Luppa-koira kävi ovellani. Tunnisin kun kaulapannassa luki Luppa. Annoin pari siivua meetwurstia ja lähti menemään. Toivottavasti palaa kotiinsa. Kauankohan kestää täältä Äyhöltä. Kertoisiko emäntä jos/kun palaa kotiinsa.
Luppa uupuneena
"Kennelmies"
6187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Syö tossa olohuoneessa Hyla-vanilja jäätelöä ja suklaakastiketta. Raapi ovea noin puol. tuntia sitten. Huhuilin rapusta omistajaa, mutta turhaan. Otus killitti mua silmiin ja päästin sen sisään. Pannassa tosiaan lukee Luppa. Laitan sen eteenpäin kotia kohti kunhan se on syönyt hieman ja levännyt. Emäntä voi olla huoletta, tulossa on Luppa. Eikä varmaan tarvi heti ruokkia kun tulee (kohta litran paketti mennyt jätskiä)
Sittenhän kaikki on kohdallaan. Ensiks jo mietin heitänk... siis siirränkö auton takapenkille ja vien tonne löytökotiin. Lähti sit ite. Älä syötä sille kaikkea sun jätskiä. Emäntä suuttuu jos lihonut.
Todella ilkeetä pilaa tuommoinen. Niin kiva koira kyseessä. Ei ole haukkunut kertaakaan ja lautasen nuoli niin puhtaaksi että. Melkeen yhtä helppohoitoinen kun mulla cortinan takahattuhyllyllä semmonen maskottikoira ,jonka pää sillai heiluu kun auto liikkuu.
Kyllä me vielä yks Wilhelm paketti tuossa syödään puoliks. Hiukoo tuo jäätelö...
Wilhelmi menee mainiosti, Mutta Kabanossia ei ehkä kannata yrittää. Jo toista vuotta sitten huomasin Kabanossin laadun heikkentyneen. Ja Luppa jos joku on sen verran laatutietoinen, että varmasti ei mene läpi.
Ai ai, että osaavat ihmiset tänä päivänä olla häijyjä jos semmosta huhua ovat Lupasta levittäneet. Toivotaan nyt vaan, että Luppa ei ryhdy taas niihin vaarallisiin tehtäviin kun kuvittelee itsensä huumekoiraksi tai miksi lie.
minulle vähän aikaa sitte ja kertoi miten täällä tehdään pilaa edesmenneestä lupastani. Sydämmeni särkyi kun luin noita hirvittäviä kirjoituksianne. Suren luppaa edelleen sillä olihan se minulla pitkään. Enpä olisi ikinä uskonut,miten paljon voi liikuttaa lemmikin menetys. Siihen on niin tottunut, että ne pyörii jaloissa.
Sitten yhtenä päivänä ei enää pyörikkään...Kun elämään oli 13 vuotta kuulunut karvainen kaveri, tuntui alkuun tosi tyhjältä - kuulen vieläkin tassujen rapinaa korvissani, vaikkei koiraa enää olekkaan.Toivon että päivät kuluisivat ja tämä mieletön itkeminen ja oksentaminen ja rinnan tuska hiipuisi.Nyt tällähetkellä se on kestämätön.
Ei se valvominen yökausia tuo Luppaa takaisin. Ota muutama siideri yhteen putkeen ja mene maaten. Unessa voit tavata Lupan ja aamulla olosi on taatusti parempi , kuin että olisit valvonut aamuyön tunneille asti ja kenties viliustuttanut itsesi hyppäämällä parvekkeella tupakalla alati.