Olen 90-vuotias tyttö ja ylipainoinen.Mulla on kaikki kohdallaan koti, perhe, koulu, ystävät ym. .. mutta sisältä olen ihan rikki.. Vaikka mulla on ystäviä, mua ahdistaa ja tunnen olevani todella yksinäinen. Viiltelen ja ahmin suruun, haukun itseäni ja olen meinannut tehdä itsemurhaa. Monta kertaa kavereilla mennyt hermot mun kanssa. OLen yrittänyt lopettaa viiltelyä mutta se ei enää onnistu. Ahmiminen senkuin lisääntynyt.. En tiedä mitä teen. Olen kyllä mennyt juttelemaan terveydenhoitajan kanssa mutta sitten olo vaan päivä päivältä pahenee. Jos joillakin on kokemusta niin vastatkaa, kiitos!
Mitä teen..
abandoned
6564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
siis 90 vuonna syntynyt tyttö olen.
Hei :)
Mitä jos puhuisit vanhemmillesi tästä.
Olisi hyvä mennä ihan terapeutille puhumaan nämä asiat selviksi.
Terapeutit on amattiauttajia ja ne kyllä osaa auttaa.
Kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu :)
Kiitos :)
onko sulla meseä ?
Joo, onhan mulla :)
[email protected]
Ja tiedoks muille et tää on vaan tälle tytölle
itse olen tälläinen 20-v tyttö. Itselläkin on
kohdallann noi asiat, mulla on kans perhe ja ystäviä.Välillä itsellä on sellaset fiilikset kans et olen yksinäinen ja joskus ahdistaakin.
Joskus sit olen suruun ahminun ja sitä on edelleenkin silloin tällöin.Muutenkin masennusta
on mulla päällä.Olen itse kans välillä ajatellu itsemurhaa ja jotku on sanonu et ei tollasia saa puhua/ajatellakkaan.En tiedä mitä enää tämöisessä tilanteessa tekisin
Ei kyllä kannata ajatella itsemurhaa, tiedän sen mutta välillä tulee sellaisia huonoja päiviä :( Oletko käynyt juttelemassa ammattiauttajalle ? Ite aloitin tänään, keskiviikkona aika. Se tosiaan helpottaa oloa tosi paljon. Voimia sulle! :)