Zoloftin lopetus?????

..vastauksesta ja kokemuksen jakamisesta.

Kävin eilen ekaa kertaa tukiasema.net:ssä lukemassa, siellä oli keskusteltu mm. tästä Zoloftin lopettamisesta ja kokemukset oli saman tyyppisiä kuin sulla.
Taidanpa uskoa kokeneita ja niellä ylpeyteni ja lääkkeeni, mä oon jo 44v ja itseasiassa kärsinyt
ajoittaisesta ahdistuneisuudesta ja jatkuvasta lievästä (?) masennuksesta useita, useita vuosia...en jaksa enää sinnitellä ja selviytyä hammasta purren, haluaisin jo vähän helpompaa elämää, oli se sitten
narsistisen itsekästä taikka ei.....

Sinun ikäisenä käytin alkoholia masennuslääkkeenä ja jännittämisen laukaisemiseen aika tuhoisin seurauksin....paljon vastuullisempaa ja armollisempaa itseä ja muita kohtaan on sittenkin syödä lääkettä...ihmisellä kun on taipumus hakea helpotusta jokatapauksesa mistä tahansa jos olo käy liian sietämättömäksi.
Tsemppiä sulle ja muillekin kohtalotovereille !

T: Keski-ikäinen ikiteini jännittäjä...

Minullakin oli zoloft aluksi, mutta se ei vienyt pois ahdistusta ja paniikkia. Vaihdettiin Seroxatiin, joka auttoi minulle huomattavasti. Sen avulla pystyin palaamaan työelämään.

olen kans syönyt yli 10v.masennuslääkettä,lopetin sen ja samantien tuli kauhea olo,käytin myös nuorena jännitykseen runsaasti viinaa..siis...oli pakko aloittaa lääkitys taas ja yllätys yllätys,tällä kertaa kestää kuus kertaa kauemmin ennenkuin pelot tuntuu tasaantuvan ja joku paine on koko ajan takaraivossa takomasssa,mitä ei ennen lääkkeen lopetusta ollut.ei kannata lopettaa,liikaa harmia vaan.

nainen45 kirjoitti:

olen kans syönyt yli 10v.masennuslääkettä,lopetin sen ja samantien tuli kauhea olo,käytin myös nuorena jännitykseen runsaasti viinaa..siis...oli pakko aloittaa lääkitys taas ja yllätys yllätys,tällä kertaa kestää kuus kertaa kauemmin ennenkuin pelot tuntuu tasaantuvan ja joku paine on koko ajan takaraivossa takomasssa,mitä ei ennen lääkkeen lopetusta ollut.ei kannata lopettaa,liikaa harmia vaan.

"nainen45", mistä syystä halusit lopettaa ja lopetit lääkkeen ( tämä kiinnostaa muo siksi koska itsellä on/oli näitä lopetushaluja ja haluaisin tietää miksi toiset(kin) haluavat lopettaa,
onko syynä oheishaitat vai halu "olla oma itsensä" vai usko siitä, että on parantunut eikä tarvitse enää lääkettä?)

Oon miettinyt ja pähkäillyt, kumpi on totuus kohdallani; vähättelenkö ja muistanko väärin
millainen olo mulla oli ennen lääkkeen aloitusta
ajoittain tässä vuosien mittaan vai oonko päinvastoin liioitellut ja luullut normaaliin elämään kuuluvaa ahdistusta ja surua ja pettymystä sairaudeksi?

Onko ajatuksia tähän?

Pulassako kirjoitti:

"nainen45", mistä syystä halusit lopettaa ja lopetit lääkkeen ( tämä kiinnostaa muo siksi koska itsellä on/oli näitä lopetushaluja ja haluaisin tietää miksi toiset(kin) haluavat lopettaa,
onko syynä oheishaitat vai halu "olla oma itsensä" vai usko siitä, että on parantunut eikä tarvitse enää lääkettä?)

Oon miettinyt ja pähkäillyt, kumpi on totuus kohdallani; vähättelenkö ja muistanko väärin
millainen olo mulla oli ennen lääkkeen aloitusta
ajoittain tässä vuosien mittaan vai oonko päinvastoin liioitellut ja luullut normaaliin elämään kuuluvaa ahdistusta ja surua ja pettymystä sairaudeksi?

Onko ajatuksia tähän?

