Heips vaan!
Onko teiltä koskaan hävinnyt oppilaiden aineita, kokeita, pistareita, sanakokeita yms ennen arvostelua? Mitä olette silloin tehneet? Teettäneet kadonneen asian uudelleen oppilaalla? Oletteko hyvittäneet tapahtumaa arvostelussa yms?
Kiitos neuvoista
Onko teiltä koskaan hävinnyt oppilaiden aineita, kokeita, pistareita, sanakokeita yms ennen arvostelua? Mitä olette silloin tehneet? Teettäneet kadonneen asian uudelleen oppilaalla? Oletteko hyvittäneet tapahtumaa arvostelussa yms?
Kiitos neuvoista
Vastaukset 16
Vanhimmat
tai pistarista, teetätät vaan uuden oppilailla - "Vieläkö teillä on muistissa edelliskerran sanat/asiat?". Jos on kyse kokeesta tai aineesta, jostain suuremmasta siis, kai oppilaille on pakko myöntää asia ja antaa heille lukuaikaa ennen seuraavaa koetta tai tarpeeksi aikaa kirjoittaa uusi aine. Pakko kai heidän on uusiksi tehdä ainakin koe, koska johonkinhan sen kurssinumeron on pohjauduttuva. Tarjoa heille vaikka suklaatia hyvitykseksi mieluummin kuin alennat arvostelua :) Voit myös sanoa, jos kyse on aineesta, että jos tekivät edellisen aineen huolella, heillä on se muistissaan vielä, ja todennäköisesti tästä uudestaan kirjoitetusta aineesta tulee vielä parempi.
Minne sulta katosi ja mitä?
Myönnät oppilaalle inhimillisyytesi ja pyydät tekemään kokeen/pistarin/aineen uudestaan.
Arvostelun tulee pohjautua oppilaan osaamiseen eikä opettajan omantunnon puhdistukseen. Ei tässä siis taidettu turhaan uutisoida oppilasarvioinnin huteruutta ja sitä kuinka peruskoulun päättötodistusten arvioinnit eivät ihan vastaa todellisuutta - varsinkin pienillä paikkakunnilla. (Savon Sanomat, Keskisuomalainen ja joku muu lehti)
ja tiedän omasta kokemuksesta, kuinka heppoisin perustein numeroita voidaan jaella, kun olen uutena opettajana antanut jopa kaksi numeroa alemman numeron todistukseen entisen opettajan jälkeen. Kympistä kasiin on aikamoinen pudotus oppilaan näkökulmasta, sen myönnän, mutta kymppiä en heppoisin perustein anna! Kympin eteen pitää ei vain osata, vaan myös tehdä töitä. Ysin saa minulta, jos osaa ysin edestä ja myös tekee tunneilla (sekä kotona) jotain, mutta kasin saa, jos kokeet, pikkukokeet ja muu näyttö on sitä luokkaa - kymppiä sillä ei saa! Voi tosin olla, että oma arvosteluni on tiukempi kuin joillakin muilla, mutta mielestäni oikeudenmukainen ja selitän myös oppilaille, millä perusteella he numeronsa saavat. Millä perusteella te muut opettajat annatte numeroita? Annatteko miten herkkään myös vitosia tai jopa nelosia? Entä niitä kymppejä?
T. Ei-alkuperäinen, joka kirjoitti nyt vähän asian vierestä, mutta joksa silti toivoisi jotain keskustelua aiheesta..
siis joka eikä joksa..
En ole koskaan ollut opettaja, mutta pisti silmään tuo, millä perusteella annat kympin aineesta. Onko tilanne siis se, että jos isi on englanninkielinen ja äiti suomenkielinen ja lapsi puhuu molempia kieliä kiitettävästi, hänen tulee _silti_ tehdä kovasti töitä englannin kurssin eteen saadakseen siitä kympin? Vaikka kaikki tieto, jota kurssilla jaetaan, on hänellä päässä jo kotoa käsin?
Eihän tämä välttämättä sinun kursseihisi päde, mutta yhtenäistä linjaa tulisi vetää. Itse sain kymppejä koulussa tekemättä juurikaan töitä, joidenkin kurssien kohdalla. Tämä vain siksi, että asiat meni päähän kerrasta. Tietysti kaikki vaadittavat työt tein asianmukaisesti, en "sluibannut" missään, mutta en erityisesti ahkeroinutkaan.
