Tarkoitus oli palata takaisin opiskelujen pariin (joita jäljellä 2v), kun vauva on 1-vuotias (ensi syksynä). Vaikka siihen on vielä aikaa, ajatus ahdistaa jo nyt.
Enimmäkseen ahdistaa se, etten haluaisi jättää lastani hoitoon (edes tutulle, kuten mummolleen). Haluaisin olla hänen kanssaan kotona.
Toiseksi on taas se, että miten selviydyn opiskelusta, kun kotona on pieni lapsi? Kotona kun on iltaisin tehtävä kouluhommia, kaikenmaailman kirjoitelmia yms.
Ja vielä kolamnneksi... en ehkä ole edes varma, haluanko tosiaan opiskella kyseistä alaa... tai siis haluanko sille alalle töihin. Eli aika menisi hukkaan ja lapsen tärkeät kehitysvaiheet jäisi näkemättä.
Ahdistaa, kun mies painostaa jatkamaan opiskeluja... Itse voisin jäädä vain kotiäidiksi.
Miten muut olette pystyneet yhdistämään opiskelun ja pienen lapsen hoidon?
Enimmäkseen ahdistaa se, etten haluaisi jättää lastani hoitoon (edes tutulle, kuten mummolleen). Haluaisin olla hänen kanssaan kotona.
Toiseksi on taas se, että miten selviydyn opiskelusta, kun kotona on pieni lapsi? Kotona kun on iltaisin tehtävä kouluhommia, kaikenmaailman kirjoitelmia yms.
Ja vielä kolamnneksi... en ehkä ole edes varma, haluanko tosiaan opiskella kyseistä alaa... tai siis haluanko sille alalle töihin. Eli aika menisi hukkaan ja lapsen tärkeät kehitysvaiheet jäisi näkemättä.
Ahdistaa, kun mies painostaa jatkamaan opiskeluja... Itse voisin jäädä vain kotiäidiksi.
Miten muut olette pystyneet yhdistämään opiskelun ja pienen lapsen hoidon?
Vastaukset 5
Vanhimmat
..koulu loppuun asti. Itselläni on sama tilanne ensi syksynä, koulun penkille takaisin kun tyttö on 11 kk vanha. Olisin minäkin mieluiten tytön kanssa kotosalla kun mies käy töissä, mutta on se koulutus sen verran tärkeä juttu että käyn sen loppuun!
Itse aloitin viikko sitten amk:ssa ja neiti 1v meni hoitoon perhepäivähoitajalle. Ensin käytiin tutustumassa yhdessä, yksi päivä väliä ja sit neiti jäi yksinään hoitopaikkaan pariksi tunniksi. Ei ollut ikävöinyt yhtään. Maanantaina sitten vein tytön ensimmäiselle viralliselle hoitopaivälle. Lähti samantien leikkimään muiden kanssa eikä jäänyt yhtään ikävöimään perään. Silloin kääntyi katsomaan anovasti kun hoidossa ei ollut vielä muita, mutta oli ruennut samantien jatkamaan kesken jääneitä yöuniaan, sillä jouduin viemään hoitoon jo seitsämän aikaan aamulla. Meillä sovittiin niin, että kun minä teen läksyjä, niin mies on lapsen kanssa, mutta on välillä hankalaa kun on 2-vuorotyö miehellä. Mutta keksimme niihin sitten ratkaisun, kun on ajankohtainen. :)
Minuakin harmitti suunnattomasti, kun piti kouluun lähteä, mutta toisaalta se myös helpotti, pääsee muutamaksi tunniksi päivässä miettimään muutakin kuin lastenhoitoa. Ei sillä, ettenkö olisi halunnut jäädä kotiin, mutta olen ollut vuoden kotona neljän seinän sisällä lapsen kanssa, on kiva käyttää välillä sosiaalisiakin taitoja muihin ihmisiin. :D
mutta onnistuu kyllä. Jos kerran miehesi "painostaa" koulun penkille, hänen on myös otettava hoitovastuuta niinö iltoina, kun sinulla on koulutöitä tai tenttiin lukua. Miettikää ja suunnitelkaa yhdessä niin sinun kouluaikataulusi kuin kotityötkin. Lapsesi on melko pieni vietäväksi päiväkotiin, itse suosittelen pienempää ryhmää, eli perhepäivähoitoa, vai voisiko miehesi jäädä hoitavapaalle? On niitä lapsia hoidettu maatalon töistäkin huolimatta, kyllähän me nykyvanhemmatkin osaamme yhdistää perheen ja uran!
oisko ehkä kannattanu sit käydä ensin koulu loppuun ennenko hommaa lapsia jos paluu on noin vaikeeta..
Kyllä koulut kannattaa käydä loppuun. Vaikkei sitä halua ajatella niin mitä jos joskus tulee ero? Ja mitä "läksyihin" tulee..voisko esim miehesi hoitaa lasta iltapäivällä tunnin pari? Varmasti voi kertaa haluaa että jatkat opiskelua.
Kotiäitinä ei kyllä tienaa kauheesti..ajattele asiaa miehesi kannalta myös. Ja olisit onnellinen että miehesi haluaa että opiskelet, meillä taas tilanne sellainen että mielellään opiskelisin uutta alaa mutta mieheni ei niin innoissaan asiasta.
En väheksy kotiäitejä ollenkaan mutta mieti nyt vähäsen. On aina vaikeeta palata pienenkin loman jälkeen töihin/kouluun mutta ota ittestäs niskasta kiinni. Myöhemmin sinua kaduttaa melko varmasti. Onhan sulla tässä puoli vuotta aikaa tutkiskella 24/7 miten lapsesi kehittyy mutta luulen että lapsi kyllä tykkäisi jos saisi ainakin jossain vaiheessa olla samanikäistensä seurassa, se on tärkeää kehitykselle!
Älä tee asiasta vaikeempaa kun se on. Paras kaverini opiskelee, käy töissä ja on yksinhuoltaja. Eikä hänellä ole mummeja tai muita sukulaisia. Ja hänellä on maailman suloisin 1 1/2 v pikku tyttö joka on viihtynyt tarhassa todella hyvin.
Suunnittelet etukäteen etkä stressaa niin kyllä se onnistuu.