Täällä löytyi ainakin muutama vastaavanlainen tarina mutta halusin silti vielä aloittaa oman ketjun, jokainen tarinahan on kuitenkin omalla tavallaan uniikki.
Siispä, olen töissä tutustunut erääseen naiseen, jolla on ainakin päällisin puolin kaikki hyvin, mies, 2 lasta, omakotitalo ja hyvin toimeen tuleva mies. Juttelemme usein niitä näitä työmaalla, olemme muutamaan otteeseen kayneet kahvilla ja olen käynyt myös heidän kodissaan, kaunis koti muuten ;) Olen huomannut viihtyväni hänen seurassaan jatkuvasti paremmin ja paremmin ja tunne sen osalta on molemmin puolinen. Minulla on kuitenkin vielä entisten epäonnistuneiden suhteiden jäljiltä "hyvin toimiva" suojamuuri jota yritän pitää epätoivoisesti yllä, mutta joka murenee kuin Berliinin muuri pala palalta jokaisen puhelun ja tapaamisen jälkeen. Yritän lukea merkkejä tästä naisesta mitä hän minusta todella ajattelee, mutta eihän ihastunut ihminen näe muuta kuin ne palat joita hän haluaa itse ajatella, eli kaikki ne pienet flirtit ja hymyt yms. joita toivoo näkevänsä.
Tiedän kyllä kyllä tasan tarkkaan mitä pystyisin hänelle omalta osaltani tarjoamaan jos juttu etenisi pidemmälle. En pystyisi esim. tarjoamaan samaa taloudellista turvaa kuten hänen tämä nykyinen miehensä mutta toisaalta tiedän että ei tämä nainen ole niinkään rahan perään mikä jo itsessään iso plussa. Hän on lapsensa kanssa tässä pienessä "linnassa" yksin päivät pitkät ja toivoisi pääsevänsä välillä ulkomaailmaan joten nämä minun tarjoamat kahvitteluhetket ovat olleet hänelle henkireikiä, hänen omin sanoin.
En ole vielä uskaltanut isommin udella minkälaiset ovat hänen välinsä tämän hetkiseen mieheensä, mutta ei hän ainakaan sormusta kanna, ja se vähä mitä hän miehestään puhuu on kuin puhuisi kaverista, eikä miehestä.
Enpä tiedä, vaikea tilanne kaikin puolin. Siispä, raotanko omaa muuriani, vai mitä teen. Luulen että minun jos kenen on se tehtävä, koska tämä nainen on kuitenkin sen verran ujon sorttinen. Toisaalta oma moraalitajuni sanoo vahvasti että älä kajoa toisen omaisuuteen. Itseltäni on joskus nuoruudessani viety nainen ja tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu. PS. just pari min. sitten lopetin puhelun hänen kanssaan ja sai taas ajatuksen ihan sekaisin :)
Siispä, olen töissä tutustunut erääseen naiseen, jolla on ainakin päällisin puolin kaikki hyvin, mies, 2 lasta, omakotitalo ja hyvin toimeen tuleva mies. Juttelemme usein niitä näitä työmaalla, olemme muutamaan otteeseen kayneet kahvilla ja olen käynyt myös heidän kodissaan, kaunis koti muuten ;) Olen huomannut viihtyväni hänen seurassaan jatkuvasti paremmin ja paremmin ja tunne sen osalta on molemmin puolinen. Minulla on kuitenkin vielä entisten epäonnistuneiden suhteiden jäljiltä "hyvin toimiva" suojamuuri jota yritän pitää epätoivoisesti yllä, mutta joka murenee kuin Berliinin muuri pala palalta jokaisen puhelun ja tapaamisen jälkeen. Yritän lukea merkkejä tästä naisesta mitä hän minusta todella ajattelee, mutta eihän ihastunut ihminen näe muuta kuin ne palat joita hän haluaa itse ajatella, eli kaikki ne pienet flirtit ja hymyt yms. joita toivoo näkevänsä.
Tiedän kyllä kyllä tasan tarkkaan mitä pystyisin hänelle omalta osaltani tarjoamaan jos juttu etenisi pidemmälle. En pystyisi esim. tarjoamaan samaa taloudellista turvaa kuten hänen tämä nykyinen miehensä mutta toisaalta tiedän että ei tämä nainen ole niinkään rahan perään mikä jo itsessään iso plussa. Hän on lapsensa kanssa tässä pienessä "linnassa" yksin päivät pitkät ja toivoisi pääsevänsä välillä ulkomaailmaan joten nämä minun tarjoamat kahvitteluhetket ovat olleet hänelle henkireikiä, hänen omin sanoin.
En ole vielä uskaltanut isommin udella minkälaiset ovat hänen välinsä tämän hetkiseen mieheensä, mutta ei hän ainakaan sormusta kanna, ja se vähä mitä hän miehestään puhuu on kuin puhuisi kaverista, eikä miehestä.
Enpä tiedä, vaikea tilanne kaikin puolin. Siispä, raotanko omaa muuriani, vai mitä teen. Luulen että minun jos kenen on se tehtävä, koska tämä nainen on kuitenkin sen verran ujon sorttinen. Toisaalta oma moraalitajuni sanoo vahvasti että älä kajoa toisen omaisuuteen. Itseltäni on joskus nuoruudessani viety nainen ja tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu. PS. just pari min. sitten lopetin puhelun hänen kanssaan ja sai taas ajatuksen ihan sekaisin :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kun sain hetken rauhoittua ;) Hänessä siis kohtaavat ne kaikki naisihanteet mitä etsin. Täydellinen äitihahmo lapsilleen, kaunis kuin mikä ja vielä fiksukin kaiken lisäksi.
Tämä saattaa kuulostaa hieman lapselliselta luokittelulta mutta jaan naiset kahteen kategoriaan. On naisia jotka vetoavat seksuaalisesti, siis ensisijaisesti, ja on naisia jotka vetoavat henkisellä tasolla ensisijaisesti. Tämä nainen vetoaa molemmilla tasoilla. Siis kaikin puolin täydellinen.
Olen jo ehkä edennyt liian pitkälle, en pysty olemaan ajattelematta häntä. En vaan enää haluaisi satuttaa itseäni tyhjillä toiveilla. Osaan kyllä kuitenkin jo tunnistaa itsessäni merkit milloin olen tavannut "sen oikean", mutta entä tämä toinen osapuoli? Onko hän valmis jättämään turvallisen suhteen ja siirtymään toiseen? Tiedän että pystyisin olemaan tarpeen vaatiessa myös pelkkä hyvä ystävä mutta jos ilmaisen tunteeni hänelle niin pystynkö enää sen jälkeen? Ehkä sitten jos asian puisi hänen kanssaan juurta jaksaen läpi. APUUVA!!!
mies vai nainen? Ja missä päin Suomea on kaipuusi kohde?
mies olen :) hmm,, sanotaan että ei kaukana hesasta :)
Noniin. Raha helpottaa elämää, mutta rakkautta sillä ei saa.
Jos ei ole syntynyt kultalusikka suussa, niin jokainen on taatusti lähtenyt alemmasta elintasosta liikkeelle. Tuliko mieleesi, että ehkäpä naisellakin on jonkinlainen suojamuuri edessään ja hän ei halua paljastaa tunteitaan. Yleensäkin, jos on ollut pitkässä parisuhteessa ja varsinkin, jos toinen on aina pois kotoa tai nukkuu kotona ollessa, niin suhde muuttuu enemmän ja enemmän kaveruudeksi.
Eiköhän jokaisen ihmisen kuuluisi päättää loppujen lopuksi omista asioista, eikä olla kenenkään omaisuutta.
Tee ihmeessä aloite, niin saatpahan ainakin selvyyden.
on niin helppo olla. Tosin siellä on vain pelkkää yksinäisyyttä. Jos sieltä tulee pois voi saada lottovoiton tai hävitä kaiken. Riski on suuri. Hänen miehensä on kyllä jatkuvasti poissa kotoa, sen tiedän. Ja tälle naiselle ei tosiaan raha ole kaikki kaikessa. Hän on syntynyt suhteellisen köyhään perheeseen. Jos vaikka jotenkin kierrellen kertoisin mitä hänestä ajattelen? ;)
Sano ihan suoraan vaan. Kerran se vaan kirpaisee. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Saattaa kuule olla jopa positiivinenkin yllätys naisen vastaus sinulle.
Kirjoitin sinne äsken vastauksen ajatuksissa teidän molempien kirjoitukset.
tuon kirjoituksen?
pahalta tuon naisen miehen puolesta,, ikään kuin tunkisin väkisin väliin. Pitää kai vaan yrittää selvittää mikä heidän tämän hetkinen tilanne on,, ja sen jälkeen päättää mitä itse tekee.