Eräällä palstalla joku ihmetteli kun hänen koiransa päästää pissat heti kun hän tulee kotiin. Ja kertoi siinä sitten "kouluttaneensa" koiraansa sisäsiistiksi työntämällä koiran kuonon tämän omaan virtsaan ja lyömällä koiraa sanomalehdellä persuuksille! Sitten joku älypää vielä kirjoitti että no ilopissaa se vain on! Koirahan pelkää kuollakseen omistajansa kotiin tuloa jos on saanut sellaisen käsittelyn muka koulutuksen nimissä!!!
Samaan idioottikoulutuksen kategoriaan laittaisin nämä niskasta ravistelut ja selälleen heitot. Olen yhden koiran kohdalla tehnyt sen virheen ja voin kertoa että vaikutukset eivät suinkaan olleet hyvät.
Koirien oma kieli on todella monimutkaista ja vivahteikasta. Sitä oppii kyllä ymmärtämään ja lukemaan jos vain tarpeeksi yrittää ja haluaa. Viimeisimmän koirani kohdalla olen pyrkinyt tekemään kaiken oikein. Selasin kaikki mahdolliset koiraopukset uudelleen ja mietin miten pitäisi toimia että saisi suhteen koiraan todellakin toimimaan. Ongelmana aiempien koirieni kanssa on lähinnä ollut koiran irtaantuminen vapaana ulkoiltaessa liian kauas, jolloin niitä on ollut myös vaikea hallita. Mutta tämän viimeisimmän kanssa tein todella paljon työtä. Vein sitä pienenä vähän joka paikkaan. Ja se oli minulla useimmiten ulkoillessa irti noin puolen vuoden ikään saakka. Koskaan en "tukistanut" tai selättänyt enkä muutenkaan epäkoiramaisesti kurittanut sitä. Pelkkä murahdus riittää. Ulkoilut ovat ihania, koiran voi pitää vapaana eikä se mene kuin parikymmentä metriä ja pysähtyy sitten katsomaan ja odottamaan. Luoksetulokutsua se tottelee AINA. Pidin huolta siitä kun se oli pentu, että en koskaan kutsunut sitä ellen ollut 100%:n varma että se tottelee.
Sisäsiisteyskasvatuksessa en ole koskaan käyttänyt lehtiä alustana. Miksi tehdä kaksinkertainen työ, opettaa koira ensin lehdelle ja siitä sitten ulos? Koskaan en ole koiriani vahingoista rankaissut millään tavalla. Vahingot vain siivottiin huomaamattomasti pois, siinä kaikki. Nyt nuorin osaakin tehdä kakan kun kuulee tietyn sanan, edellyttäen tietysti että se ei ole juuri kakannut.
En väitä olevani huippukouluttaja, kaukana siitä. Mutta minulle riittääkin se että koirani toimivat hyvin ja tottelevat arkielämässä. Olen nuorempana tehnyt monia virheitä koirieni kanssa mutta olen oppinut niistä. Sosiaalistaminen ja laumanjohtajuus on kaiken perusta. Ilman niitä on ongelmia jossain muodossa. Sosiaalistaminen varhaisessa pentuvaiheessa ja johtajuuden vahvistaminen kurittamatta ja ilman väkivaltaa. Ne ovat ne onnellisen yhteiselämän avaimet.
En ymmärrä miten koiranomistajilla onkin niin paljon ongelmia koiriensa kanssa. Onko vika sitten ihmisten laiskuudessa. Ei viitsitä uhrata aikaa koiran sosiaalistamiselle ja koulutukselle vaan kuvitellaan että koira oppii itsekseen. Vai luulevatko ihmiset että koirat oppivat ihmisten tavoin? Että ne tuntevat syyllisyyttä ja häpeää? Ja että koirat ovat ilkeitä ja kieroja? Ei, vain ihminen kykenee sellaiseen.
Jokaisen koiranomistajan, jolla on ongelmia koiransa kanssa, kannattaisi lukea paljon koirakirjallisuutta ja tutustua myös susien sielunelämään. Sillä muistakaa, vaikka koiramme ovatkin mitä erikoisemman näköisiä, sielultaan ne ovat silti vielä susia. Älkääkä uskoko kaikkea mitä kuulette tai luette. Opetelkaa suodattamaan lukemastanne oleellinen ja teille tarpeellinen tieto. Mikä sopii toiselle koiralle, ei välttämättä sovi toiselle. Vain väkivalta ei sovi koulutuskeinoksi yhdellekään elävälle olennolle!
