Paikkakunnallasi olisi tapahtunut suurta kohua herättänyt raaka murha. Sattumalta, syystä tai toisesta, saisit selville että isäsi/veljesi olisi teon takana. Poliisilla ei olisi kunnon johtolankoja, juttu täysin pimeä. Sukulaisesi ei siis jäisi kiinni jos et häntä ilmiantaisi. Mitä tekisit, lähettäisitkö isäsi/veljesi elinkaudeksi, vähintään 12 vuodeksi vankilaan vai vaikenisitko?
Ilmiantaisitko isäsi/veljesi?
Miten on
311265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
koska ihmisen henki on aina arvokas, sitä ei toinen saa riistää toiselta. ja jos isäni, veljeni taikka äitini tai sisareni tekisi niin, samalla lailla antaisin ilmi.
en halua olla murhaajan kanssa missään tekemisissä, joten sellaiset linnaan vaan.
siten sovittaa asian.
Muutoin siitä voi tulla tragedia koko suvun ylle, moneksi sukupolveksi.
Loppupeleissä tekijäkin varmasti kiitollinen.
ILMAN MUUTA....MUTTA JOS TAAS MUT ANNETTAISIIN ILMI...SYYTÖN MIES < MÄ NOSTAISIN OIKEUSJUTUN VALTIOTA VASTAAN
Miten pystyt elämään itsesi ja sen kanssa, jos tämä teon tekijä tekee jotakin vastaavaa uudelleen, varsinkin jos tiedät, että olisit sen voinut ehkä estää?
ilman muuta. Varsinkin jos olisi epätodennäköistä että hän uusisi teon.
Tuen aina perheenjäsentä, hyvässä ja pahassa.
Olipa todella pitkään aikaan hyvä viesti ja kysymys täällä.
Itse ajattelisin omaiseni parasta ja tekisin kaikkeni, että hän tunnustaisi tekonsa poliisille. Teon peittely aiheuttasi todennäköisesti paljon suurempaa tuhoa, kuin sen tunnustaminen ja sovittaminen. Se olisi ainoa järkevä teko ja samalla uhrin omaiset saisivat tehdä surutyönsä kunnolla loppuun.
Suuri salaisuus syö ihmisen kuiviin, se näivettää ja rajoittaa elämää, tekijästä tulee tekonsa uhri ja hän tuhoutuu. Ei sitä voi suositella kenellään.
Tottakai ilmiantaisin. Ei sitä tarvitse edes miettiä.
ole ainakaan ennen tarvinnut mennä todistamaan. Nykyajasta en tiedä onko tuo vielä voimassa.
Jos minun isä/veljet olisivat surmanneet Kyllikin niin aivan varmaan olisin mennyt poliisin puheille!
Häpeä vain kerran, sitten ihmiset unohtaisivat ja saisin rauhan omalletunnolleni!!
Kohta kuudenkymmenen vuoden piina, säälin murhaajan äitiä!!
EN ILMIANTAISI! Korkeintaan tapauksessa jos taustalla olisi psykopaattinen sairaus ja uusimisen todennäköisyyys olisi olemassa.Ja syyllinen tunnustaisi.
Ihmeellistä porukkaa, oman isänsä tai veljensä toimittaisivat elinkaudeksi vankilaan! Onneksi minulla ei tuollaisia sukulaisia ole. Eikä muuten olla mikään rosvoporukka vaan lainkuuliaisia kansalaisia.
Poliisin tehtävä on selvittää rikoksia. On täysin kohtuutonta vaatia että pitäisi lähisukulainen ilmiantaa. Mielummin hakkaisin käteni irti kuin sen tekisin.
Jos olette lainkuuliaisia kansalaisia niin teidän VELVOLLISUUS ON ILMOITTAA RIKOKSET POLIISILLE!!
Jos ette näin tee teitä voidaan syyttää rikoksen salaamisesta ja tämä johtaa tiilenpäitä lukemaan!!
Että näin "Lainkuuliainen"
Älä tunnusta!!!
Te jotka sanoitte ilman muuta ilmiantavan lähisukulaisenne, niin miten sitten jos teille olisi odotettavissa mittava rahallinen perintö vaikkapa tämän tappajan kuoltua? Haluatteko tulevan perintörahan menevät vahingonkorvauksiin ym. vieraille senkin seuraamuksella että tappaja saataisiin kiinni?
