyvät ihmiset ennen käytännön toimiin ryhtymistä! Avioliitto ja lapsi on kuitenkin teidän elämänne kallein (niin rahallisesti kuin tunteellisesti) juttu!
Tuolla avioero ja avioehto palstalla voi käydä vilkaisemassa millaisia ongelmia tulee, jos raha-asioita ei ole yhdessä mietitty niin että käytännöt ovat reilut.
Yleensä nämä ongelmat ilmenevät perheissä joissa lapset tulevat yllätyksenä, niin ettei olla sitä harkitusti hankkimassa. Joten paha siinä kohtaa sanoa että jospa olisi puhuttu ennen lapsen tekoa.
mutta ei mieleeni tosiaan tullut mieleenkään kysyä jokaista yksityiskohtaista asia. Yritimme lasta lähes kahden vuoden ajan (4 vuoden seurustelun jälkeen) ja tää oma raha systeemi on toiminut tähän asti ihan ok.
Lapsen menot laitamme puoliksi, siis kaikki vaipoista ja tuteista lähtien mutta nyt olikin kyse siitä, että miehen mielestä tämä on mun meno, kun haluan (= on pakko) mennä töihin.
Tilanne on nyt siten korjaantunut, että mies on pyytänyt anteeksi ja maksaa puolet hoitajasta. Mutta eilen meni kyllä päreet totaalisesti ja sai mies kuulla kunniansa.
Monista asioista on täysin mahdotonta sopia lopullisesti etukäteen. Ensinnäkin kaikkea odottamatonta sattuu ja toisekseen kukaan ei voi varmaksi sanoa, mitä mieltä on jostain asiasta ennen kuin on oikeasti siinä tilanteessa. Eikä jokaista mahdollista tapausta millään pysty ennakoimaan. En ole itsekään hoksannut etukäteen kysyä mieheltäni, että kenen pitäisi hänen mielestään maksaa lastenhoitomaksut, koska olen pitänyt itsestään selvänä, että ne ovat yhteisiä menoja. Ja samaa mieltä on onneksi ollut mieskin, joten asiasta ei edelleenkään ole tarvinnut keskustella, vaikka lasten hoitoa on takana jo vuosia.
Onneksi alkuperäisen ongelma näytti selvinneen. Ilmeisesti mies tarvitsi vain hieman aikaa enemmän tajutakseen asian kokonaisuuden.
itsekeskeinen mies! Siis hyvänen aika sentään, tulkoon itse kaksi tuntia aiemmin töistään kotiin hoitamaan lasta, tai jääköön saman tien koko aikaisesti kotiin hoitamaan lasta että sinä pääset kokopäiväisesti töihin. Tuohan nyt on ihan kohtuutonta, että muka sulla vain olisi velvollisuus niin rahallisesti kuin muutenkin järjestää lapsen hoito. Kai olet sanonut miehellesi mitä mieltä olet? Kannattaa sanoa ja myös yrittää keskustella hänen kanssaan asiasta ja saada hänet ymmärtämään että olette yhdessä vastuussa lapsesta. Pyydä häntä vielä ajattelemaan asia sinun kannaltasi. Luulisi että kun nuo asiat ääneen sanotaan, niin vähän tyhmempikin mies ymmärtää kuinka kohtuuton sinun tilanteesi on.
mutta tuo alkuperäisen tilanne on totta monessa perheessä nykyään - ihan avioliitoissakin. Nykypäivän miehet ovat sitä mieltä, että äidin tulee paitsi hoitaa lapsi, myös maksaa lapsesta aiheutuvat kustannukset omasta pussistaan. Ja noin näyttäisivät ajattelevan erityisesti hyvin tienaavat miehet. Köyhillä menee siinä suhteessa paremmin, että kun ei ole ylimääräistä rahaa, on ihan selvää, että kaikki rahat käytetään yhteiseen elämään.
Tsemppiä alkuperäiselle! Toivottavasti ymmärrät pian, että miehesi ei kunnioita tai arvosta sinua pätkän vertaa!
noilla raha-asioissa. Yks mun tuttu kans säästi ennen lasta,että sai äitiyslomalla maksettua varmasti oman osansa asuntolainasta!
Se lapsi on yhteinen toive,ainakin yleensä,ja molempien pitää kykyjensä mukaan osallistua.
Se on teidän yhteisen toiveen syy,että sä synnytit lapsen ja menosi pieneni. Ja sen parin tunnin hoitoon menevä raha menee lapsen parhaaksi,ei sinun.
Sun mies on pimee!
No huh huh. Oletko tosiaan suostunut tuohon? Nyt vaadit muutosta tilanteeseen heti! Parisuhde missä aikuiset ihmiset haluavat sitoutua toisiinsa ja yhteiseen tulevaisuuteen kuuluu kantaa myös vastuu yhteisen kodin hyväksi.
Mitä järkeä sinun on ylipäätänsä elää suhteessa, missä ikäänkuin kuitenkin toimit yksinhuoltajana? Parisuhteeseen kuuluu tukea toista silloin kun toisella menee heikosti niin taloudessa tai muutenkin.
Jos teillä on yhteinen lapsi, jonka olette yhdessä halunneet. Niin eikö silloin lapsi kuulu hoitaakin yhdessä ja elättää yhdessä. Ja, jos sinä olet tällähetkellä ottanut isomman vastuualueen lapsen hoidosta kotona, eikö tällöin ole luonnollista, että toinen osapuoli ottaa isomman vastuun jostain muusta eli tässä tapauksessa rahallisesta puolesta.