Puuhailkaa paljon koirienne kanssa ja opetelkaa koirien kieli!
Samaan idioottikoulutuksen kategoriaan laittaisin nämä niskasta ravistelut ja selälleen heitot. Olen yhden koiran kohdalla tehnyt sen virheen ja voin kertoa että vaikutukset eivät suinkaan olleet hyvät.
Koirien oma kieli on todella monimutkaista ja vivahteikasta. Sitä oppii kyllä ymmärtämään ja lukemaan jos vain tarpeeksi yrittää ja haluaa. Viimeisimmän koirani kohdalla olen pyrkinyt tekemään kaiken oikein. Selasin kaikki mahdolliset koiraopukset uudelleen ja mietin miten pitäisi toimia että saisi suhteen koiraan todellakin toimimaan. Ongelmana aiempien koirieni kanssa on lähinnä ollut koiran irtaantuminen vapaana ulkoiltaessa liian kauas, jolloin niitä on ollut myös vaikea hallita. Mutta tämän viimeisimmän kanssa tein todella paljon työtä. Vein sitä pienenä vähän joka paikkaan. Ja se oli minulla useimmiten ulkoillessa irti noin puolen vuoden ikään saakka. Koskaan en "tukistanut" tai selättänyt enkä muutenkaan epäkoiramaisesti kurittanut sitä. Pelkkä murahdus riittää. Ulkoilut ovat ihania, koiran voi pitää vapaana eikä se mene kuin parikymmentä metriä ja pysähtyy sitten katsomaan ja odottamaan. Luoksetulokutsua se tottelee AINA. Pidin huolta siitä kun se oli pentu, että en koskaan kutsunut sitä ellen ollut 100%:n varma että se tottelee.
Sisäsiisteyskasvatuksessa en ole koskaan käyttänyt lehtiä alustana. Miksi tehdä kaksinkertainen työ, opettaa koira ensin lehdelle ja siitä sitten ulos? Koskaan en ole koiriani vahingoista rankaissut millään tavalla. Vahingot vain siivottiin huomaamattomasti pois, siinä kaikki. Nyt nuorin osaakin tehdä kakan kun kuulee tietyn sanan, edellyttäen tietysti että se ei ole juuri kakannut.
En väitä olevani huippukouluttaja, kaukana siitä. Mutta minulle riittääkin se että koirani toimivat hyvin ja tottelevat arkielämässä. Olen nuorempana tehnyt monia virheitä koirieni kanssa mutta olen oppinut niistä. Sosiaalistaminen ja laumanjohtajuus on kaiken perusta. Ilman niitä on ongelmia jossain muodossa. Sosiaalistaminen varhaisessa pentuvaiheessa ja johtajuuden vahvistaminen kurittamatta ja ilman väkivaltaa. Ne ovat ne onnellisen yhteiselämän avaimet.
En ymmärrä miten koiranomistajilla onkin niin paljon ongelmia koiriensa kanssa. Onko vika sitten ihmisten laiskuudessa. Ei viitsitä uhrata aikaa koiran sosiaalistamiselle ja koulutukselle vaan kuvitellaan että koira oppii itsekseen. Vai luulevatko ihmiset että koirat oppivat ihmisten tavoin? Että ne tuntevat syyllisyyttä ja häpeää? Ja että koirat ovat ilkeitä ja kieroja? Ei, vain ihminen kykenee sellaiseen.
Jokaisen koiranomistajan, jolla on ongelmia koiransa kanssa, kannattaisi lukea paljon koirakirjallisuutta ja tutustua myös susien sielunelämään. Sillä muistakaa, vaikka koiramme ovatkin mitä erikoisemman näköisiä, sielultaan ne ovat silti vielä susia. Älkääkä uskoko kaikkea mitä kuulette tai luette. Opetelkaa suodattamaan lukemastanne oleellinen ja teille tarpeellinen tieto. Mikä sopii toiselle koiralle, ei välttämättä sovi toiselle. Vain väkivalta ei sovi koulutuskeinoksi yhdellekään elävälle olennolle!
Puuhailkaa paljon koirienne kanssa ja opetelkaa koirien kieli!
Vastaukset 1
Vanhimmat
herra väks siunaa...toi sun koiras on ihan kone! Vai onko se robotti?
Eihän koiria koskaan edes pidä selättää, se on ajoilta kun ukko akkaansa hiuksista kuljetti.
Niin ja kiva kun et pidä lehtiä koirallasi, en minäkään laita, ne kun asioi ulkona.
;)