tietää ja tunnistaa?
Sielunkumppani
mistä sen
479408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
et toinen tuntuu jotenkin tutulta heti ensi tapaamisesta asti. Ja se et on jonkinlainen sanaton yhteys olemassa...
edelleen sit kysymys sielunkumppanuudesta kun on myös intohimoa ja vetovoimaa mukana? Voiko ystävän kanssa olla sielunkumppani vai kuuluuko toi muu siihen mukaan?
mielestä.. Sielunkumppanuutta voi kokea ystävää ja ihastusta/rakastusta kohtaan. Sen verran olen lukenut asiasta.
varmaan sellaisen löytänyt ja todellakin ihan sattumalta. Eikä tää olotila todellakaan oo kivaa.. Ainakaan vielä.. Ehkä piakkoin vois ollakin.. Yhden esteen,kun sais raivattua tieltä tai ehkä parikin..
Minäkin luulen löytäneeni/tavanneeni sielunkumppanin ja ihan sattumalta. Ja joitain "esteitä" (jos niitä sellaisiksi voi sanoa) on olemassa. Mut yhä edelleen uskon siihen et kaikella on tarkoituksensa ja asiat kääntyy yleensä parhain päin. Toivottavasti sinunkin/teidänkin asiat selviävät!
kysele siitä. Tiedät sen itse ilman epäilyksiä. Ilman ainuttakaan epäilystä.
jos toinen tuntuu heti tutulta, luotettavalta ja joltain tollaselta kumpparilta, mutta näyttäisi, että tuosta toisesta ei tunnu siltä. Voiko olla oikea kumppari, jos sopii vaan toisen jalkaan?
Että miltä toisesta tuntuu jne. Silloin ei ole epäselvyyttä missään asiassa. Ei omissa, eikä toisen tunteissa. Se on sellainen hetki, missä kaikki palaset loksahtaa kohdalle. Puolin ja toisin.
Se, mitä sinä kuvailit... Joo. Voisin olla sellainen kenelle tahansa, tuntematta sielunkumppanuutta. Siihen riittää kun tuntee itsensä. Jos olet tavannut sellaisen, olet todennäköisesti tavannut itsensä tuntevan ihmisen, silloin kun epäilet toisen kiinnostusta ja tunteita. Silloin kun et tiedä, mitä toinen tuntee...
ymmärtänyt tuota sun toista kappaletta. Mutta ei siinä mitään, en mä muutenkaan aina kaikkea ymmärrä.
Eli siis olen tavannut/ihastunut ihmiseen, joka tuntee itsensä ja siksi se tuntuu kumpparilta. Ei se ihan noin yksinkertaista ole ja mistä minä tiedän tunteeko itsensä, varmaan luulee niin, en tiedä. Tarkoitatko, että koska en tiedä mitä hän tuntee, hän ei tunne mitään. Olen vähän enemmän jalat maassa ihminen...en tiedä mitä toinen tuntee ellei sitä kerrota ;) En usko omiin epäilyihini.
tuntemalla itsensä, hän tuntee myös sinut ja monen muunkin. Siksi tuntuu kovin tutulta. Sellainen, kenen seurassa ei voi olla toisin kuin oma itsensä. Sellaisena kuin milloinkin on. Sellaisen seurassa kukaan ei ole poikkeus. Jokainen on sellaisen seurassa juuri sitä, mitä nyt sattuumilloinkin olevan. Ei sitä, mitä ehkä haluaisi olla tai toivoisi muiden itsestä luulevan. Tai miten toivoisi muiden hänen näkevän. Taisi olla taas kerran aika sekavasti kerrottu.
Luulee niin? Voi olla. En tiedä, koska en todennäköisesti ole hän. Mitä suuremmalla todennäköisyydellä en ole.
En tarkoittanut, ettei tuntisi mitään. En sitä. Tarkoitin, ettei välttämättä tunne sielunkumppanuutta.
