Niputan kirjeitä
niitä joilla minua rikastutit
joilla sait ihoni kihelmöimään kaipauksesta
ja joita kyynelin kostuttelin.
Käteni ovat kylmenneet
silmänikin kyynelistä jo kuivuneet
ja tiedän
jos astuisit ovesta sisään
olisin sulaa vahaa.
Mutta minun on elettävä haaveista
hengitettävä Sinun tuoksuasi
joka hönkäilee tyynyssä minua vastaan
raavittava ihoani
että tiedän
vielä eläväni Sinua ilman.
niitä joilla minua rikastutit
joilla sait ihoni kihelmöimään kaipauksesta
ja joita kyynelin kostuttelin.
Käteni ovat kylmenneet
silmänikin kyynelistä jo kuivuneet
ja tiedän
jos astuisit ovesta sisään
olisin sulaa vahaa.
Mutta minun on elettävä haaveista
hengitettävä Sinun tuoksuasi
joka hönkäilee tyynyssä minua vastaan
raavittava ihoani
että tiedän
vielä eläväni Sinua ilman.
Vastaukset 18
Vanhimmat
kirjoittaa HÖNKÄILEE : ) ihana sana. Näihin sinun runojesi tunnelmaan vajoaa niin, että on vaikea alkaa ajattelemaan mitä palautteeseen kirjoittaisi.
Sanonkin sitten vain, että laatutyötä niinkuin aina : )
Sanoin Marille puhelimessa juuri tuosta sanasta,
että se oli vikatikki koko runooni. Mielestäni se
pilaa koko runon, johonkin toiseen yhteyteen ehkä
olisi passeli paremmin.
Enkä sanoisi tätä edes laatutyöksi, jos nyt itse
omista runoistaan voi koskaan niin sanoa. Luokit-
telisin itse tämän johonkin keskinkertaisuuteen.
Mutta jos tunnelmaan pääsit kiinni, niin sitten
voin olla jotakuinkin sen puolesta tyytyväinen
räpellykseeni.
K i i t o s.
Toivon
Älä mene tällä surulla sunnuntaihin
Sydän menee runoosi mukaan
Kiitos
en minä nyt ole tässä surun suolla, mistä lie
edes syntyivät sanani tähän runoon.
Liikuttavaa lukea palautettasi,
kiitos kuuluu Sinulle ja halaus.
...sanoilla kerrot kaipauksesi. Upea ja hieno runo, kerta kaikkiaan...
tiedätkö mitä, olen enemmän kuin ymmällä Sinunkin
kommentistasi tähän runooni. Tapoihini kuuluu
kirjoittaa runoni normaalisti aina paperille,
tätä ei ole kirjoitettu siten vaan suoraan
ruudulle.
Ja tuo hönkäily-sana, johon Padme mieltyi - niin
se jäi jälkeenpäin itseäni vaivaamaan, pilaamaan
koko runon.
Lämmin kiitos Sinulle, miellyttäväähän tuollaista
palautetta on kuitenkin lukea, minkä annoit.
Jos lindalinda:n runo poistuu palstalta, se johtuu vaan siitä että talletin sen omiin tiedostoihini - se oli nähkääs niin mahtavaa luettavaa !
Pahoittelen ;D
-------
Oikeesti, Linda, Sut pitäis laittaa lukkojen taa - on rikollista kirjoittaa noin hienoja =)
Jopas oli, suoraan sanottuna hiukka naurattaa.
Vai että tallensit - hmmmm, miksiköhän hän mah-
taakaan niin tehdä, sitä vain tässä ihmettelen.
Itselles oikeasti. Kerron salaisuuden Sinulle,
ihan vain Sinulle. Ensin ajattelin, että laitan
tämän runon uutena aloituksena;
Jos tietäisin enemmän rakkaudesta
rikkaampi olisin
mutta tästä ikävästä ja kaipauksesta
tiedän enemmän kuin Sinä.
Sinä et tiedä siitä mitään
sillä Sinun sydämesi on jäätä
Sinun silmäsi ovat valheelliset
joihin minä heikkouttani lankesin.
Ja siksi
köyhyyteni on rikkautta suurempaa.
Tuon kirjoitin tänään vastarunona täällä, ja itse
pidän sitä parempana kuin nyt aloittamaani. Usko
pois, se on kirjoitettu suoraan ruudulle, ja sen
synnytys kesti ehkä 3 minsaa.
