Uskosta uskoon - mitä tarkoittaa?

Kun seuraa tämän palstan keskusteluja, huomaa että vl-liikkeessä uskoontulon välttämättömönä ehtona pidetään toisen ihmisen, vl-uskovaisen julistamaan synninpäästöä. Oppi-isä LLL:n uskoontulon kuviot on aina esitetty huolella. Mistä sen Lapin Marian usko tuli? - Onko tämä kaikki epätoivoista yritystä löytää vl-uskolle apostolinen jatkumo?

Iloitsin tällä viikolla piispallisesta puheenvuorosta tässä kysymyksessä.

Piispat Juha Pihkala ja Wille Riekkinen käsittelevät Kotimaan 10.1.08 numerossa mm. apostolista jatkumoa ja kirkon perinnettä. Heidän mukaan traditio ei saa koskaan asettua itse evankeliumin tielle. Pihkala sanoo, että sitä ei voi tunkea pelastuskysymyksessä Jumalan ja ihmisen väliin. Tradition jatkuvuus ei myöskään Riekkisen mukaan takaa mitään sisällöllisesti, evankeliumi on ensisijainen.

Samassa artikkelissa käsitellään "parempien kristittyjen" yhteisöjä ja piispojen tehtäviä. Riekkinen korostaa kirkon dynaamisuutta viitaten siihen, että myös Jeesus muutti totuttuja asioita - "Te olette kuulleet sanottavan, mutta minä sanon teille."

Lukekaapa koko aukeaman artikkelit!
10569
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 10

Vanhimmat

Tämä nykyinen vanhoillislestadiolainen tulkinta tekee Jeesuksen ristinkuoleman täysin turhaksi.

Se ei nimittäin riitä.

VL-opetuksen mukaan tarvitaan ihminen antamaan syntiselle synnit anteeksi.

Raamatun mukaan on vain Yksi Välimies, ja Hän RIITTÄÄ.

VL-opetuksen mukaan tavitaan vielä toinen välimies ennen kuin pelastus on varma. Se onkin ihmisen varassa...

Äänestä

  • Vl-oppi ei ole oikeastaan mikään usko lainkaan, vaan se on omalaatuisesti rakennettu systeemi hallita ja alistaa kanssaihmisiä Jumalan nimissä.

    Jehovat toimivat täsmälleen samalla tavalla, valehtele ja hallitse.

    Äänestä

  • tavallinen uskovainen kirjoitti:

    Hyvin sanottu.Löysin täältä selkeän ja raikkaan kirjoituksen, jossa tarkastellaan "välimies oppia" Raamatun valossa:

    http://koti.mbnet.fi/vltietoa/oppi/valimiehen_valimies.html

    En ole ennen kunnolla perehtynyt näihin vl-selityksiä kumoaviin selityksiin. Molempien tässä saamieni linkkien avulla sain hyvän valaisun asioihin. Ovatko vl-puhujat suostuneeet keskustelemaan näistä? Olisi mukava kuulla.

    Äänestä

Näissä vakioturinoissa on aika yksipuolinen ote sanojen merkitykseen. Samaa ilmaisuahan voidaan käyttää siinä (suhteellisen harvinaisessa) tapauksessa, että ihmisen todetaan siirtyneen islaminuskosta kristinuskoon. Tällaisessa prosessissa ei vl:istä liene kovinkaan paljon apua, vai voisiko joku mainita esimerkkejä?

Äänestä

Nain se homma etenee.

Äänestä

>>Oppi-isä LLL:n uskoontulon kuviot on aina esitetty huolella.>>

Ei LLL:n uskoontuloa esitetä koskaan huolella. Dosentti Jouko Talonen kertoo seuraavaa:


Laestadiolaisperinne ja merkittävä osa luotettavasta Laestadius-tutkimuksesta on sijoittanut Kaaresuvannon kirkkoherran merkittävimmän uskonnollisen kokemuksen, kääntymyksen , vuoden 1844 alkuun. Laestadius tapasi tarkastusmatkallaan 1-2.1. 1844 selessa Maria-nimisen lappalaistytön (Milla Clemensdottir). Kaaresuvannon kirkkoherra on myöhemmin itse muistellut kokeneensa näissä keskusteluissa "Lapin Marian" kanssa "taivaallisen ilon esimakua".

