alkoholistiko?

kiinni juoduista määristä, vaan siitä miten alkoholi vaikuttaa juojaan. Raimo O. Kojo kertoo kirjassaan "Eroon viinasta" esimerkkitapauksen, jossa alkoholistiksi tullaan kahdella keskioluella päivässä.

Alkoholismi on riippuvuutta alkoholista. Jos siitä aiheutuu esimerkiksi syyllisyydentunteita ja/tai fyysisiä oireita, riippuvuussuhde on. Kojoa edelleen lainatakseni, on olemassa helppo testi jolla näkee oman alkoholiriippuvuutensa: jos pystyt HETI JA ILOISESTI olemaan puoli vuotta ilman alkoholia, et ole riippuvainen.

hyvä kommentti,enempi pitä tällästä tietoa kertoa.

Sillä nyt lasketaan vaan annoksia ja monet luulee että huoletta voi juoda se 16 annosta tai 24 viikossa.

Itse huomaan että näinkin pienestä määrästä tulee oireita ja tuo syyllisyydentunne on tosi asia.

Ihan kun ei osais tehdä mitään jos ei ole sitä muutamaa olutta jääkaapissa vaikka ei joiskaan heti.

Niin tuo eli pystyykö puoli vuotta olemaan juomatta alkoholia,onkin jo selvä merkki,tietysti voisin olla mutta vaikeaa olis.
Harrastuksia pitäs olla koko ajan,että ei ota yhtään.

Kyllä mä sanosin, että sä et vaan kestä alkoholia/olutta. Monet ihmisethän ei kuulemma alkoholisoidu just sen takia, kun ne ei kestä viinaa. Ne jotka kestää, alkoholisoituu.

...että miten tää tipaton onkin näin helppoa.

Viimevuoden puolella, kesälomien jälkeen tuskin oli päivää ettenkö juonut vähintään yhtä olutta/siideriä. Viikolla se 1-2 päivässä/illassa, viikonlopupna enempi (5-6). Loppuvuodesta tuntui, että olenko jo alkoholisoitunut, kun tuntu,e ttä se pullo tai kaksi lähti aina kaupasta mukaan. Ja se ärsytti.
Mutta miten voi olla näin helppoa olla ilman, jos sitä "oli pakko" ostaa jokapäivä kotiin?
Ei mitään oireilua, tai lähinnä oireena oma ihmetys, että ei edes tee mieli (no, satunnaisesti, mutta se menee samantien ohi).
Nytpä tuntuu hyvältä jopa jatkaa tätä olotilaa helmikuulle, saa nähdä onnistuuko.

Itse olen tässä miettinyt samaa jo jonkin aikaa. Olen 22-vuotias nainen ja minulla on tapana ottaa muutamia töiden jälkeen, miltei joka päivä. Saatan hyvinkin juoda itseni sammumispisteeseen pari, kolme kertaa viikossa (tilanteesta riippuen) , jos nämä "muutamat" vähän venähtää.. Jotenkin vain tuntuu että alkoholi helpottaa kummasti jos jokin menee vikaan. Mutta jostain syystä on myös tuntunut yhtäkkiä siltä että kaikki alkaa mennä pieleen. Olen toki hölmöillyt humalassa, mutta nimenomaan siksi, ettei minulla enää tule sitä ns. rajaa juomisessa, enkä edes välitä. Niin kauan kuin viinaa riittää, olen tyytyväinen. Ja tällä hetkellä pelkään eniten menettäväni elämäni tärkeimmän ihmisen juomiseni takia.. En yksinkertaisesti enää tiedä mitä pitäisi tehdä. Viina helpottaa oloa mutta toisaalta tuntuu myös pahentavan asioita.. En vain osaa olla juomatta jos tulee jotain negatiivista eteen. Läheiseni ovat monesti maininneet runsaasta alkoholinkäytöstäni, mutten ole aikaisemmin edes ajatellut juovani liikaa. Suvussani on paljon alkoholismia, mutta olenko minäkin päätymässä siihen pisteeseen?