Mutta Mys, nuo viimeiset lauseesi. Et uskokkaan,
kuinka ne lämmittää vanhan mieltä, olet
uskomaton !
Kiitos ja ru-tis-tus. Toivottavasti pääsen pian
taas rutistamaan ihan oikeasti.
Ja tiedän, että se ylläri kuitenkin kutkuttaa jo
mieltäsi :)
ei mul oo mitää sanottavaa. kaikki katos just. lueksä jotenkii telpaattisesti mun ajatuksia ja tuntemuksia ku aina niin vakuuttavasti niistä kirjootat :P
Duoda, duoda.
Taisin kai eilen jo Sinulle sanoa, etten omaa
taitoa sukeltaa kenenkään ajatusmaailmaan, joten
se on pois pyyhittävä.
Mutta kas, kyllähän näiden runojen tunnelmiin voi
useinkin täällä samaistua, niin minullekkin käy
hyvin usein. Luulen, että jotkut Sinunkin runois-
tasi ovat tehneet samaa minulle, kuin mitä tämä
omani nyt kenties aiheutti Sinussa.
Ookkonää pohojanmaalta, kun " kirjootatat "
Kiitos se on sielläkin kaiketi kiitos, jonka nyt
Sinulle ojennan.
Kiitos
että siinä on sitä surumielisyyttäkin, vaikka en
siis noin kokonaisuuteen ole ollenkaan tyytyväi-
nen.
Kiittäen Margitta, kiittäen sanoistasi.
Kyyneleeni, sinettivahan sisään kuivuneet,
kellastuneiden kirjeiden pino pöydälläni
vain kasvaa ja pölyttyy.
Yhtään niistä en enää Sinulle lähetä,
vaan rakkauteni ei anna rauhaa,
minun kirjoitettava, joka päivä
Sinulle.
Sisko, viimeinen säe soi ihollani,
kun tämän luin.
Ja siihen se soimaan jää.
Olet taitava, sen sanon! (etkä ala motkottaa, jooko?;DD)
Tuo Sinun vastarunosi, ah !
Se synnyttäisi väkisinkin uutta, se inspiroi
taas. Mutta jos nyt alkaisin tekemään sille vas-
tinetta, niin siitä voisi syntyä liiaksi
toistoa. Siksi on ehkä paras tyytyvä " vain "
kiittämään ja tietenkin tallentaa se.
Taitavuudesta en virka sitten yhtikäs mittään,
mutta tuo
> viimeinen säe soi ihollani <
Siinä on jotain koskettavan kaunista.
K i i t o s Mari ystäväin.
Kun pääni tyynyyn viileään
illalla painan
silmät suljen
ja lähden matkaasi
Matkaamme aavalle merelle
myrskytuuli keinuttaa laivaamme
ja minä keinun vieressäsi
kätesi ympärilläni
Hengitän ihosi tuoksua
kun se sekoittuu
aavan meren tuuleen
Minun on hyvä olla
Olemme nyt kahden
Sinä ja Minä
omalla merellä
edes tämän yön
K i i t o s
Minun vuoteeni on vieras
viileät lakanat
ovat kuin metallia ihoni alla ja päällä
siksi minun on sukellettava uniin
unissa merien ulapoille
lempeiden laineiden keinuteltavaksi
enkeleiden suojeluksessa
enkä haluaisi herätä siitä unelmasta
en tuoksusta jona minussa elät
mutta vielä minä joudun
Sinua ja käsiesi kiertymistä uumalleni
odottamaan, odottamaan
rakkauteni Sinuun on ääretön
---
Kiitos Kaaru
Minähän siis en yksinkertaisesti voi " vain "
kiittää, vastarunosi inspiroivat aina !
Kuulen kellon soivan
sammutan sen
käperryn ja jatkan
silitän karheaa poskeasi
On aamutyyni meri
on vielä pimeää
näen hämärästi
kasvosi piirteet
minulle niin rakkaat
Yömme on meidän
Laineet keinuttaa
lokit kirkuu
tunnen lakanan viileyden
herään unelmistani yksin
Jestas sentään, miten upean vastarunon taas syn-
nytit. Mutta nyt maltan olla, vaikka se on kyllä
melkosen vaikiaa olla kirjoittamatta tuohon mi-
tään.
Tallensin sn nyt kuitenkin, ja ehkä se synnyttää
toisenlaisen runon Sinun avustuksellasi.
Kiitos.