masentaa.
Kun seuraa uutisia ja sitäkin mitä tapahtuu lähipiirissä rakkaille ihmiselle, niin ei ole ihme jos masentuu.
Planeettamme on jossakin merkillisessä mullistus vaiheessa myrskyineen ja sotiakin on joka puolella.
Pelkästään eri uskontojen takia on noita konflikteja. Ei vain ruuan, veden ja elintilan takia.
Usko, toivo ja luottamus hyvään tulevaisuuteen on lujilla!
Välillä ihmettelen mitä vielä pahempaa on tulossa ja kuinka voin suojella rakkaitani niiltä.
Tulee avuton olo ja se ahdistaa. Minulle on tämä riittämättömyyden tunne kova pala niellä.
En saa nukuttua ja päätä särkee jatkuvasti väsymyksen takia. Budjettini on olematon, joten tuo finanssi puolikin masentaa.
En muuten ihmettele yhtään miksi lapset ovat ahdistuneita. Voi niitä raukkoja!
Kun minä olin nuori, niin ei silloin ollut näin mielipuolista maailmaa.
Miten teillä muilla vaikuttaa tämä turvattomuuden tunne, joka on väistämätöntä nykymaailmassa?
Miten pärjäätte ajatustenne ja pahojen tunteidenne kanssa?
Kun seuraa uutisia ja sitäkin mitä tapahtuu lähipiirissä rakkaille ihmiselle, niin ei ole ihme jos masentuu.
Planeettamme on jossakin merkillisessä mullistus vaiheessa myrskyineen ja sotiakin on joka puolella.
Pelkästään eri uskontojen takia on noita konflikteja. Ei vain ruuan, veden ja elintilan takia.
Usko, toivo ja luottamus hyvään tulevaisuuteen on lujilla!
Välillä ihmettelen mitä vielä pahempaa on tulossa ja kuinka voin suojella rakkaitani niiltä.
Tulee avuton olo ja se ahdistaa. Minulle on tämä riittämättömyyden tunne kova pala niellä.
En saa nukuttua ja päätä särkee jatkuvasti väsymyksen takia. Budjettini on olematon, joten tuo finanssi puolikin masentaa.
En muuten ihmettele yhtään miksi lapset ovat ahdistuneita. Voi niitä raukkoja!
Kun minä olin nuori, niin ei silloin ollut näin mielipuolista maailmaa.
Miten teillä muilla vaikuttaa tämä turvattomuuden tunne, joka on väistämätöntä nykymaailmassa?
Miten pärjäätte ajatustenne ja pahojen tunteidenne kanssa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen henkilökohtaisesti menettänyt täysin uskoni yhteiskuntaamme. Fyysisen sairauden kautta sain katkerasti havaita, että yksittäisellä yksilöllä ei ole välttämättä mitään sosiaaliturvaa ja ihmisarvoa. Ihmisarvo mitataan rahassa jopa Suomessakin. Ei voi sanoin kuvailla, miltä tuntuu olla eläintäkin arvottomampi, ympäristöjätteen asemassa.
Nyt olen ollut 10 kuukautta töissä. Alkuun suhtauduin uuteen elämääni hyvin epäillen. Jollakin tavalla minun oli kuitenkin mielessäni työstettävä se, että minun on pystyttävä elämään elämääni samanaikaisesti kun elämässä ei ole mitään varmuutta, pysyvyyttä ja turvaa.
Viimeiset 10 kuukautta ovat olleet kaikesta huolimatta elämäni onnellisimmat. Elämänpuitteeni ehkä saisivat jonkun hyväosaisen voimaan pahoin, mutta tämä on minun elämäni. Elän omillani, vaikka pienesti.
Tiedostan maailman ongelmat, enkä luota tulevaisuuteen. Siitäkään huolimatta en koe olevani mikään äärimmäisen negatiivinen ihminen. Nautin elämäni pienistä asioista: puhtaiden lakanoiden kosketus alastomalla iholla, onnistuneesti maustettu yksinkertainen ruoka, hyvän kirjan lukeminen, auringonlaskun kauneus...
Teen jonkilaiset suunnitelmat elämäni varalta, mutta en mitään ehdotonta. Käytän sanaa jos. Ja jos en olisi ateisti, sanoisin "jos luoja suo". Elämäni perusyksikkö on viikko. Sen pidemmälle on turha suunnitella. Tietysti kalenterissa on hammaslääkäri puolen vuoden päästä ja joitain muita menoja. Niihin menen, jos asiat niin sujuvat.