"Minullekin valkeus koitti." Marian lukijaisuuden ja pastori Pehr Brandellin vaikutteiden sävyttämä uskonnollinen maailma ja "armonjärjestyksen" kokemukset tekivät uskonnollista kriisivaihetta elävään pappiin "syvän vaikutuksen". selen kokemuksen sisin olemus on kuitenkin jäänyt salatuksi. Se oli epäilemättä merkittävä vaihe Laestadiuksen uskonnollisessa kehityksessä, sillä nyt hän eli todeksi pietistisen teologiansa. Monet kysymykset, jotka liittyvät selen kokemukseen, jäävät kuitenkin kirkkohistoriallisessa tutkimuksessa avoimiksi. Sen sijaan on suhtauduttava suurin varauksin niihin myöhemmän lestadiolaisperinteen ilmauksiin, joiden mukaan tämä "Lapin Maria" olisi saarnannut Kaaresuvannon "epäuskoiselle" papille synnit anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä". Laestadius ei tästä nimenomaisesti kerro, vaikka jo Raattamaa esittääkin Laestadiuksen elämänkuvauksessa tämäntyyppisiä näkemyksiä. Myöhempi lestadiolaisperinne on aivan erityisesti tässä kysymyksessä pyrkinyt kirkkohistoriallisen todellisuuden harmonisointiin.

http://www.teolinst.fi/luennot/files/jt000223.html

Äänestä
  • On hyvä että tällä palstalla annetaan aina uusille kyselijöille tietoa, vaikka näitä kysymyksiä on ilmeisesti jo vuosia käsitelty.
    Palsta on selvästi tärkeä tiedonvälittäjä, ei pelkkä purkukanava. Nämä kysymykset eivät ole kovin "muodikkaita" puheenaiheita muissa piireissä, ja vl-liikkeessä ne ovat kyseenalaisia, jopa kiellettyjä. Liikkeestä irrottautuneilla ei ole välttämättä ollut enää voimia aktiiviseen tiedonhakuun vanhoista oppikysymyksistä, joten monen mielessä on pyörinyt vain saarnojen kaikuja kaukaa vuosien takaa. Tässä tapauksessa tieto ei tuo tuskaa, tai enitään harmittaa se ettei aikaisemmin hankkinut tätä tietoa. Kiitos vielä!

    Äänestä

ts usko, joka nojaa uskon alkajaan ja päättäjään, ei mm etsi tuekseen sanoja tai tekoja, jotka "soveltavat" ennen kirjoitettua Jumalan sanaa tavalla, josta ei ole ennen kirjoitettu. Tai josta on kirjoitettu toisin kuin tänä päivänä jokin USKOON liittyvä asia halutaan tulkita.

Ei edes Kristus tulkinnut aikansa Raamattua siten, että sen sisältö ja merkitys USKON suhteen olisi uudella, ennen tuntemattomalla tavalla ilmoitettu.(Luuk 4:17-21)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kotimaan lukija kirjoitti:

Kun seuraa tämän palstan keskusteluja, huomaa että vl-liikkeessä uskoontulon välttämättömönä ehtona pidetään toisen ihmisen, vl-uskovaisen julistamaan synninpäästöä. Oppi-isä LLL:n uskoontulon kuviot on aina esitetty huolella. Mistä sen Lapin Marian usko tuli? - Onko tämä kaikki epätoivoista yritystä löytää vl-uskolle apostolinen jatkumo?

Iloitsin tällä viikolla piispallisesta puheenvuorosta tässä kysymyksessä.

Piispat Juha Pihkala ja Wille Riekkinen käsittelevät Kotimaan 10.1.08 numerossa mm. apostolista jatkumoa ja kirkon perinnettä. Heidän mukaan traditio ei saa koskaan asettua itse evankeliumin tielle. Pihkala sanoo, että sitä ei voi tunkea pelastuskysymyksessä Jumalan ja ihmisen väliin. Tradition jatkuvuus ei myöskään Riekkisen mukaan takaa mitään sisällöllisesti, evankeliumi on ensisijainen.

Samassa artikkelissa käsitellään "parempien kristittyjen" yhteisöjä ja piispojen tehtäviä. Riekkinen korostaa kirkon dynaamisuutta viitaten siihen, että myös Jeesus muutti totuttuja asioita - "Te olette kuulleet sanottavan, mutta minä sanon teille."

Lukekaapa koko aukeaman artikkelit!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu