runo ja riipaiseva myös. Näissä muutamissa sanoissa voi kokea valtavan paljon. Vaikkapa mykkyrälle mennyttä, tukahtunutta tuskaa. Ja jokainen lukija tavallaan. Omista muistikuvista ja tunnelmista ja eläytymisestä kiinni. Kaikki ei välttämättä koe mitään, ja on helppo ajatella, että hö, eihän tuo oo edes runo. On tai ei? Sen voi lukea kommenttina, joka ilman asiayhteyttä jää ymmärtämättä, tai runona. Koska kyseessä on rakkausrunopalsta luin sanat runona ja ilmeisesti eläydyin tekstin sisältöön, koska koin... ei ole edes sanoja, niin syvää pienen ihmisen pettymystä, että huh. Taitavaa minimalismia. Jos olisin luonteeltani kateellinen, olisin nyt kateellinen sinulle. Viisi sanaa!
Hyvää yötä, Onija.
0Äänestä
onija
äitiparta!
Ehkä joskus opin vastaamaan sanattomaan
Sinulle kateellinen olemaan..
Niiaan ja Kiitän
kumarran jos osaan
hänenkin puolestaan.
0Äänestä
äitiparta
onija kirjoitti:
äitiparta!
Ehkä joskus opin vastaamaan sanattomaan
Sinulle kateellinen olemaan..
Niiaan ja Kiitän
kumarran jos osaan
hänenkin puolestaan.
kenenkään toisen puolesta, rakas ystävä. Sinä riität omalla kohdallasi nyt, kaikkineen, hyvien ja huonojenkin päiviesi ja ajatustesi kanssa.
En ollut lukenut viimeaikaisia runojasi palstalla kun tämän luin, joten minulla ei ollut minkäänlaisia ennakkokäsityksiä enkä osannut yhdistää tätä pientä runoasi mihinkään, ajattelin jopa, että mahtaako tämä olla runo ollenkaan. Kun kommenttini laitoin. Kuitenkin otin sen runona ja koin lukiessa jotakin... valtavan syvää tuskaa, pettymystä ja tukahtunutta kipua... No, jäin roikkumaan nettiin ja kävin tuolla runopalstalla, missä sitten luin toisen runosi. Sen perusteella luin vielä muutaman viimepäivinä kirjoittamasi. Asiat alkoivat loksahtaa kohdalleen, ja nyt ehkä aavistuksen verran ymmärrän siitä kivusta, minkä tässä pienessä runossa koin.
Hyvä että kirjoitat. Ystävällinen halaus. Jatketaan.
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
runo ja riipaiseva myös. Näissä muutamissa sanoissa voi kokea valtavan paljon. Vaikkapa mykkyrälle mennyttä, tukahtunutta tuskaa. Ja jokainen lukija tavallaan. Omista muistikuvista ja tunnelmista ja eläytymisestä kiinni. Kaikki ei välttämättä koe mitään, ja on helppo ajatella, että hö, eihän tuo oo edes runo. On tai ei? Sen voi lukea kommenttina, joka ilman asiayhteyttä jää ymmärtämättä, tai runona. Koska kyseessä on rakkausrunopalsta luin sanat runona ja ilmeisesti eläydyin tekstin sisältöön, koska koin... ei ole edes sanoja, niin syvää pienen ihmisen pettymystä, että huh. Taitavaa minimalismia. Jos olisin luonteeltani kateellinen, olisin nyt kateellinen sinulle. Viisi sanaa!
Hyvää yötä, Onija.
äitiparta!
Ehkä joskus
opin vastaamaan
sanattomaan
Sinulle kateellinen
olemaan..
Niiaan ja Kiitän
kumarran jos osaan
hänenkin puolestaan.
kenenkään toisen puolesta, rakas ystävä. Sinä riität omalla kohdallasi nyt, kaikkineen, hyvien ja huonojenkin päiviesi ja ajatustesi kanssa.
En ollut lukenut viimeaikaisia runojasi palstalla kun tämän luin, joten minulla ei ollut minkäänlaisia ennakkokäsityksiä enkä osannut yhdistää tätä pientä runoasi mihinkään, ajattelin jopa, että mahtaako tämä olla runo ollenkaan. Kun kommenttini laitoin. Kuitenkin otin sen runona ja koin lukiessa jotakin... valtavan syvää tuskaa, pettymystä ja tukahtunutta kipua... No, jäin roikkumaan nettiin ja kävin tuolla runopalstalla, missä sitten luin toisen runosi. Sen perusteella luin vielä muutaman viimepäivinä kirjoittamasi. Asiat alkoivat loksahtaa kohdalleen, ja nyt ehkä aavistuksen verran ymmärrän siitä kivusta, minkä tässä pienessä runossa koin.
Hyvä että kirjoitat. Ystävällinen halaus.
Jatketaan.