Jos lapsenne menee jatkossa päiväkotiin sielä pyydetään teidän tulotiedot. Maksu määräytyy teidän yhteisen varallisuuden mukaan.Huom. yhteisen. Jos taas menet yksinhuoltajana päiväkotiin maksu määräytyy vain sinun tulojen mukaan ja olisi tässä tapauksessa pienempi. Eli yhteiskuntakin olettaa, että se kumpiko tienaa enemmän myös maksaa enemmän. Eikä tämä tarkoita vaan lapsen hoitoa vaan muitakin perheen yhteisiä asioita. Esim. asuntolainaa, ruokaa, sähköt tms. Eri juttu sitten on, jos hankii vain itselleen jotain esim. aikakauslehtiä tai muuta mistä vain itse on kiinnostunut.
Jotenkin suututtaa miehesi itsekkyys. Kai se sitten on tätä nykyaikaa ettei haluta ottaa vastuuta mistään muusta kuin itsestään. Vaimo hoitakoon yhteisen lapsen ja mahdollisesti yhteisen kodinkin siinä samassa ilman palkkaa. Itse tässä käyn työssä ja nostan hyvää palkkaa vain itselleni ja elän vain itseäni varten.
Nyt vaadit selvityksen puolisoltasi mikä on mies, joka ei kykene elättämään perhettään. Eikä näytä pystyvän ottamaan muutenkaan vastuuta perheestään?
Ihmettelen kyllä sinuakin, jos olet jo pidempään katsellut läpisormien ja niellyt tuollaisen toiminnan.
Koko tämä perheen rahankäyttöasia on kulttuurinen juttu ja siinä ollaan yhä enemmän siirrytty siihen suuntaan, että kumpikin huolehtii omistaan. Perheen rahanjako on aina sopimiskysymys eikä ole olemassa sitä "oikeaa" mallia.
Tiedän pariskunnan, jossa mies ei välttämättä olisi halunnut lapsia ollenkaan. Vaimo kuitenkin sai suostuteltua miehen isäksi luvattuaan että vaimo vastaa lasten kasvatuksesta ja 90% lasten menoista. Kumpikin ovat tyytyväisiä: äiti sai lapsensa ja isä sai mahdollisuuden jatka entisen kaltaista elämää. Perheen elämä vaikuttaa ulospäin aivan tasapainoiselta ja lapset voivat hyvin.
Entäpä jos ap:n mies olisi ilmoittanut, ettei ole valmis hankkimaan lapsia äidin haluamin ehdoin?
Ap:n tilanne ei nyt ole häävi, kun kummallakin vanhemmalla on aivan erilainen käsitys siitä miten asioiden kuuluisi olla. Mies on ilmeisesti luottanut asioiden pysyvän ennallaa ja äiti siihen, että lasten tultua siirrytään perinteiseen malliin. Kyllä näitä tilanteita on ollut ennenkin. Mummoni valitteli ettei ukkini suostunut ostamaan vastasyntyneelle edes vaatetta, jotta tämä olisi saatu tuotua talvipakkasilla kotiin!
Voithan sitten hoitaa lapsesi ihan yksinkin. MIhinkäs sinä sitä miestä tarvitset jos lapsi ei kerran kuulu myös hänelle?
ÄRSYTTÄÄ!
mieheltä palkkaa siitä, että sinä hoidat hänen lastaan silloin kun hän on omissa menoissaan, eli töissä. Tai sano nyt ainakin, että saahan hän tulla kotiin pari tuntia aikaisemmin. Onhan se miehenkin meno, jos ei kerran kotona ole.
en siis oikeasti tajua noita miehiä joiden mukaan lapset on naisen kuluerä! Kukahan niitä yksin tekee?
Kyllä meillä menisi askeleet aika pian eri suuntiin jos ensinnäkin lapsen menot olisi yksin vastuullani ja toiseksi vielä pitää mennä töihin pärjätäkseen. Tai sitten menisin kokoaikaisesti ja siinä se sitten!
Tuossa tilanteessa on typerintä se, että yleensä parisuhteessa on tarkoitus jakaa kaikki, koko elämänsä sisältäen siis rahatkin. Ei se nyt tarkoita että jos toista ei huvita mitään tehdä niin toinen sen elättää, mutta kyllä se yhteinen talous on arjen perusta. Ehkä meillä asia on ollut jotenkin tuon rahan osalta niin simppeli juttu kun sitä on aina toisella ollut ja varsinkin joskus alkuaikoina sitä oli sen verran vähän, että ei sitä riittänyt tapeltavaksi asti vaan kaikki meni elämiseen. Myöhemmin on sitten vuorotellen tienattu enemmän ja viimevuodet mies jopa tuplasti saman. Eipä silti ole aiheesta ollut juttua kunhan laskut on maksettu ja ruokaa on ostettu..
Noissa suhteiss ajoissa ei olla valmiita jakamaan kuin vuode tullee joskus se päivä kun suhdetta koetellaan jollain lailla rajummin ja tuskin kestää? Vai kestääkö se sittenkin kun on pakko?
että mies maksaa minulle saman summan extraa tilille kuin mitä olisin saanut jos olisin ollut töissä. Meilläkin mies on varakkaampi vaikka minullakin on ollut hyvä työ ei ole tarvinnut sitten mitenkään kiristää kukkaronnyörejä kotona ollessa.