Sossu ei maksa koko vuokraa, eikä tarjoa halvempaa asuntoa. Rahat vähissä. On pakko tehdä pieniä pimeitä palveluksia tuttaville. Jos pyytäisin heiltä rahat tililleni, sossu nappaisi koko summan itselleen, eikä siitä olisi mitään hyötyä. En millään voisi näitä töitä tekemällä tienata edes vuokraa (590 €/kk). Pakko on silti saada jostain lisää. Tekisi mieli sijoittaa saamani rahat rahastoon, jotta saisi sieltä vuosittain pientä tuloa, jolla voisi ostaa edes joskus vihanneksia. Mutta sossuhan nuo osingot söisi itselleen.
Ostin siis pimeistä töistä pitkän ajan kuluessa keräämälläni pesämunalla 400 euron kultaharkon. Sitä ei sossu näe eikä voi viedä minulta pois, se on viimeinen turva jos turvaverkko pettää. Kaiken muun ne vievätkin ja pitävät liekanarussaan rangaisten kun sille päälle sattuvat. Helsinki on karu paikka köyhälle, mutta täällä ei sentään leimaudu kuten pikkukylässä ja kurja siellä olisi asua ilman sukulaisia ja tuttavia, vaikka halpaa olisikin.
Kaveri tekee tuottoisia nettipetoksia, ottaa rahat tilille ja jättää tavarat toimittamatta. Rahoja eivät uhrit takaisin ikinä saa, koska muutkin velat ovat ulosotossa, ei hän niitä ikinä kykene maksamaan työkyvyttömyyseläkkeestään. Ei hän muutakaan tietä löydä köyhyydestä. Vankilaan jos joutuu, niin iloitsee ilmaisesta ruuasta ja majoituksesta. Jos saisi kuolemanrangaistuksen, ei välittäisi, on yrittänyt itsemurhaakin pari kertaa. Mielisairaat ihmiset eivät ole pk-seudullakaan työnantajien keskuudessa suuressa huudossa, minua ei ole haluttu ottaa edes palkattomaan työharjoitteluun mihinkään tuoreesta tutkinnostani huolimatta.
Joten älkää ihmetelkö jos käsilaukustanne häviää kaupungilla lompakko, yrittäkää ymmärtää, pakko on ruokaa saada jollain konstilla kun ei maatilkkuakaan ole. Muistakaa, että tarpeeksi pohjalle ajetut ihmiset ovat vaarallisimpia, koska eivät enää piittaa siitä, miten heille käy!
Ostin siis pimeistä töistä pitkän ajan kuluessa keräämälläni pesämunalla 400 euron kultaharkon. Sitä ei sossu näe eikä voi viedä minulta pois, se on viimeinen turva jos turvaverkko pettää. Kaiken muun ne vievätkin ja pitävät liekanarussaan rangaisten kun sille päälle sattuvat. Helsinki on karu paikka köyhälle, mutta täällä ei sentään leimaudu kuten pikkukylässä ja kurja siellä olisi asua ilman sukulaisia ja tuttavia, vaikka halpaa olisikin.
Kaveri tekee tuottoisia nettipetoksia, ottaa rahat tilille ja jättää tavarat toimittamatta. Rahoja eivät uhrit takaisin ikinä saa, koska muutkin velat ovat ulosotossa, ei hän niitä ikinä kykene maksamaan työkyvyttömyyseläkkeestään. Ei hän muutakaan tietä löydä köyhyydestä. Vankilaan jos joutuu, niin iloitsee ilmaisesta ruuasta ja majoituksesta. Jos saisi kuolemanrangaistuksen, ei välittäisi, on yrittänyt itsemurhaakin pari kertaa. Mielisairaat ihmiset eivät ole pk-seudullakaan työnantajien keskuudessa suuressa huudossa, minua ei ole haluttu ottaa edes palkattomaan työharjoitteluun mihinkään tuoreesta tutkinnostani huolimatta.
Joten älkää ihmetelkö jos käsilaukustanne häviää kaupungilla lompakko, yrittäkää ymmärtää, pakko on ruokaa saada jollain konstilla kun ei maatilkkuakaan ole. Muistakaa, että tarpeeksi pohjalle ajetut ihmiset ovat vaarallisimpia, koska eivät enää piittaa siitä, miten heille käy!
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Tekisi mieli sijoittaa saamani rahat rahastoon, jotta saisi sieltä vuosittain pientä tuloa, jolla voisi ostaa edes joskus vihanneksia. Mutta sossuhan nuo osingot söisi itselleen."
Systeemi jossa pitää syödä varallisuus ennen kuin saa sostukea on mätä ja vittu. Pitää olla aina soskun asiakas tai aina töissä, näiden kahden välimuoto on käytännössä kielletty lailla. On turha mennä välillä töihin koska "menettää" hankitut rahat kun jää työttömäksi. Lopputulos on sama jos elää koko ajan soskun rahoilla. Maksetaan kaikille parinsadan euron kansalaispalkkaa niin tilanne ei ole aivan niin törkeä.
Tuossa polliisi setä sanoi meikälle että heidä
pitää sakottaa mun rötöksestä , sanoin hälle
et siitä vaan ,entisetkin on maksamatta . Joten
sakko ei merkkaa mitään. Oli äijän ilme hieman
haikee kun lainkoura ei oikein tehoa.
kun kerran vieläkin muistat - ..sen edestään löytää... jne.
Ja tietysti kaikki on yhteiskunnan syytä, eikö niin.
Oli yhteiskunnan vika tai ei, niin kun tarpeeksi pohjalla on, ei välitä miten käy. Rento olo kun voi tehdä mitä vaan, eikä tarvitse piitata seurauksista, vankeus tai kuolemakaan ei pelota. Näin ajattelivat myös Gerdtin Petri ja Auvisen Pekka-Eric, mutta he olivat vain jäävuoren huippu, koska ilmiö on laaja. se vain odottaa purkautumistaan!