mua on kiusattu ala-asteelta asti ison kokoni takia. pojat haukkuivat läskiksi ja tytöt nauroivat päin naamaa ja puhuivat kuulteni painostani. suoraan sanoen ala-aste oli yhtä helvettiä. sitten menin yläasteelle ja ensimmäisinä päivinä jo jotkut haukkuivat läskiksi. olen kuitenkin aina vain näyttänyt että en kuule. nyt olen kasilla ja tilanne on vähän parantunut. olen oppinut hiukan jo hyväksymään itseäni, vaikka syrjimistä ja ilkeää kommenttia vielä tuleekin. olen huomannut että kauniiksi laittautumalla jopa joku poika katsookin hymyillen ja hyväntahtoisesti. silti olen yhä ujo ja hiljainen, mutta muutos on ollut iso. ikuiset traumat on jäänyt siitä, enkä usko että ne koskaan edes lähtevät. tällä hetkellä ainakin menee hyvin.
melkein parantunut
sisältä kaunis_
4304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toivottavasti paranet kokokonaan!:) Traumojahan tuosta jää, sehän on selvää! Minun itsetuntoni on vieläkin alhainen ala-astekiusauksen takia, vaikka olen jo täysi-ikäinen. Noi asiat ei ole mitään helposti unohdettavia, joten vieläkin mietin, ehkä liikaakin, ulkonäköäni. Luonnehan se tietysti on mikä kai ratkaisee, mutta entä jos koulukiusaaminen tekee myös luonteestasi ruman?! Persoonallisuus voi vääristyä todella huonoon suuntaan itsensä kannalta.
Minulla alkoi tuo 'läskipalloksi' haukkuminen vasta seitsemännellä, kun yläasteelle menin. Seiskan ja kasin ajan kuuntelin liikuntatunneilla pukuhuoneessa 'läskipallo', 'oot ruma' ja 'syötsä paljon makkaraa ku oot tollanen?'.
Kasilla kyllä kuuntelin muutenkin nimittelyä. Pallosta tuli minun virallinen lempinimeni.
"Kattokaa tuolta toi pallo vierii!"
"Ei se vieri, se löllyy!"
"Joo, hyllyy!"
Näin itseni läskinä jatkuvasti. Peilistä katsoi tyttö, joka oli paisunut kuin pulla taikina niistä ajoista kun ala-asteella kävi.
Todellisuudessa sitten olin ihan sopivan painoinen ja kokoinen. Myöhemmin sitten _oikeasti_ lihoin, masennuin ja ahdistuin koulusta. Jäin luokalleni sitten, kun lintsaamisen aloitin ja käyn kasia nyt uudestaan.
Kesästä minulta on hävinnyt kymmenen kiloa, juuri sen verran kuin mitä ylimääräistä olikin.
Mutta yhä tunnen itseni lihavaksi, en mikään pienikokoinen tyttö ole, en ole koskaan ollut enkä tule koskaan olemaankaan, mutta lihava en enää ole. Olen kokonaan kieltäytynyt ajattelemasta itseäni lihavaksi, mutta yhä on joskus paha olla koska olen kuitenkin omassa pienessä päässäni muka lihava.
"Sometimes I still hate myself."
Koeta pärjäillä!
Et ole yksin!
Traumoista pääsee kyllä eroon, kun sitkeästi yrittää! :)
Tsemppiä!
liikkeellä. minä ja 2 kaveriani olemme ihan normaalipainoisia mutta silti saadaan kuunnella koulun käytävillä tuota "läski" huutelua ja muuta p-skaa. nyt se on onneksi vähentynyt kun ollaan oltu silleen `en kuule` ja kävelty vaan pois. muutenkin on ongelmia, jotka eivät painoon liity. en tiedä minkä takia mutta yksi 5 henkinen porukka on ruvennut tosi ilkeäksi. tönivät ja huutelevat käytävillä ja näin vaikka ennen olivat olevinaan niin mukavia. :| sama huomiotta jättäminen kyllä tehoaa näihinkin ääliöihin, onneksi. anteeksi että tästä tuli tämmöinen vuodatus :D koittakaahan vaan jaksaa kiusaajista huolimatta.
..läskiksi määritellään ihminen, joka ei ole alipainoinen luuviulu.
Harmi vain, että jotkut ärsyyntyvät vielä enemmän tuosta 'en kuule sua, en nää sua'.
Suomalaisella sisulla selvitään kyllä! :)