Eikö kympin saaminen edellytä vain ja ainoastaan, että kurssilla opetetut asiat on sisäistänyt niin hyvin kuin mahdollista = vastaa kokeissa kaikkiin kysymyksiin oikein? Näin siis normaalisti käyttäytyvän ihmisen kohdalla (eli ei miinusta käytöksestä yms). Täytyykö sen lisäksi "näyttää" jotenkin normaalia ahkerammalta? Verrattavissa niihin henkilöihin, jotka surffaavat netissä työaikana, koska juuri sillä hetkellä ei ole tärkeämpää tekemistä, mutta kuitenkin sulkevat nettiselaimen heti kun joku meinaa nähdä (näyttävät tekevän töitä)?
Joissakin aineissa arviointi voi perustua lähes kokonaan koemenestykseen (esim. matematiikka). On kuitenkin myös aineita, joissa oppitunteihin osallistuminen ja keskusteleminen on oleellisen tärkeää (esim. kielet). Myöskään äidinkielessä ei valitettavasti voi antaa arvosanaa vain sen perusteella, että tietää oppilaan periaatteessa osaavan. Jos esitelmät on tehty vasemmalla kädellä tai jos puhetta ei ole juuri valmisteltu, ei kymppiä tietenkään voi antaa, vaikka oppilas olisi nero.
On kasvatuksellisista syistä tärkeää, että työnteosta palkitaan ja työntekoa vaaditaan. Moni lahjakas oppilas pääsee koulussa todella helpolla. Tämä voi kostautua myöhemmin. Aikuisiän opinnoissa ja työelämässä pärjää se, joka on sekä fiksu että tottunut tekemään töitä.
Vanhempana olen sitä mieltä, että ainakin kahdeksanteen luokkaan saakka tulee arvioinnissa painottaa myös ahkeruutta. Opettajana tiedän, että opetussuunnitelmien arviointikriteereissäkin kehotetaan näin tekemään. Arvioinnin tulee olla kannustavaa ja oikeaan suuntaan ohjaavaa. Päättöarvioinnissa tulee aiempaa enemmän ottaa huomioon oppilaan menestystä toisiin verrattuna.
toimin. Eli vaikka aineestani tietäisi kaiken (joka tosin ei ole mahdollista - opetan nimittäin kieltä, ja kieliähän ei voi koskaan osata täydellisesti) mutta tunneilla ei tee mitään, ei tee läksyjä kotona, on kadottanut vihkonsa, ei osallistu pari- ja ryhmätöihin eikä palauta kirjoitelmiaan ajoissa, niin kymppiä en todellakaan anna! Jos kokeesta tulee alle ysi ja on ahkera, niin silti en kymppiä anna. Onko liian tiukkaa? Mielestäni ei. Joissakin kouluissa kollegat ovat olleet samoilla linjoilla, mutta nykyisessä koulussani kymppejä jaellaan todella monille. Ehkä minä olen poikkeus sääntöön, mutta eipähän sitten esim. lukiossa tule pettymyksenä ne kutoset, seiskat jne.
"= vastaa kokeissa kaikkiin kysymyksiin oikein?" - no, kielistä on melko vaikea saada täysiä pisteitä kokeesta!
Omasta mielestäni kielistä oli helpoin saada täydet pinnat. Olen varmaan saanut liian heppoisin perustein kymppejä todistukseen, koska englannissa en koskaan tehnyt läksyjä, en lukenut kokeisiin, enkä tehnyt muistiinpanoja. Kaikista kokeista täydet pisteet ja tietty kaikki ryhmätyöt, ainekirjoitukset yms. tein aina ajallaan. Mielestäni on kohtuutonta pyytää oppilasta tekemään jotain päivänselviä ja lapsellisen helppoja tehtäviä kotona asiasta, jonka todennäköisesti osaa paremmin kuin opettaja (tässä tapauksessa). Tämän ajan voi käyttää tehokkaasti muiden aineiden opiskeluun. Tämä siis joskus 90-luvun alkupuolella omalla kohdallani :)
Meillä lukiossa kyllä on huomattu, miten helpolla yläkouluissa jaetaan kiitettäviä. ENsimmäisillä lukion kursseilla monella tulee itku simmuun, kun ei todistuksessa olekaan kiitettävää (vaikka on höpötellyt tunnit kaverin kanssa, vaikka ei edes ole vaivautunut ostamaan kurssikirjaa, vaikka ei ole tehnyt kurssitöitä) Mutta kun on niin hirvittävän lahjakas! Voi voi, mikä suuri vääryys tapahtuu! Siinä sitten ihmetellään kuutosia ja viitosia.