Henkilökohtaisesti olen tehnyt sen päätöksen, että jos menetän työni ja/tai terveyteni, en samaa pyöritystä jää uudelleen kokemaan, vaan lopetan elämäni. Ei mitään itsemurhaa, lopetan vain syömisen. (Lopputulos on sama).
Ajattelen tietysti asioita itsekkäästi omasta näkökulmastani niinkuin suurin osa muistakin ihmisistä. Kurjuutta ja puutetta sen enempää lähellä kuin kaukanakaan ei helposti nähdä, ollaan huolissaan vain omista eduista. Jos tulee jokin muu kuin henkilökohtaiseen toimeentulooni liittyvä kriisi, niin sitten arvioin toimintani uudelleen. Sotimaan en lähde, jos Suomi sellaiseen tilanteeseen ajautuu. Anteeksi vain hukkaan menneen varusmieskoulutuksen puolesta.
Kriisejä ja epävarmuutta on ollut aina, niiden laatu on vain vaihdellut. Vaaleanpunaisia pilvilinnoja ei ole koskaan ollut, eikä niitä koskaan tule. Siitä huolimatta ihmiset ovat kautta aikojen pärjänneet, uskoneet elämäänsä ja tulevaisuuteensa ja synnyttäneet ja kasvattaneet uudet sukupolvet. Asioiden tiedostaminen tekisi hyvää suuremmille ihmismassoille ja sitä kautta pallollemme.
päättää päiväni itse, jos niin huonosti menisi asiani.
Haluan hallita itse elämääni.
En anna muiden päätää niistä.
Koska en luota muihin ihmisiin.
Tosin itsemurha olisi se viimeinen äärimmäinen teko.
En lähtisi sitä tekemään heppoisin perustein, sillä se tuottaisi rakkaimmille ihmisilleni suunnatonta tuskaa. Heille jäisi loppu elämäänsä itsesyytökset, kuinka he eivät voineet estää sitä mitenkään.
Itsemurhahan on suurinta pelkuruutta, mitä on olemassa. Se on raukkamainen pakotie todellisuuden viheliäisyydestä.
Loppujen lopuksi emme voi muutakaan kuin yrittää uskoa siihen, että tulevaisuus on edes siedettävä.
sanoa noin...itsemurha on loppu elämälle! ei enää turhia tulevaisuuden suunitelmia,ei valheita ja tekonauruja,kaikki mitä ihminen on luonut on sinun kohdaltasi ohitse,ei sääliä,yllätyksiä,pettymyksiä tai toivoa...elämä on päättynyt,kaikki on loppunut...halleluja olet vihdoinkin vapaa!!!
Oli aika koskettavaa lukea tää ketju.
Just tässä sinun kohdalla tulee mieleeni, että semmoinen olen minäkin, tahtomattani, etten pysty luottamaan ihmisiin ja varsinkaan heidän "rakkauteensa". Mitä se on?
Mulla ei tulisi mieleenkään hädän ja umpikujan tullessa, että päättäisin päiväni itse. Mä vissiin vain jäisin vaikka selläälleni makaamaan ja oottamaan, 'kunnes Herra minut korjaa'. Tuo on jonkinlainen mukaelma Raamatun jostain jakeesta. Mua sillai auttaa kovasti tässä taas usko, siis. Nyt tiedän, että Joku muukin mua sentään hallitsee enkä yksin itse tai joku ihminen! Upee juttu, vaikka tiet ennalta tuntemattomat olisivatkin.
Minä varsinkin kiinnitän huomion siihen elämän päättymiseen, tavalla tai toisella (sit ku jään makkoomaan!?), niin ei se tunnu pahimmalta jutulta, vain se on siirtyminen pois täältä, kun aika on. Siirryn pois iankaikkiseen hyvään paikkaan. Tämä kovasti keventää tätä elämän reen vetämistä. Kuolema ei olekaan se pahin juttu, päämäärä, lopputulos sitten päätteeksi! Voi se tulla aikaisinkin; keski-ikä on jo vaaranaikaa! Odotan sitä myös, siirtymistä parempaan. Uskon, että sitten minulle selviävät asiat, joita nyt en tajua; esim. että miksi olenkaan joutunut alkaan elää sivuraiteella, koko elo sitten vähän vinksallaan ja syvemmin puutteellinen. Mutta Herrani korjaa! Korjailee nyt jo, lievittää totaalisen yksinäisyydentunteen vähintään, sekä sitten korjaa Talteen.