Sanotaan nyt niin, että en usko kenenkään kohtaavan sielunkumppania henkisessä ahdingossa olevana. Henkinen ahdinko on ensiksi itse voitettava. Sielunkumppnia ei kohdata rikkinäisenä ja solmuisena. Sielunkumppani kohdataan silloin kun ei enää halua sitä, ei toivo sitä, ei etsi sitä, ei kaipaa sitä... Silloin kun tulee riittäväksi itselle. Silloin kun ei tarvitse toista täydentämään itseään. Silloin kun on tullut täydeksi itse.
niin, ei hän sitten ole tuollainen ihminen, jonka seurassa jokainen on oma itsensä. Meillä on yhteisiä tuttuja. Mutta minä olen kai itseni hänen seurassaan. Luotan häneen. Ja en etsinyt mitään, en odottanut mitään, enkä ollut yhtään rikki.
Voi siis edelleen olla mun kumppari....:)
tietää sinun puolesta. Se on jotain, minkä sinä tiedät. Kuvailin vaan hiukan kokemaani. Moni erehtyy mielestäni luulemaan sielunkumppaniksi sellaista, joka ei sitä ole. Moni erehtyy luulemaan rakkaudeksi jotain, mikä ei ole rakkautta jne.
Mutta joo. Onnea!
Sinä siis olet siellä jossain..Tai siinä lähellä.
Minulle se on ihan niin kuin olisi sähköä ilmassa esineet, asiat ja äänet katoavat ympäriltä, näet vain hänet jä tiedät hänen näkevän vain sinut.
miten sen tiivistäisi... kyllä sen tietää kun tapaa ihmisen joka kolahtaa. sielunkumppanien välillä on sellainen yhteys, monella tasolla ja tavalla ilmenevä.
minun sielunkumppanini...välillä jaksan ja menen eteenpäin, välillä koskee aivan pirusti. -miksi? koska kaipaan häntä niin paljon ja niin vähän voin asialle tehdä. muistelen häntä kun lähden kävelylle heijastin takinhelmassa roikkuen, toivoen että ihmeitä tapahtuisi. ja vaikken ole lähellä fyysisesti olen ajatuksissani hänen lähellään aina. joskus tunnen että hänkin ajattelee minua, mutta tunnen varmaan omiani.
vastasinkohan kysymykseesi....? :)
OOH? kyllä se on näin.
tai ainakin minun kuuluisi epäillä. Mutta en tiedä miksi aivan vieras ihminen tuntuu niin tutulta. Syntynyt yhteys ohittaa sanat, aivan kuin jonkinlainen energia virtaisi välillä. Energia joka etsii väylänsä toisen luo, piittaamatta tästä järjellistä ajattelusta. Tuntuu että toinen vetää puoleensa vastustamattomasti, vaikka todellisuudessa on vieras. Ja se yhteys tuntuu parhaimmillaan niin hyvältä ja pahimmillaan torjuttuna helvetin esikartanon tuskaiselta tulittelulta. Tai ehkä minä vain koen näin ja kehotankin itseäni hakeutumaan hoitoon heh heh hee :)
samanlaisia tunteita ...mulla on samanlainen olo. Joku ventovieras kiehtoo ja kiehtoo, sekoittaa ja sotkee. En tiedä onko kyse jostain sielun jutusta, sekoamisesta vai yksinkertaisesti ihastumisesta. Mutta kun en tunne häntä kuin vähän. Miten joku vieras voi tulla näin täyttämään ajatukset. En ymmärrä. Ja se vähä mitä tutustuin, vain vahvisti tuota tunnetta, hän vaikuttaa sellaiselta kuin olin aiemmin ajatellut.
niinhän sitä sanotaan,että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.....väärin yksi kuva
kertoo enemmän kuin sanat pystyvät koskaan kertomaan..tässä minun ajatukset mahdolisesta
sielun kumppanista.
yksi asia on varma,sitä tunnetta ei halua kokea
toiseen kertaan vaikka se mahtava onkin:)
kaivaten jotain? vai löytää hänet ja kärsii, tiijä tuota molempi pahempi.
tavallaan haluaisi tätä tunnetta kokea uudelleen, en muiden kanssa. mutta hänen kanssaan haluisin tämän olevan totta. Ja jatkuvan ja kehittyvät ja kasvavan ja...