Kommunistimaissa oli velvollisuus ilmiantaa sukulaisiaan. Jos ei ilmiantanut sai kuulan kalloonsa tai joutui vankileirille. Onko jo sama laki tullut Suomeenkin, en oikein usko että ketään voidaan, edes lain voimalla, ilmiantamaan tai laittaa todistamaan lähisukulaistaan vastaan. Tai ainahan voi yrittää mutta jos "ei tiedä mitään" niin mitäs tekevät. Vai että oikein vankilaan joutuisi, montakos vuotta ensikertalainen, lainkuuliainen kansalainen saisi?
Jos tämän ihmisen surma/murha antaa sievoisen summan euroja/markkoja lähiomaisille niin kuka hullu ilmiantaa teon tekijän!!
Minä kyllä ottaisin rahat ilomielin vastaan ja rakentaisin oikein kauniin omakotitalon vaikka Pohjanmaalle!!
Rahan takia on useimmat murhat tehty, seuraavaksi tulee mustasukkaisuusmurhat!!
Ei haittaa vaikka olisi läheinen sukulainen,
vaikka en tiedä auttaako raha rauhoittamaan omantunnon koska en ole ketään murhannut/surmannut/tappanut!!
Kyllä siitä onnettomasta lapsuudesta on moni kärsinyt vaikka ei ole tullut mieleenkään että riistää hengen toiselta ihmiseltä!!
Neljän seinän sisällä tapahtuu järkyttäviä tekoja kuten pahoinpitely, henkinen painostus ja seksuaalinen hyväksikäyttö!!
Nämä ovat yleisempiä kuin luulettekaan!!
Nyt ne tulee päivänvaloon useammin kuin ennen.
Lapsiraukat!!!
Taitaapa tämäkin asia olla suhteellista, kuten kaikki muukin (toteaisi Einstein).
Riippuu isästäni ja riippuu veljestäni. Isäni olisin antanut ilomielin ja ilman turhia omantunnonvaivoja ilmi. Oli sen verran paha paskiainen ja kusipää. Terrorisoi ja piti pelon vallassa koko perhettämämme. Olisi jäänyt kärsimättä monet hakkaamiset ja sen juopottelusta kärsimiset, yön selkään pakoon lähtemiset. Kyllä faija olisi saanut mitä tilasikin... Tosin nyt tämä kysymys on teoreettinen, koska häntä ei olla enää tuomitsemassa (ainakaan maallisissa tuomioistuimissa).
Veljeäni en antaisi ilmi. Sen verran tiukka solidaarisuus lapsuuden ja nuoruuden vittumaisista kokemuksista syntyi. Toisaalta veljeni tuskin pystyisi missään olosuhteissa raakaan murhaan. Kaverista kehittyi todella fiksu mies; todella hyvä roolimalli omille lapsilleen. Hankki niistä olosuhteista erinomaisen koulutuksen.
Sinällään erinomainen viestiketjun aloitus.
olisi tapahtunut raaka murha. Ja suurta kohua ? herättänyt. Eipä tule mieleen ko. tapausta. Onko näitä lähiaikoina tapahtunut? Että turha tällaisia on pohtia. Yhtä jossittelua vaan.
Miksi en lähettäisi? Hän on tehnyt rikoksen ja sillä selvä. Hänhän voi olla itsellesikin ja etenkin itselleen vaarallinen, kun pelkää ilmitulemista. Olethan avaintodistaja yms.
Kyl mun isä oli kiva ihminen en hälle pahaa haluaisi. Tuo kysymys on kyl nii ihmeellinen että voi tätä maailmanmenoa ku kaikenlaisii kysymyksii.
ootella, kun ilmiantamasi pääsee lomille, voi olla, että varjoasikin pelkäät.
täynnä.
sillä jopka tietää.
Tekijä on peruuttamattomasti muuttunut tekonsa jälkeen.
Saattaa ajatella , että toi tietää, kertookohan se..
oletko silloin itse turvassa.
Yksi asia johtaa toiseen, senhän tiedämme.
Perintö, lakiosa jää kuitenkin , ehkä koko perintökin, koska tuollainen "historia".
Onko sinun omatunto puhdas??
Niitä löytyy muutama murha joita ei ole selvitetty!
Kyllikki Saari, Heinävesi, Bodom ja joitakin muita vielä.
Mitä surmaa/murhaa näistä tarkoitat?
Suurta kohua herättäneet aikoinaan.
Eniten Kyllikin surma, siitä kirjoittelu ei lopu koskaan!!