Ei itsemurha ole pelkuruutta. Itsemurha vaatii tiettyä tarmokkuutta ja kykyä suunnitteluun ja sen suunnitelman läpiviemiseen.
Pahinta pelkuruutta on jättää elämä elämättä.
Yököttäviä natseja suurin osa.
"Ei ole mitään luottamusta
Kirjoittanut: Omark 12.1.2008 klo 19.39
yksittäisellä yksilöllä ei ole välttämättä mitään sosiaaliturvaa ja ihmisarvoa. Ihmisarvo mitataan rahassa jopa Suomessakin."
Näin on. Ihmiset ovat huoria. Mitä sillä rahalla sitten, kun elämä päättyy. Minä vannon, minä olen siivonnut hyvin varakkaitakin koteja, enkä ole keksinyt ainakaan sieltä, mitä ylimääräistä onnea raha elämään toisi.
"Ei voi sanoin kuvailla, miltä tuntuu olla eläintäkin arvottomampi, ympäristöjätteen asemassa."
Joo ja vaikka kuvailisitkin, niin ei kukaan kuuntele tai halua uskoa. Ihmiset elävät jossain ihmeen sumussa. Toisaalta taas sitten minunkaltaiselleni sinun ei tarvitse sitä sanoa, kun minä tiedän sen muutoinkin.
"minun on pystyttävä elämään elämääni samanaikaisesti kun elämässä ei ole mitään varmuutta, pysyvyyttä ja turvaa. "
Minulla ei sitten ole lapsia. Tein järkevän teon, ei lapsia lahtarin orjaksi, hah hah! Jos nuorena olisin aloittanut, nyt olisi lapsen eka liukastuminen mainoksia jakaessa rappukäytävässä, eka huorakeikka, eka yö putkassa.
Hah hah hah! Mutta nyt Vanhanen saa suoriutua lapsentekotalkoistaan yksin, hah hah hah!
Mutta tunnetasolla tietty se on yksi menetys lisää ettei ole omaa lasta. Tavallaan sitä suree kuitenkin.
Yksi asia on varma kuitenkin: Suomi on aina oleva köyhä.
"jos menetän työni ja/tai terveyteni, en samaa pyöritystä jää uudelleen kokemaan, vaan lopetan elämäni. Ei mitään itsemurhaa, lopetan vain syömisen. (Lopputulos on sama). "
Jos elämä on todella näin paha ja kieroutunut, luuletko, että se vain päästää sinut karkuun? Ei, tämä on tuomio, joka on lusittava loppuun. Lopussa seisoo kiitos. Lumi tuiskuttaa hautakiven nietoksen alle ja minä unohdun. Siis jos silloin on lunta, hautakiviä tai hautoja enää. Kukaan ei minua revi haudasta ylös enää tuomiolle. Minut unohdetaan ja minun väärintekoni unohdetaan. Minä saan anteeksi.
Minulla on ollut pitkä kakku jo.
"Sotimaan en lähde, jos Suomi sellaiseen tilanteeseen ajautuu."
Sotiminen avaa tilaisuuden kaatumiseen. Arvaa kaatuiko jokainen sankarihaudoissa makaava isänmaan puolesta.
"Siitä huolimatta ihmiset ovat kautta aikojen pärjänneet, uskoneet elämäänsä ja tulevaisuuteensa ja synnyttäneet ja kasvattaneet uudet sukupolvet."
Nykypolvet ovat esittäneet historian aina sellaisessa valossa, että nykyään ei ole mitään ongelmia ja elämä oli jatkuvaa helvettiä ennen. Todellisuudessa elämä on aina ollut synkkää ja ikävää ja aina tulee olemaan. Ihmiset vain ovat hölmöinä uskoneet vallanpitäjien houreisiin. Ne ovat sellaisia markkinamiehiä aina olleet.
"Asioiden tiedostaminen tekisi hyvää suuremmille ihmismassoille ja sitä kautta pallollemme."
Tuskin vain. Sitten taas sodittaisiin ja tapettaisiin.