Sielun kumppanin todellakin tuntee siitä, kun hän tuntuu jotenkin tutulta ja turvalliselta, vaikka et edes tuntisi vielä häntä hyvin. Hänen lähellään on hyvä olla, voi olla oma (heikkokin) itsensä ja jotenkin vaistoaa, että toinen hyväksyy sinut sellaisenaan. Hänestä ei haluaisi muuttaa mitään, koska hän tuntuu juuri sinulle täydelliseltä.
Hänen pelkkä läsnäolonsa tuntuu hyvälle. Ei tarvita edes sanoja. Hän katsoo/kohtelee sinua jotenkin niin ihailevasti ja vilpittömästi ja tunne on molemminpuolinen. Kun häntä katsoo silmiin, tuntuu, kuin olisit katsonut niihin silmiin jo koko elämäsi. On sellainen tunne, että hänestä haluaa huolehtia, enemmän kuin kenestäkään muusta ja haluaa myös, että hän huolehtisi sinusta.
Kai sitä löytää sen omanlaisensa ihmisen ja molemmat sen vain jotenkin vaistoaa. Ja "pelon" tilalle kasvaa elämänilo.
juuri niin kuin se on...
löytänyt tuollaisen, jos se noin menee....:)
Olet löytänyt jotain hyvin arvokasta, pitäkää kiinni toisistanne :)
hyvä kuvaus, ja yksi sopisi tuohon, jollakin tavalla ainakin. Luin sen vielä uudestaan.
Sen vaan tietää. Katsot silmiin ja se on siinä. Muuta ei tarvita. Sielut kohtaavat ja tapahtuu jotain josta sanotaan: rakkautta ensi silmäyksellä. Te täydennätte toisianne ja teillä on fyysinen, henkinen, seksuaalinen ja sielullinen yhteys: ystävyys, intohimo, kiintymys ja läheisyys. Jos joku näistä puuttuu voi rakastaa, mutta kyseessä ei ole loppuelämän kestävä parisuhde.
Lue John Grayn 'Venus ja Mars ja Uusi rakkaus.'
tv. kanssasisar
on löytynyt.Ihminen on kokonaisuus ,ja sen saavuttaa kun löytää sen toisen puolikkaan joka sinulta puuttuu.
Saman arvomaailman omaavat ihmiset ovat kohdanneet.
Sielunkumppanin tuntee, niin iloissa kuin suruissakin. Jos hän on surullinen huolestut, jos hän on iloinen, ilahdut jne... Ymmärrät toista hänen tuntemuksissaan... Sielunkumppanin tuntee vahvasti siitä, että hän näkee syvälle sisimpääsi, ja hyväksyy sinut aina sellaisena kuin olet...
Sydämeltään ja sielultaan samankaltaiset ihmiset ajautuvat usein kohdatessaan, toistensa seuraan, ja he tunnistavat toinen toisensa sielunkumppaneiksi, vaikkei kukaan muu heidän sidettään välttämättä ymmärtäisikään.
Sen tosiaan vain tuntee, kun joku on sielunkumppanisi. Tunnet itsesi kokonaisemmaksi hänen seurassaan... Haluat olla mahdollisimman hyvä hänelle, ja hän saa sinusta ne parhaat puolet esiin:)
Sitä on vaikea selittää, mutta edellä on hyviä huomioita. Ihan kuin vihdoin saisi vastauksia omaan elämäänsä. Ennen kuin itse löysin oman sielunkumppanini olin eksyksissä itseni kanssa. Hänen kanssaan tunsin olevani ehjä.