Hyvä näin, murhaajan omaiset saavat kärsiä!!
puhua tekijän tunnustamaan itse. Ja loppupelissä jos muuta keinoa ei ole, niin sitten ilmianto. Suku ja läheinen suhde ei saa mennä lain edelle.
En voisi ilman omantunnon rauhaa olla toimimatta. Juuri moni surma/murha tai vähäisempi rikos jää selvittämättä, kun sukulainen salaa ja salaamisella ottaa osan "syyllisyyden taakasta" kannettavakseen.
Sen verran olen muodostanut käsityksiä ja erilaisten ihmisten elämää seuranneena ja tietysti omaakin, että salaaminen (muu kuin henkirikos)aiheuttaa useimmalle täysin turhan henkisen taakan.Olen nähnyt, että ihminen "vanhenee" silmissä ,koska kantaa ylimääräistä taakkaa - aivan suotta.Psykologian puolella tunnetaan ns Joharin ikkuna,jossa yksi ruutu on täysin salainen. Sen sisällön tietää vain hän itse, mutta se ikkuna kuluttaa eniten voimavaroja jokapäiväisessä elämässä. Itsekin alaa opiskelleena olen sen muistanut ikäni.
Ei kannata pitää sisällään liikaa salaisuuksia ja tekoja. On suunnaton helpotus, kun saa kertoa ja tunnustaa, tehneensä väärin. Jopa pienemmätkin rikkeet.
En ole uskovainen, mutta ymmärrän katolilaisten ripin, joka tuo helpotuksen silloin, kun asiaa/rikettä ei voi muille paljastaa, esim läheisille. Salaaminen kyllä onnistuu - jopa murhaajalle, mutta yleensä siihen tarvitaan tietyn tyypin persoona. Persoonallisuushäiriöitä on kaikenlaista. Psykopaatti esim ei tunne katumusta mistään, tai näyttelee tuntevansa empatiaa ym...Persoonallisuushäiröinen kykenee myös sumuttamaan lähipiirinsä täysin ja osa ihmisistä pärjää kun suggeroi itsensä teon ( esim surman/murhan)ulkopuolelle ja kun aikaa kuluu rittävästi, teko on enää pahaa unta - ei todellisuutta. Ei usko enää itsekään, että mitään pahaa on tapahtunut että hän itse ollut osallinen tekoon.
Varmasti osa ihmisistä kantaa syyllisyyden taakkaa mutta osa ei. Meitä kun on niin moneen lähtöön. Jollekin asia voi olla yhdentekevä, ei tunnu missään.
Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen niin tuskin ilmiantaisin mikäli uusimisen vaaraa ei olisi. Päinvastoin kun tälläkin palstalla luullaan on henkirikoksen uusiminen perin harvinaista.
Kyllä tavallinen ihminenkin, ei siis luonnehäiriöinen, pystyy itsensä psyykkaamaan niin että teko oli oikeutettu. Syyllisyyden tunteminen ei ketään hyödytä, parasta jatkaa vain elämässä eteenpäin. Jos poliisi ei löydä niin en kai minä ala heidän töitään tekemään, suutari pysykööt lestissään!
En ikinä! Ja on kokemusta - kehoittaisin olemaan tunnustamatta!
Vuonna 1960 tapahtui lähellä pääkaupunkiseutua raaka kolmoismurha.
Murhaajan vanhemmat tiesivät alusta alkaen poikansa syyllisyyden.
He päättivät salata sen, koskapa tutkimukset näyttivät menevän sopivaan suuntaan heidän kannaltaan - eli sananmukaisesti metsään.
Eli ei kaikilla ole niin yltiörehellistä mieltä, että oman perheenjäsenensä ilmiantaisi, varsinkaan, jos paljastuminen ei muuten ole todennäköistä...
Veri on vettä sakeampaa. Sukulaiset on niinkuin persreiät, kaikilla on, mutta omaansa ei voi valita.
muu kommentoija ei joudu sellaisen tilanteen eteen että murhan taastusti muuttama ihminen naksahtaa uudelleen, surmaten jonkun tai jopa asianomaisen.
turvaa muiden/oma henki ja toimi vastuullisen kansalaisen tavoin.
Asia syö muutoin Sinua lopunikää.
Tiedän ketä tarkoitat!!
Mene poliisin puheille välittömsti!
Vaikka isä on kuollut mutta veljet elävät!!