Vasta lukiossa moni tajuaa, että oppiakseen joutuu ihan oikeasti tekemään töitä. Ei ole mitään merkitystä sillä, mikä poikkeuslahjakkuus opiskelija muuten on, jos hän ei toimi vaaditulla tavalla. Ylimielisille käy huonosti.
Harvassa on niin täydelliset ihmiset, jotka saavat kaikissa enkun kokeista kymppejä ja osaa tehdä tehtävät paremmin kuin opettaja. Monesti lahjakkaat englannissa ovat hirveen ylimielisiä ja omasta mielestään osaavat asiat, vaikka totuus voi olla toinen. Omasta mielestään he saattavat olla niin hyviä, ettei heidän tarvitse enää oppia mitään.
Vaikka toinen vanhempi olisikin syntyperäinen puhuja ja oppilas puhuisi ja ymmärtäisi kieltä paremmin kuin ikätoverinsa, niin puutteita voi kuitenkin olla ihan tavallistenkin sanojen oikeinkirjoituksessa, josta ei välttämättä ole hajuakaan. Niin että syntyperäisyyskään ei takaa täydellisyyttä kielissä.
Kyllä, toinen vanhemmista on kotoisin Isosta-Britanniasta ja siellä olen itsekin asunut yhteensä n. 17 vuotta elämästäni. Suulaisista niinikään puolet on U.K:sta. En ole siis enää mikään poikanen (30v). Tämä oli tilanne omana kouluaikanani. Ja ei siinä kaltaiselleni mitään erityisempää lahjakkuutta tarvittu, että yläaste-lukio -tason englanti olisi ollut millään tasolla haastavaa. Jatko-opiskeluissa tuli joitain sanoja, mitä en tiennyt. Kyse oli tosin sanoista, joita ei moni tiedä muutenkaan (teknistä sanastoa).
Kuvittelepa itseäsi kirjoittamassa vaikkapa 100-200 sanan ainetta suomeksi, tai täyttämällä johonkin tarinaan suomenkielisiä sanoja oikeassa muodossa, jatkamassa virkkeitä yms. Olisiko vaikeaa?
Pointti koko jutussa oli, että olisi ollut äärimmäisen turhauttavaa tehdä väkisin lapsellisen helppoja tehtäviä kotona. Se olisi korkeintaan johtanut kapinahenkeen, että "minähän en tee!". Miksikö en saanut vapautusta englannista? Vain se rehtori tietää, jos hänkään...
oli kohdallasi äidinkielen tasoinen, niin olisi kai sen voinut vain tenttimällä suorittaa?
Mutta kuten sanoin jo, niin se, että toinen vanhempi on syntyperäinen ei välttämättä tarkoita sitä, että osaa kielen oikeinkirjoituksen. Riippuu tietysti kuinka kiinteä suhde on siihen toiseen maahan ja kulttuuriin ja vanhempiin, mitä kieltä kotona käytetään, millä kielellä on kouluja käynyt jne.
Mutta tavallisten suomalaisten oppilaiden kohdalla harvassa ovat ne, jotka kielen "täydellisesti" hallitsevat.
Seiskaluokkalainen poikani on saanut ala-asteelta lähtien käytännössä kaikista kielten kokeista (englanti ja saksa) täydet pisteet. Hän on kielellisesti lahjakas (ei mikään super, mutta kuitenkin) ja hän on oppinut tekemään säännöllisesti töitä edistymisensä eteen.
Omassa opettajan työssäni palkitsen oppilaitani osaamisen lisäksi myös ahkeruudesta. Kymppiä en anna kuin osaamisen lisäksi myös harrastuneisuutta osoittavalle oppilaalle. Poikani näyttää osoittavan opettajiensa mielestä myös harrastuneisuutta.
Arviointikriteerit ovat tiukentuneet. Kymppiin oikeasti vaaditaan nykyään harrastuneisuutta tai ylimääräistä mielenkiintoa. Entinen kymppi on nykyään yhdeksän. Sama koskee myös käytösnumeroa.
Myös huonommat numerot ovat eriytyneet entistä tarkemmin. Kahdeksan on vielä hyvä.
mutta kyllä jotkut jakelevat kymppejä aika heppoisin perustein, toki niin, että tunneilla "kympin" oppilaat ovat hyvin ja positiivisesti mukana, mutta taidot eivät välttämättä ihan sitä kympin luokkaa ole. Eli ei pelkkä mielenkiinto, harrastuneisuus ja ahkeruus, vaan myös se todellinen taito!