Sinä nukut syvää unta,
huulesi mutrussa kuin pienellä pojalla
ja kuu saa olkapääsi hohtamaan sinisenä peitonkulman alta.
Minä tarkkailen sinua ripsieni alta,
hiljaa etten herätä.
Pelko nousee mustista varjoistaan
ja kuiskii korvaani hirvittäviä sanoja:
-mitä jos et rakasta, et oikeasti?
-mitä jos löydät minua paremman?
-mitä jos väsyt minuun?
-mitä jos en olekkaan tarpeeksi kaunis?
-mitä...
Sinä kai heräät katseeni painosta,
ynähdät unisesti ja hamuat minut syliisi
kuiskaat jonnekin hiuksiini
"Kulta"
Suljen silmäni ja annan unen viedä.
Hetken luotan taas,
Rakas.
huulesi mutrussa kuin pienellä pojalla
ja kuu saa olkapääsi hohtamaan sinisenä peitonkulman alta.
Minä tarkkailen sinua ripsieni alta,
hiljaa etten herätä.
Pelko nousee mustista varjoistaan
ja kuiskii korvaani hirvittäviä sanoja:
-mitä jos et rakasta, et oikeasti?
-mitä jos löydät minua paremman?
-mitä jos väsyt minuun?
-mitä jos en olekkaan tarpeeksi kaunis?
-mitä...
Sinä kai heräät katseeni painosta,
ynähdät unisesti ja hamuat minut syliisi
kuiskaat jonnekin hiuksiini
"Kulta"
Suljen silmäni ja annan unen viedä.
Hetken luotan taas,
Rakas.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jestas!
Kovin on ,, mikähän olisi oikea ilmaisu....
kylmäväreitä nostava..
'Suljen silmäni ja annan unen viedä.
Hetken luotan taas,
Rakas.'
HETKEN! Toinen hamuaa unissaankin ja kuiskaa 'kulta'! Vastaa synkkiin ajatuksiisi,,,
HETKEN RAKAS! Murua puistattaa!
Nauratta jo oma reagtio! Toivotaan, että on tooodella fiktiivinen runo!
Hienosti sait mukaan, viimeinen säkeistö vei vain pohjan rakkaustunteelta.
Luottavaisempia kamppailuja iltaasi ! ;)
Heh.
Vai pilasi sulta rakkausrunon mun "hieno" loppuhuipennus:)
Niin, itseasissa on fiktiivinen ja lähtökohta on juuri tuo HETKEN.
siis kun ei uskalla luottaa edes silloin kun toinen ei anna mitään muuta kuin rakkautta!
Nii-iin.
Juuri siitä oli kyse!
Aivan mahtavaa. Toinen siinä nukkuu suloisen tietämättömänä vieressään vaahtoavista tunnemyrskyistä. Epäilyksen siemen on tuttua minullakin. Kunpa sen pystyisi jättämään ilman kasteluvetä, ettei se rehottaisi rikkaruohon lailla.
Rauhallista pyhäpäivää sinulle Mielikki ja kiitos ajattelua antavasta lukuhetkestä: )
...ehkä jos edes tiedostaa sen että epäily on omaa vainoharhaa niin on mahdollisuuksia että mokoma rikkakasvi nääntyy pois elämästä...
on jokaisessa jotain, jotain mitä en osaa selit-
tää - mukaansa vievää.
Ensimmäinen säkeistö on suloinen, ja toisen sä-
keen " pelko " tuollaista tulee toisinaan varmaan
jokaisella mieleen.
Seuraavan säkeen alku on aivan ihana !
Päätös sitten, se kruunaa runosi.
Kiitoksia ja mukavaa sunnuntaita!