moi vaan,aloin uskoa ,että lääkkeiden syöminen oli enää kohdallani tapa.päätin että kun olen jo näin iso,niin elän sitten lopun elämääni pää selvänä.ja aloin vähentää,no se vielä menetteli..päejäilin.innostuin siitä ja jatin loputkin pois.kestin lopetukseen kuuluvaa fyysistä vaihetta 4viikkoo ,sit sekin loppu ja ajattelin että se siitä ja olen kuivilla.silti sama kuristus ja pelkotilat ja ahdistus ja paniikit ja ties mitkä seko-olot vaan vaani hiljaa mun päässä...no ne alkoi taas päästä enemmään ja enemmmän pintaan.olo alkoi muistuttaa sitä millainen se oli kymmenen vuotta sitten ja sitten tuli oikein kunnon vanhanaikainen romahdus.itkua ,huutoa,hulluks tulemisen pelko oksentaa vapiseee,päässä mustenee...se oli kamalaa..paljon rauhottavia ja monta päivää kului ennekuin uskalsi oikein MITÄÄN-aloin välittömästi lääkityksen takaisin ja jouduin vielä ottamaan rauhottavia päälle,meni ainakin se kolme viikkoo ennen kuin olo parani.mut sama turva ei tullut enää kuin ennen, ikinä en enää kokeile lopettaa.kerroin halustani lopettaa lääkärille,se vaan nyökytteli ja käski varovasti vähentää.no,kun kerroin etten pystynyt,se sanoi että ajattele asiaa niin ,että jotkut ihmiset joutuvat ottamaan jotain insuliinia lopun ikäänsä pakosta.että joidenkin on vaan pakko syödä mieliala lääkkeitä lopun ikäänsä.ja oli se sellainen muistojen palautus se kokemus,että ei oo ikävä niitä aikoja .mielummin onnellinen.

nainen45 kirjoitti:

moi vaan,aloin uskoa ,että lääkkeiden syöminen oli enää kohdallani tapa.päätin että kun olen jo näin iso,niin elän sitten lopun elämääni pää selvänä.ja aloin vähentää,no se vielä menetteli..päejäilin.innostuin siitä ja jatin loputkin pois.kestin lopetukseen kuuluvaa fyysistä vaihetta 4viikkoo ,sit sekin loppu ja ajattelin että se siitä ja olen kuivilla.silti sama kuristus ja pelkotilat ja ahdistus ja paniikit ja ties mitkä seko-olot vaan vaani hiljaa mun päässä...no ne alkoi taas päästä enemmään ja enemmmän pintaan.olo alkoi muistuttaa sitä millainen se oli kymmenen vuotta sitten ja sitten tuli oikein kunnon vanhanaikainen romahdus.itkua ,huutoa,hulluks tulemisen pelko oksentaa vapiseee,päässä mustenee...se oli kamalaa..paljon rauhottavia ja monta päivää kului ennekuin uskalsi oikein MITÄÄN-aloin välittömästi lääkityksen takaisin ja jouduin vielä ottamaan rauhottavia päälle,meni ainakin se kolme viikkoo ennen kuin olo parani.mut sama turva ei tullut enää kuin ennen, ikinä en enää kokeile lopettaa.kerroin halustani lopettaa lääkärille,se vaan nyökytteli ja käski varovasti vähentää.no,kun kerroin etten pystynyt,se sanoi että ajattele asiaa niin ,että jotkut ihmiset joutuvat ottamaan jotain insuliinia lopun ikäänsä pakosta.että joidenkin on vaan pakko syödä mieliala lääkkeitä lopun ikäänsä.ja oli se sellainen muistojen palautus se kokemus,että ei oo ikävä niitä aikoja .mielummin onnellinen.

siitä piti sanoa vielä,että luulin oikeasti näin että olosuhteet elämässäni ovat niin rauhalliset nykyisin,että varmaan otan ihan tottumuksesta lääkkeen .aloin myös uskotella itselleni ,että olen kokoajan muka jotenkin pilvessä,enkä varmaan oma iloinen itseni..ajattelin että syyt lääkkeen aloitukseen kauan sitten ovat vanhentuneet ja uskoin jopa tulevani jotenkin``takaisin nuoremmaksi ja pirtsakammaksi`` kun lopettaisin muka turruttavan lääkkeen oton.uskoin varmasti että olen jotenkin vajaa tehoinen ja ikäänkuin käytän huumetta tai sinneppäin.EI OLLUT TOTTA.lääkärin kannsa juteltuani tulin sitten siihen tulokseen ,että näin on paras mun kohdalla,ottaa pari pilleria ja voi hyvin.voishan olla huonomminkin,jos ei lääkkeitä ois keksitty,silloin oisin varmaan jo juonut itseni hengiltä jännitys ja ties mihin oireisiin.nyt olen ollut jo 15 v.raitis.

nainen45 kirjoitti:

siitä piti sanoa vielä,että luulin oikeasti näin että olosuhteet elämässäni ovat niin rauhalliset nykyisin,että varmaan otan ihan tottumuksesta lääkkeen .aloin myös uskotella itselleni ,että olen kokoajan muka jotenkin pilvessä,enkä varmaan oma iloinen itseni..ajattelin että syyt lääkkeen aloitukseen kauan sitten ovat vanhentuneet ja uskoin jopa tulevani jotenkin``takaisin nuoremmaksi ja pirtsakammaksi`` kun lopettaisin muka turruttavan lääkkeen oton.uskoin varmasti että olen jotenkin vajaa tehoinen ja ikäänkuin käytän huumetta tai sinneppäin.EI OLLUT TOTTA.lääkärin kannsa juteltuani tulin sitten siihen tulokseen ,että näin on paras mun kohdalla,ottaa pari pilleria ja voi hyvin.voishan olla huonomminkin,jos ei lääkkeitä ois keksitty,silloin oisin varmaan jo juonut itseni hengiltä jännitys ja ties mihin oireisiin.nyt olen ollut jo 15 v.raitis.

