Hei!
Olen abortin tehnyt nainen. Minulle abortti oli suht"helppo", ainakin verrattuna kanssasisariin. En halunnut lasta ja koin etten ole kykenevä huolehtimaan hänestä. Alkiovaiheessa en osannut vielä täysin edes ajatella sitä pikkuista lapsena. Uskon että jos olisin halunnut lapsen pitää,niin varmaan jo heti olisi mielellään ajatellut että sisälläni on ihana pikkuinen yms.
No aborttia pidetään kuulemma rankampana kokemuksena kuin keskenmenoa.Itse voisin kuvitella tämän olevan toisinpäin. Tein abortin, en halunnut lasta, joten se oli minun oma päätökseni. Jos saisin keskenmenon,niin se olisi ehkä hirveämpää.Ensin haluaa kovasti lapsen, mutta sitten ei saakaan sitä :( Silloin suru on varmasti suuri.Itse en suru lasta/alkiota, koska itsepähän tein tämän päätösen.
Erityisesti jos joku saa monta keskenmenoa jatkuvasti ja haluaa kovasti saada lapsia, niin kyllä näkisin sen paljon rankempana kuin abortin.
Voimia kaikille :)
Olen abortin tehnyt nainen. Minulle abortti oli suht"helppo", ainakin verrattuna kanssasisariin. En halunnut lasta ja koin etten ole kykenevä huolehtimaan hänestä. Alkiovaiheessa en osannut vielä täysin edes ajatella sitä pikkuista lapsena. Uskon että jos olisin halunnut lapsen pitää,niin varmaan jo heti olisi mielellään ajatellut että sisälläni on ihana pikkuinen yms.
No aborttia pidetään kuulemma rankampana kokemuksena kuin keskenmenoa.Itse voisin kuvitella tämän olevan toisinpäin. Tein abortin, en halunnut lasta, joten se oli minun oma päätökseni. Jos saisin keskenmenon,niin se olisi ehkä hirveämpää.Ensin haluaa kovasti lapsen, mutta sitten ei saakaan sitä :( Silloin suru on varmasti suuri.Itse en suru lasta/alkiota, koska itsepähän tein tämän päätösen.
Erityisesti jos joku saa monta keskenmenoa jatkuvasti ja haluaa kovasti saada lapsia, niin kyllä näkisin sen paljon rankempana kuin abortin.
Voimia kaikille :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
he pitävät aborttia henkisesti vaikeampana asiana. Minulla on ollut monta keskenmenoa, enkä juurikaan muistele tai sure niitä, sillä minulla on paljon myös elävänä syntyneitä ja edelleen elossa olevia lapsia.
Keskenmeno on vaikea asia vain, jos se liittyy lapsettomuusongelmaan. Abortti taas voi olla tuskallinen asia, vaikka sen jälkeen saisikin uusia lapsia, koska koskaan ei kuitenkaan saa sitä (yleensä aivan tervettä ja elinkelpoista) lasta takaisin, jonka abortoi.
Keskenmenon jälkeen taas ajattelee, että sikiö oli varmaan kromosomivammainen ja pitää keskenmenoa pelastuksena. Useimmat keskenmenot johtuvat nimittäin sikiön kehityshäiriöistä. Äidillä ei ole keskenmenoihin osaa eikä arpaa.
En ole koskaan tehnyt aborttia, mutta kyllä ainakin tämä ensimmäinen (toivottavasti) viimeinen keskenmeno (tosin "vain" tuulimuna) on kamalan rankka kokemus. On oikeastaan sellainen olo, että entäs jos en saa ikinä lapsia...
olen ollut tossa tilanteessa.
muistan sen kovana kolhuna ja suruna. kun olin kaavinnassa, oli jäökihoidossa samassa huoneessa vieressä iloinen nuori aborttilainen ja minä noin kolmekymppinen rääyin kuin kauhea. olin ihan 100-varma, että olen huono ja maho ja en voi koskaan saada lasta... no onneksi onni kääntyi ja sain sittemmin 2 poikaa. ajattelen aina, että se keskeytynyt oli tyttö... kolme kuukautta luulin odottavani ja sitten se menikin kesken. samaan aikaan viel kaveri synnytti lapsen ja kaikki oli hirveetä. kun sitten töihin palas, jotenkin pääsi elämsätä taas kiinni.
on sikäli laajempi että sen normaalin menetyksen tms. tunteiden lisäksi jotka liittyvät raskauden keskeytymiseen jo hormonaaliselta pohjalta, liittyy aborttiin myös syyllisyyttä ja ristiriitaa menetyksen ja surun tuntemusten kanssa (jotka ovat kuitenkin aivan normaaleja siinä tilanteessa, onhan raskaus mielelle ja keholla aina suuri asia, halusi sitä tai ei) ja abortin tehnyt ovi kokea painetta ulkopuoleltaan tai vaikkapa kasvatuksensa ja perheensä puolelta huonommuuden tunteita siksi että ei lasta halunnut. Abortin tehnyt voi hetkellsiesti jopa kuvitella että hänessä on jotain vikaa kun ei tahtonut äidiksi ja ollut heti onnensa kukkuloilla... vaikka tosiasia on se että on huomattavasti parempaa tulla äidiksi halutessaan niin kuin pelkästä velvollisuudesta.
***