Ja toiselle voi puhua mitä vaan, mutta toisen kautta voi olla ihan hiljaakin. Ja voi olla just sellanen kun on, kuten joku totes. Voi kiukutellakin eikä pelota että toinen tuomitsee. Voi näyttää ne huonotkin puolensa.
mietin että voikos sitten olla niin että tajuu toisenolevan ns just eikä melkeen se sielunkumppani tms. Toinen vaan ei tunne samallatavalla.
että sydän murtuu pahemmin kuin voit ikinä kuvitella.
saman olen kokenut, samalta tuntuu. kukaan ei voi särkeä sydäntä niin pahasti kuin ihminen joka tuntuu sielunkumppanilta ja sitten kohteleekin kylmästi.
tällä hetkellä on vähän vaikea uskoa koko "sielunkumppani" käsitteeseen.
haluaisin vaan unohtaa, haluaisin takaisin sen energian jonka koko asia on vienyt. olisi edes sanonut suoraan.
viestit läpi ja täytyy todeta, että kaiken tuon perusteella... olen menettänyt sielunkumppanin. Sillä siltä hän todellakin tuntui. Kukaan muu ei voi murtaa sydäntä niin pahasti kuin sielunkumppani, ei todellakaan voi. Allekirjoitan tuon täysin.
Menetin hänet pakon sanelemana, mutta häntä en voi unohtaa, omaa sielunkumppaniaan ei voi koskaan unohtaa...
Kaipauksella...sinulle!!!
mitä tapahtui miksi menetit hänet??
Mielestä tarkoitetut toisillemme? Musta tuntui siltä, mutta tapahtuiko liian paljon?
Ei ole oikeutta rikkoa niin monen ihmisen elämää. Ehkä joskus vielä tulee meidän aikamme. Olet joka päivä kanssani ja tiedän, että tunnet sen. Löydät kyllä tien tänne, jos sitä haluat, ainoa oikea rakkauteni.
Puhuit asiaa, jokainen sanasi oli totta...
Meillä jäi jotain niin kesken, että se tuntuu sielussa aina, sielu huutaa kysymyksiä, kaipaa vastauksia.
En voi unohtaa sinua, olen yrittänyt, mutta olet mielessäni joka päivä...edelleen...
En tiedä, et sinäkään, ehkä jonain päivänä tiedämme...siihen asti sieluni huutaa sinulle, kaipaustaan.
Tunnetko sinä minun läsnäoloni, olen lähelläsi..
Tiedät etten löydä tietä luoksesi, niin halusit lievittää "tuskaasi", tai sitten tapahtui jotain, joka sai sinut työntämään minua pois elämästäsi...lopullisesti.
Mutta tiedätkö, en koskaan tule poistumaan sieltä lopullisesti..
Kuin minun elämästäni:
"Meillä jäi jotain niin kesken, että se tuntuu sielussa aina, sielu huutaa kysymyksiä, kaipaa vastauksia."
"Tiedät etten löydä tietä luoksesi, niin halusit lievittää "tuskaasi", tai sitten tapahtui jotain, joka sai sinut työntämään minua pois elämästäsi...lopullisesti."
Tiedän että sinuun sattuisi, jos juuri sinä lukisit viestini, vain sinä voisit tunnistaa sen..
Voisit tuntea siihen kätketyn energian, sillä se on juuri sinulle...
Suren minäkin, kaipaan sinua....
Alusta asti on olemassa toimiva kemia. Se on se helppous..
Se on se hienoinen samanlainen pohjavire, joka molemmissa on. Ehkä suhtautumistapa tai ajatuksenjuoksu.
En allekirjoita sitä, että ns. sielunkumppanin kanssa arkielämä olisi helpompaa.
kuin yksi katse ja tuntuu et näkymätön sähkövirta kulkee lävitsenne ja molemmilla herää ajatus että ollaan tunnettu aina vaikka näkisit hänet ekaa kertaa...aika hämmentävää kun hänet kohtasin..se oli rakkautta ensisilmäyksellä!!
Catch you...
olet trying to tell minulle?
I see what you are going after...
sitten the point.. :)