..löytymään yhtäläisyyksiä, osa kirjoituksestasi
oli kuin mun elämästä.
Hassua; oon suo vuoden nuorempi, ja ollut vuoden myös vähemmän raittiina, eli lokakuussa tulee
(uskon niin, ainakin) 14 v raittiutta.

Kuule, oliko sulla niin, että olot vaihteli, eli a i n a ei ollut pelkkää ahdistusta ja paniikkia, tarkoitan siis sitä lääkkeetöntä aikaa, joka sulla oli ilmeisesti n. 5 v raittiina ollessa, ennenkuin aloitit lääkkeen.

Juomahistoriasi kiinnostaa myös; katsotko olevasi alkoholisti ( kuten minä) eli uskotko että
yksikin ryyppy voisi laukaista alkoholiriippuvuuden uudelleen?

Kiinnostaisi todella vaihtaa kokemuksia !
Jos et halua tällä palstalla jatkaa, voitaisko kirjoittella esim. "anonyymeina", mun osoite on
[email protected]
Kirjoita jos suinkin voit/jaksat, tää asia pyörittää muo t o d e l l a paljon, keikun kahdenvaihella, tää on mulla nyt jotenki vasta
selkiintymisvaiheessa....

Pohdin esim. tätä: ".. tyyneyttä hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne , mitkä voin"
...hyväksynkö tyynesti että tarviin tämän lääkkeen vai hyväksynkö tyynesti kohdalleni osuvan ajoittaisen ahdistuneisuuden ja pelkotilat ja jännityksen fyysisine oireineen..ja kuinka PALJON mulla onkaan mennyt voimia ihan elämästä selviytymiseen ja ahdistuksen kurissapitämiseen,ja vaimon/äidin/tyttären tehtävästä suoriutumiseen, "muuhun " ei oo
paljokaan voimia ja aikaa jäänyt...

Mulle saa siis kirjoittaa, myös kuka tahansa joka kokee asian omakseen!

pulassako kirjoitti:

..löytymään yhtäläisyyksiä, osa kirjoituksestasi
oli kuin mun elämästä.
Hassua; oon suo vuoden nuorempi, ja ollut vuoden myös vähemmän raittiina, eli lokakuussa tulee
(uskon niin, ainakin) 14 v raittiutta.

Kuule, oliko sulla niin, että olot vaihteli, eli a i n a ei ollut pelkkää ahdistusta ja paniikkia, tarkoitan siis sitä lääkkeetöntä aikaa, joka sulla oli ilmeisesti n. 5 v raittiina ollessa, ennenkuin aloitit lääkkeen.

Juomahistoriasi kiinnostaa myös; katsotko olevasi alkoholisti ( kuten minä) eli uskotko että
yksikin ryyppy voisi laukaista alkoholiriippuvuuden uudelleen?

Kiinnostaisi todella vaihtaa kokemuksia !
Jos et halua tällä palstalla jatkaa, voitaisko kirjoittella esim. "anonyymeina", mun osoite on
[email protected]
Kirjoita jos suinkin voit/jaksat, tää asia pyörittää muo t o d e l l a paljon, keikun kahdenvaihella, tää on mulla nyt jotenki vasta
selkiintymisvaiheessa....

Pohdin esim. tätä: ".. tyyneyttä hyväksyä asiat joita ei voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne , mitkä voin"
...hyväksynkö tyynesti että tarviin tämän lääkkeen vai hyväksynkö tyynesti kohdalleni osuvan ajoittaisen ahdistuneisuuden ja pelkotilat ja jännityksen fyysisine oireineen..ja kuinka PALJON mulla onkaan mennyt voimia ihan elämästä selviytymiseen ja ahdistuksen kurissapitämiseen,ja vaimon/äidin/tyttären tehtävästä suoriutumiseen, "muuhun " ei oo
paljokaan voimia ja aikaa jäänyt...

Mulle saa siis kirjoittaa, myös kuka tahansa joka kokee asian omakseen!

ei tee mieli viinaa,mutta kerran kokeilin ja oli pakko juoda ryystää tunnissa kaikki mitä mahtu ja taju pois ja kamala krapula,en kokeile enää,,mut mieli tekee aina kun on tarprrksi tylsää..kyllä mä listi tai nisti selvästi olen ,kun jatkuva selvänä eläminen käy yli voimien.. ai rohkeutta muuttaa ne mitä voi,,uskoin siihen ihan aidosti,olihan se pätenyt kaikkeen muuhunkin,niin miksei lääkkeiden käyttöön...mutta tahto ei auta kemiaa vastaan.mutta hyvä huomata ettei oo vaijtoehtoja,paremmalla omalla tunnolla nyt.

..kuulla lopettamiskokemuskin, ehkä sittenkään "koukku" ei ole niin paha kuin aluksi luulin...

Onko siitä, kun lopetit Zoloftin, pitkä aika?